tiistai 18. syyskuuta 2012

Kissaruokaa.

Mun on pitänyt kirjoittaa tästä jo pitkään, mutta olenko saanut aikaiseksi? En. Osaltaan siihen on vaikuttanut myös se, että minkähänlaisen vastaanoton tämä saa. Todennäköisesti ei sitten minkäänlaista vastaanottoa kun muutenkin lukijakuntani on pieni ja siitä kommenttia jättävien osuus vielä minimaalisempi, joten tuskinpa tässä mitään hätää on. :'D

Minä olen siis kasvissyöjä. Olen ollut enemmän tai vähemmän lakto-ovovegetaristi jo vuodesta 2006, joskin alkuaikoina söin vielä kalaa (nykyisin en niinkään). Syyt ruokavalioni muutokseen eivät olleet millään tapaa minkäänlaisen järkytyksen aiheuttamia tai ahaa-elämyksen seurausta. Tunsin vain kasvissyöjiä ja kasvisruokavalio itsessään viehätti. Ajattelin sen olevan elimistölleni sopivampi, joten päätin lähteä sille linjalle. Vuosien saatossa kasvissyönnin aatteellisuus ja eettisyys on ehkä hieman enemmän nostanut päätään, mutta kyllä mä esim. vannoutuneiden vegaanien ja monien kasvissyöjienkin seurassa tunnen itseni hyvin tekopyhäksi, kun kuuntelee miten dramaattisesti heidän elämänsä on muuttunut automaattisesti paremmaksi kuin muiden kanssatallaajien sen myötä, kun tämä kyseinen henkilö lopetti eläinkunnan tuotteiden käyttämisen. Tavallaan vähättelenkin omaa kasvisruokavaliotani monesti, että enhän minä nyt niin vakavastiotettava ole, no jaa, voiko minua nyt vegetaristiksi millään tapaa sanoa... Vaikka olenhan minä.

KUITENKIN. Meillä on kotona - kuten kaikki varmasti hyvin tietävät - kaksi kissaa. Kissathan ovat tunnetusti lihansyöjiä. En ole koskaan käsittänyt niitä HC-vegaaneja, jotka hankkivat lemmikikseen lihansyöjän ja sitten tuputtavat näille koira- tai kissaparoille vegaanista lemmikkimuonaa - kyllä näitäkin tyyppejä löytyy - ihan vain siksi, koska oma elämänkatsomus on sen mukainen. Eiks sitä lasketa eläinrääkkäykseksi? Minusta eläimen tulee saada syödä juuri sitä, mikä on sen elimistölle parasta. Meillä kissat siis syövät raakaa lihaa. Jos lemmikin on hankkinut, tulee siitä myös huolehtia parhain mahdollisin keinoin.
Vili ja Viski ovat ikäänkuin "pelastuskissoja", aka ne ovat molemmat syntymänsä jälkeen käyneet yhdessä tai kahdessa kodissa ennen meille saapumistaan. (Vilkaiskaa Lemmikkipalsta Apula, josta molemmat maukunakit siis ovat aikoinaan löytyneet!) Eräs vannoutunut kasvissyöjätuttavani tuntui vihastuvan ajatuksesta, että joku kasvissyöjä saattaisi hankkia kotiinsa kalliin rotulemmikin ja sitten kantaa tälle selkä vääränään sapuskaa lihatiskiltä, mutta jostain syystä pelastuslemmikit saivat tämän anteeksi. Siitä viis mistä lemmikki on kotoisin ja kuinka paljon se on maksanut (oikeastaan tästäkin minulla toki olisi mielipide, heh, mutta pidän sen kuitenkin itselläni), jos lemmikki on tullut jo hankittua tulisi siitä huolehtia kaikesta huolimatta kaikkein parhaimmalla mahdollisella tavalla. Olin lueskellut kissojen raakaruokinnasta jo aikaa sitten ensin täältä ja sitten sitä kautta löytyneestä linkistä, mutta todellinen pysäyttävä kokemus oli, kun Vinyylillä ilmeni virtsateissä huonosta ruokavaliosta seurannut tukos. Reppana viipyi eläinklinikalla tiputuksessa kuutisen tuntia, jonka aikana tukos huuhdottiin auki ja raasu sai asianmukaisen kipu- ja antibioottilääkityksen. Sen jälkeen olemme yrittäneet kovasti skarpata maukunakkien ruokailupuolen kanssa.
Nykyisin kissojemme ruokavalio koostuu lähinnä raa'asta lihasta, keitetystä seidistä, satunnaisesti sisäelimistä&raa'asta kalasta sekä kuivanaksuista, joista niistäkin tuli aikoinaan otettua selvää ja tarkasti... Ikävä kyllä Vinyylin ongelmana tuntuu olevan ainainen nirsous, joka sekin jo itsessään rajoittaa hänen ruokavaliotaan. Viski sen sijaan onneksi söisi melkein mitä vain.

