maanantai 5. syyskuuta 2011

Sulaa syksyinen tuuli, takatalvea keväinen.

Hei kattokaa, syyskuu! Syksy on mun suosikkivuodenaika. Kesä on ihan kiva, mutta silloin on ihan liian kuuma ja en viihdy vähissä, ruhoani paljastavissa vaatteissa sitten tippaakaan. Talvestakin tykkään, se oli ennen suosikkini, mutta jotenkin syksy on vienyt voiton. Ei ole liian kylmä eikä liian kuuma, saa pukeutua kerroksittain (muttei kuitenkaan tarvitse toppautua) ja luontokin on hurjan nätti, vaikka se oikeastaan tekeekin kuolemaa, taino, valmistautuu talveen.

Se, mikä syksyssä tuo ahdistusta, on se, että koulut alkaa, ihmiset palaavat arkirutiineihinsa ja mulle tämä on pitkästä aikaa taas yksi työtön syksy. Ei aavistustakaan mitä sitä tekisi, kouluihin en päässyt (eipä sillä, että olisin erityisemmin edes hakenut kovinkaan moneen...) ja töistä ei vieläkään tietoakaan, mutta hei: ainakin mulla on päivät pitkät aikaa juosta metsissä sienestämässä!

Tämän päivän sienisaldoa!

Eli joo, olen hurahtanut sienestämiseen ja muutenkin kaikenlaiseen luontohippeilyyn... Syyttäkäämme siitä vaikkapa Kaarina Davisin kirjaa "Irti Oravanpyörästä", joka oli kuin viimeinen pisara ja potku takamuksille. Kun kerran Suomessa vielä upeaa, ihanaa metsää riittää, niin miksemme sitten ota kaikkea hyötyä niistä irti sen sijaan, että pistetään pöheikkö matalaksi ja rakennetaan uutta kerrostaloa ja ostaria tilalle?

Miehen kanssa ollaan nyt nelisen kertaa käyty katselemassa, josko löytyisi jotain kerättävää, ja onhan sitä löytynyt - tänään ehkä eniten kuin aiemmilla kerroilla. Vaaleaorakkaita, tatteja, viini- ja keltahaperoita, suppilovahveroita! Vielä en ole ehtinyt perehtyä sienten säilömiseen, mutta se olkoon sitten seuraava projektini.

Siemenistä kasvattamani chilitkin ovat yhä vain hyvinvoivia, vitsit, oon onnistunut jossain viherpeukaloinnissa kerrankin!

Oikeastaan mun piti naputella kirjoittamisesta yleensä, ja blogeista ja niiden tyyleistä, mutta hämäsinpä nyt teitä ihan vain sillä, että jaarittelin ensin niitä näitä, hahaa.

Internetissä lymyää tsiljoonittain erilaisia blogeja, joista minäkin pientä osaa säännöllisesti seuraan. Mikä tekee näistä blogeista mielenkiintoisen, miksi seuraatte niitä blogeja mitä seuraatte? Päteekö suomalaisiinkin nettisurffailijoihin se sama tirkistelijämäinen uteliaisuus blogien suhteen, mitä henkilökohtaisempi, sen parempi? Olisi kova hinku muuttaa tämä blogi nythetipaikallaoitis minun näköiseksi, ja monesti olenkin ollut aikeissa naputella tänne mitä lie luurankoja kaapista (joiden paljastaminen ei ole niinkään mikään iso juttu, kun olen kerran niin avoin), mutta kuinka sitä sitten löytyisi hyvä, mielekäs tasapaino kevyiden ja arkipäiväisten juttujen kuin synkkien henkilökohtaisten ongelmien välille? Kokeilemalla? Arpomalla? Automaattisesti itsestään? Koska ketä muka todella kiinnostaa sinänsä kasvoton bloggailu satunnaisesta matkailusta, sienistä, työttömän arjesta, höystettynä monilla kymmenillä kehnoilla valokuvilla? Anyone?

Koska asiaahan minulla riittäisi, voi kyllä. Olisi murhetta ja huolta mitä purkaa, patoutuneita ahdistuksia, ennakkoluuloja ja pelkoja, joista tuntuisi hyvältä vuodattaa ihan vaikka julkisestikin - eikä niinkään (uskokaa tai älkää) huomionhaun tähden, vaan mahdollisten samaa ajattelevien&kokevien löytämiseksi. Vertaistukihan on monesti juurikin sitä, mitä useat kaipaavat, ja olisi helpotus tietää, ettei ole yksin. Sopivan vertaistuen löytymisen sijaan useimmiten kommenttiloota täyttyykin päätään aukovista anonyymeista, jotka kehoittavat mm. kasvamaan aikuiseksi. Kiitti näistä.

No, oli miten oli. Kertokaa kiltit, mikä teistä tekee blogista mielenkiintoisen ja mikä taas saa aikaan sen, ettei enää ikinä klikkaa itseään johonkin tiettyyn osoitteeseen uudelleen?

Ja jottei tästä nyt aivan paska maku jäisi suuhun, niin ottakaa loppuun pari kissakuvaa. Mau!

6 kommenttia:

  1. Hyvä blogi on mun mielestä asiallinen, kertoo tarpeeksi kirjoittajastaan mässäilemättä niillä oman elämän draamoilla - tarkoitan juuri siis sitä, että mun mielestä nimenomaan ne henkilökohtaiset asiat ei vaan kuulu julkiseen blogiin ja jos niistä välttämättä haluaa kirjoittaa niin se pitäisi tehdä asiallisesti eikä nimenomaan itseään surkutellen ja huomiota keräten.

