keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Mielikuvituksen puutetta.

Olisi minulla vaikka minkälaisia ideoita mistä postata, mutta olen laiskistunut suuresti mm. kamerankäytön suhteen eikä hirveästi kiinnosta naputella turhanpäiväisiä jaarittelumerkintöjä ilman kuvia. Pöh! Mistä te haluaisitte lukea? Vai roikutteko lukijalistallani ihan vain siksi, että olette sinne unohtuneet?-)

Kirpputoreilla käyminen virkistää ja piristää, etenkin kun täällä on lähistöllä pari ylihyvää kirpparia joilta aina useimmiten tulee tehtyä oikein hyviä löytöjä. Eilen tarttui Suvi-Kirppikseltä mukaan seuraavaa:
"To kill a mockingbird", Asan "Loppuasukas" -lätty ja No Shamen "Face the Truth".

Lisäksi löysin eurolla jonkun 1990-luvulla kirjoitetun syömishäiriöitä käsittelevän kirjan, jonka päätin myös hetken mielijohteesta napata mukaan. Lukaisin sen heti samana iltana ja pakko sanoa, että tähän opukseen, joka oli pullollaan jo ties kuinka vanhentunutta tietoa, samaistuin ehkä eniten. Kyseessä on siis Eeva Riihosen "Syömishäiriöitä" -kirja.

Olen ollut jo vuosia kiinnostunut lukemaan syömishäiriöitä käsittelevää kirjallisuutta. Ensimmäinen SH-kirja, jonka käsiini ystäväni suosituksesta sain vuonna 2005, oli se kaikille varmasti tuttu Marya Hornbacherin "Elämä kateissa". Sen jälkeen en ole ahmimalla ahminut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, mutta toki luen aina, jos kohdalle osuu. Lähinnä mielenkiinnosta ja halusta ymmärtää tätä hyvinvointivaltioissa repostelevaa typerää sairautta.
Toki syömishäiriöitä esiintyy fiktiivisessäkin kirjallisuudessa jonkin verran (suomalaisista tulee heti mieleen mm. Kira Poutasen "Ihana Meri", Sofi Oksasen "Stahlinin lehmät" sekä Laura Honkasalon "Siskoni, enkelinluinen tyttö"), mutta ne harvemmin osuvat edes lainkaan liki todellisuutta ja jäävät vain yliliioitellun mystiseksi ja epämääräiseksi kuvaukseksi sairaudesta. Kai fiktiivisissä anoreksiakertomuksissakin on olevinaan mukana jonkinlaista romantisoitua melankoliaa ja siksi yleensä noita lukiessa vain turhautuukin. Faktakirjallisuus tai elämänkerrat eivät minuun muutoin ole koskaan uponneet, mutta tämä aihepiiri jaksaa siltikin yhä vain kiinnostaa. Millaisia mielipiteitä teillä on - tiedän, että lukijakuntaani kuuluu sellaisia, joiden elämää syömishäiriö(t) ovat jollain tapaa koskettaneet! Kertokaa omia lukukokemuksianne, mielipiteitänne, suosikkejanne.

Huomenna ohjelmaani kuuluu sosiaalitädin tapaamista ja tällaista:
Vinyyli ei ymmärrä ulkonäköhömpötyksestä tuon taivaallista. Hyvä niin.

6 kommenttia:

  1. Mä oon pitkään vain halunnut lukea tuon Ihana meri ja Siskoni enkeliluinen tyttö. Tykkäsin hirveästi Stalinin lehdistä ja ostinkin sen viime vuoden puolella itselleni. Jotenkin muhun ei ainakaan tässä vaiheessa mun sairastamista vai pitäisikö ennemmin sanoa toipumista inspaa lukea faktakirjallisuutta niin syömishäiriöstä kuin muustakaan mielenterveyteen liittyvästä. Ei siksi, että se ei kiinnostaisi vaan, että kamppailen itse tuon syömishäiriöni kanssa ja muutenkin oon elämäni aikana nähnyt liian monen kärsivän siitä ja monista muista sairauksista lukeakseni vielä vapaaehtoisesti aiheista vapaa-ajalla.

    Yritän vastailla sun kirjeeseen, kun pääsen koneen äärelle. Nyt näpyttelen tätä vain puhelimellani.

    VastaaPoista
  2. Yksi parhaista syömishäiriökirjoista on Siskonmakkarat. Se kertoo karua totuutta asioista ja läheisten näkemyksen aiheesta. Samaa linjaa vetää Marya Hornbacherin Wasted. Hornbacherin ehkä vähemmän hehkutettu, enemmänkin mielenterveyspuoleen ja maanis-depressiivisyyteen liittyvä Madness on muuten kanssa hyvä.

    Myös Käckon Tapa minut, äiti! on aivan loistava. Siinähän kirjoittaja on äiti, joka kertoo tyttärensä anoreksiasta. Suosittelen.

    VastaaPoista
  3. No, minähän kerkeän tietenkin käydä täällä päivityksiä odottelemassa moneen kertaan niiden välillä ;)

    Eeva-tätini puhui tuosta Tapa minut, äiti! kirjasta. Kertoi tyttärensä, siis serkkuni, lukeneen sen.

    Ihana kuva Vilistä, hänel on tadet tuossa niin kauniisti aseteltuna <3

    VastaaPoista
  4. Wasted on mun raamattu, löydän siitä joka kerta lisää ja lisää ajatuksia, tunteita, samaistumista, ymmärtämistä. Hornbacher osasi jo nuorena pukea upealla lailla ajatuksia sanoiksi. The Center of Winter on Hornbacherin fiktiivinen romaani, mutta tykkäsin siitäkin!

    Huomasin tossa sun pinossa Today I'm Alicen, joka on toinen suosikkini. En ole tähän asti tiennyt KETÄÄN joka olisi sen lukenut! Uu, tuuletan tästä!

    Tapa minut, äiti! oli musta ihan karmeeta luettavaa.. ei siis sairastuneen tyttären anoreksian takia, vaan miten se oli suomeksi hirveän kehnosti kirjoitettu. Jos minä, joku joka ei ole paljoa lukenut, ei kestä kirjan kieltä niin on jokin vinossa.. Väsyn myös aika usein äitien yhybyhyy-miks-täydellinen-tyttäreni-on-kipee-ja-meit-ei-auteta rainaan. Toinen mitä en kestä on nuortenkirjat anoreksiasta, hirveetä shittii.

    Portia de Rossin Unbearable Lightness'ia voin suositella!

    VastaaPoista
  5. Oon juuri postaamassa blogiini arviota Ihanasta merestä, kirjasta jonka oon lukenut vähintäänkin viidesti. Olen myös lukenut paljon syömishäiriökirjallisuutta, esimerkiksi juuri Siskoni enkelinluinen tyttö, Stalinin lehmät ja Elämä kateissa. Myös Tapa minut äiti oli aika vaikuttava, aiheena. Ei minustakaan mitenkään loistavasti kirjoitettu kyllä. Mutta käy ihmeessä katsomassa blogistani tuo kirjoitus Ihanasta merestä. :) Myös muita syömishäiriökirjoja on tulossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen sattuneesta syystä lueskellut aika paljonkin syömishäiriöön liittyvää kirjallisuutta, ja oikeastaan kaikki nuo mainitsemasi teokset löytyvät minulta hyllystäkin. Mutta kiitos, käyn kyllä lukaisemassa, vaikkei Ihana Meri (tai Kira Poutanen muutenkaan...) suosikkiteoksiini kuulukaan. Vitsit miten kivaa saada kommentti näinkin vanhaan merkintään, kiitos!

      Poista