Silti kissojemme nykyinen ruokavalio ei vastaa läheskään sitä, mitä se luonnonmukaisuudessaan parhaimmillaan saattaisi olla, mutta siihen tähdätään kovasti. Hiljakseen olen myös pääsemässä eroon siitä ajatuksesta, että olen jotenkin tekopyhä kasvissyöjä, kun ostan kissoilleni raakaa lihaa ravinnoksi. Enhän minä sitä itse syö kuitenkaan, ja ne eniten käsitellyt lihatuotteet - mm. jauheliha - jäävät kuitenkin tiskille. Harmittaa silti, etten juurikaan tiedä kotimaisen lihan matkasta sinne kaupan lihatiskille, sen eettisyydestä tai muustakaan yhtään mitään. Hävettää oikein oma tietämättömyys. Mutta siihen asti minulle tärkeintä on kissojen hyvinvointi, ajattelivatpa HC-vegaanit ja elämäntapakasvissyöjät sitten mitä tahansa.
Pakko mainita loppuun vielä, että Viski (joka täytti juuri noin niinkuin epävirallisesti 15.9. 1-vuotta!) kun on vielä kasvava lapsi ja sen maha tuntuu pohjattomalta, söisi kyllä ihan kaiken ja enemmänkin minkä nenänsä eteen saa... Siksi joudummekin ruokkkimaan pojat erikseen, ettei pieni tuhoeläimemme säntää tyhjentämään Vilinkin kipon parempiin suihin. Ylläoleva kuva esittää muka-kyllästynyttä Viskiä vartiopaikaltaan keittiön ovensuusta samalla, kun Vili paraikaa kuvan ulkopuolella nassuttaa omaa ateriaansa.

Mitenkäs muut kissaihmiset? Ajatuksia, mielipiteitä? Älkää nyt sentään täysin tyrmätkö, tämä on minun (sekava) mielipiteeni asiasta ja maailmaanhan niitä mahtuu monia!

14 kommenttia:

  1. Mun mielestä teet juuri oikein kun ruokit Vinyylin ja Viskin juuri sellaisella ruokavaliolla mikä niille kuuluukin! Itseänikin on usein hämmästyttänyt ja jopa karminut vegeihmiset jotka tuputtaa lihaa syöville elukoilleen jotain mikä ei niiden elimistölle yhtään kuulu. Sitten ihmetellään kun kissat (tai koirat) ripuloi ja lihoaa turhasta. Eli mun mielestä teet just oikein tämän asian kanssa! :)

    Meidän kissat saa tällä hetkellä marketin sitä "parempaa" kissanruokaa ja olen itse tosi hukassa mikä olisi niille paras ruokavaihtoehto. Yksi kaveri sanoo että mun kannattaisi antaa vain raakalihaa (hän harrastaa barffausta koiralleen) ja toinen puhuu eläinkauppojen älyhintaisten ruokien olevan se parhain valinta. Olen ollut ihan sekaisin tämän asian kanssa ja yrittänyt vain sivuuttaa sen ajattelemalla että ainakin meidän kisut voi hyvin ja ei ripuloi noista markettiruuista mitä niille nyt annetaan. Tämä entry sai mut tosin taas enemmän innostumaan tuosta raakaruokinnasta, joten taidan ottaa siitä vielä enemmän selvää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, kiitos kannatuksesta! Tuli ihan helpottunut olo, heh.

      Kannattaa oikeasti perehtyä. Kyllä noista marketeistakin saa lihatiskiltä ihan tuoretta lihaa, esim. juurikin sitä naudan sydäntä ja kieltä, jotka ovat hyvää ravintoa (kieli isoimpian palasina etenkin tekee hyvää hampaille!), sekä sisäelimiä. Onhan noissa kalaakin tarjolla, ja muistaakseni juurikin merikaloja tarjotessa ei tarvitse niin älyttömästi pelätä loisiakaan (vaikka hyvä ne kissat on silti olla madotettu). Katkarapuja ja kananmunankuoria, voitakin välillä, ni avot! Kanaa luineen päivineen niin kissit tykkää. Koitapa joskus huvikses tarjota Pikille ja Noelle jotain muuta noiden "eineksien" sijaan, jos ei muuten niin vaikka aluksi ihan vaan herkkuna. :3 Lue tuolta mainitsemastani linkistä lisäinfoa!