    Kuvat on aina iso plussa, eikä niiden aina tarvitse mun mielestä olla jotenkin tosi taiteellisia tai näyttää siltä kuin ne olisi skannattu jostain muotilehdestä. Eikä niiden tosiaankaan tarvitse olla mitään digijärkkärilaatua!

    Ja vielä palatakseni tuohon kirjoitustyyliin niin esimerkiksi se oma tapa kirjoittaa on mun silmään tosi tärkeää. Sulla on mun mielestä hyvä oma tapa kirjoittaa ja se vaikuttaa tosi paljon siihen haluaako tosiaan lukea sen koko entryn kuvineen vai scrollaako sitä vaan kuvat läpi ja siirtyy seuraavaan blogiin.

    Pahinta blogissa on liian täyteen ahdettu ulkoasu kaikkine giffeineen ja taustakuvineen jotka ei sovi yhteen. Rumat fontit (omg, luojan kiitos en ole vielä missään törmännyt Comic Sanssiin :D) ja se jos tekstit on tyyliä: "siiiis ei mulla mitään asiaa ollu mut halusin vaan päivittää tän ruman hooämmän rievun koska ostin sen tänään ja oli tosi siistiii mun ystien kaaaa tietteks!!!1"

    VastaaPoista
  2. Musta sä kirjoitat todella mielenkiintoisesti! Ja iloisesti yllätyin miten paljon oot tänne nyt kirjoittanut x) itse vasta yritän päästä tähän ideaan.

    Itse tykkään henkilökohtaisista jutuista. Ihan missä vain. Ja vain henkilö itse kirjoittajana voi tietää mikä on liikaa ja mikä ei. Itse pyrin aika neutraaliin linjaan, koska juuri noita anonyymeja kusipäitä löytyy aina. Tokkopa ketään oikeasti kiinnostaa mun blogi, mutta mulla on yhä se asenne, että teen sen itseäni varten en muita miellyttääkseni!

    Mutta siis niin mä ainakin luen innoissani ihan kaiken! Oot rakas <3

    VastaaPoista
  3. Mä ainakin seuraan sua! Ja musta oot mielenkiintoinen ja kirjoitat mielenkiintoisesti!

    Itse en perusta kovinkaan paljoa julkisesti luurankojen esille tuomisesta, koska siinä on juuri se riski, että joku anonyymi-kusipää tulee heittämään lokaa niskaan. Mutta kuitenkin luen mielelläni pitkiä kirjoituksia joko kuvien kanssa tai ilman. Oli ne sitten kuinka henkilökohtaisia tai ei-henkilökohtaisia tahansa.

    Musta oli niin siistiä huomata, että oot ehtinyt kirjoittaa tänne näin paljon! Varsinkin se kirjallisuus entry oli ihan mahtava!

    Mä oon jotenkin itse ihan hukassa tämän bloggerin kanssa. Enkä edes usko, että kovinkaan moni (kuka muka :D) lukee mun blogia. Mutta oon yhä edelleen (omasta mielestä se paras mahdollinen asenne ns. julkiseen tai ei-niin julkiseen kirjoittamiseen) että kirjoitan vain itselleni ja muut saa siinä sivussa lukea.

    Eli en ymmärrä tuota edellä mainitsemaa kommenttia, koska itse aloitin juuri lukemaan yhden kirjailijan julkista blogia kuin Selibaattipäiväkirja ja musta se on ihan mahtava, kun se on PELKKÄÄ tekstiä ja paljon mielipiteitä. Ei niin väliä kuvilla. Mutta tykkään myös esim. sun tyylistä, jossa on sopivasti niitä kuvia :>

    ÄÄ! Nyt lopetan tän lörpöttelemisen. Oot rakas <3

    VastaaPoista
  4. AAAA EIII Apua sori en tajunnut tota hyväksymisjuttua ja luulin, että mun netti jumittaa sori tää kommentti määrä, oh shit :C Mä feilasin tän :<<<

    VastaaPoista
  5. Haha, voi Kata, kiitos kommenteistasi! Musta tuntuu että jokainen taaplaa tyylillään, tai siis että joitakin kiinnostaa sellainen tirkistelymeininki - mitä henkilökohtaisempaa, sen parempaa, kun taas joitakin kiinnostaa seurata ihan vain jonkun arkipäiväisiä juttuja. Koitan olla ottamatta paineita tästä blogista, tänne voi käydä naputtelemassa sellaisia juttuja mitkä itseä sattuu kulloinkin kiinnostamaan!

    VastaaPoista
  6. Ää! Emmä nyt tarkoittanut, että mä mikään tirkistelijä olisin D: Mua vaan ei yleisesti ottaen kiinnosta esim jotkin muotiblogit. Vaan tykkään no jostain enemmän henkilökohtaisemmasta. Mäki oon todennut tuon saman. Ei koskaan voi miellyttää ketään (enkä nyt sano, että pitäisikään) kun ihmiset tykkää niin erilaisista jutuista, että pakostikin joku on eri mieltä.

    Mut joo hyvä ettet stressaa enempiä. Koska oon itse aina tykännyt ainakin sun tyylistä kirjoittaa.

    VastaaPoista