      Poista
  2. Ilkeästi sait houkuteltua mut tonne Lemmikkipalsta Apulan sivuille ja ups siellä vierähti tunti.... Kiva.

    Tässä vaan kasvaa tämä koira kuume, kai sitä pitäis oikeesti alkaa vakavissaan miettimään sitä adoptointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, se on vaarallinen palsta... Mutta hyvä! Sieltä adoptoit karvaisen haukkukaverin, kylläkyllä! (Muttei liian isoa sit liian pieneen asuntoon, eikösjuu? ;3)

      Poista
  3. Minusta on hienoa että olet ottanut selvää mikä on kissoille parasta ravintoa. Kyllä niillekin varmasti ylimakeaa roskaruokaa löytyy niinkuin meille ihmisillekin.
    Mun oma kasvissyönti alkoi eräästä tuplapekonipitsasta, Spurlockin Super Size Me kirjasta ja lihantuotannon menetelmien ja ympäristövaikutusten tiedostamisesta. En ole kaivannut lihaa vaikka se välillä tuoksuukin hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikeastaan edes kehtaa puhua julkisesti kasvisruokavaliostani. Tuntuu että se on yhä, vielä kuudenkin vuoden jälkeen ihan lapsenkengissä... Kissojen kanssa sentään koetan tehdä oikein!

      Poista
  4. Ootko kokeillu hiirenpinkkejä/hiiriä tai rotanpinkkejä. Niitä saa pakastettuina joistakin hyvin varustetuista lemmikkiliikkeistä, mutta myös kasvattajilta. Omille pojille oon (tai no siis Arturille, koska Terri vaan ihmettelee että voiko noita muka syödä) hankkinu joskus jos oon vaan jostain saanu. Artur menee ihan pähkinöiksi niistä, tai meni ainakin vielä viimeksi kun se niitä sai. Täällä Pohjois-Karjalassa on aika heikosti mitään kunnon lemmikki-liikkeitä. Pakasteeseen päätyy kissoille lihaa ja seitiä ja iloisesti nassuttavat. Olen kyllä ikäväkyllä sortunut markettimuonaan ja sitä pitäis alkaa vähentämään taas pois kun löysi paikan mistä saa edes jotain kissoille kelpaavia pakasteita ja muonia.
    Kissa on lihansyöjä, ei kasvissyöjä ja kasvisten saanti on niin minimissä että ei pitäisi puhua sekasyöjästäkään. Oon sun kanssa samoilla linjoilla. Kasvissyöntini itellä vähän jäi parin vuoden jälkeen. On tullu sorruttua taas sekasyöjän ruokavalioon :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla sentään pysyy oma ruokavalio, mutta niin se pitäis kyllä pysyä kissoillakin. Meillä toi juniori napostelee märkäruokaa kyllä kans, mut yritän sille lisäksi syöttää usein myös ihan lihalihaakin. Pitää pitää mielessä noi hiirijutut mitä mainitsit, kun eiks se niin mee että hiiri olis kissalle se kaikkein ideaalisin ravintovaihtoehto? :3

      Poista
  5. Oikein! Se olisi juurikin eläinrääkkäystä syöttää kissalle rehuja, joita sen suolisto ei pysty sulattamaan. Kissa on lihansyöjä. Ja nimenomaan ne teolliset rainbow kissanruoat on niitä pahimpia, eihän niissä sitä aitoa lihaa ole yhtään! Pisteet nousevat kyllä tuosta, että syötätte kissoille aitoa lihaa, niin kuin niille kuuluukin. Itse sitten voitte syödä tai olla syömättä mitään, mutta eihän kissoilla luonnossakaan mitään ideologioita ole. Antaa niiden siis elää rotunsa mukaisesti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos kannustavasta kommentista!

      Poista
  6. Koirat kasittaakseni parjaavat vegaaniruoalla ihan hyvin ja kissatkin mahdollisesti. Koira on kuitenkin kesasyoja, mutta kissa ei ole, joten en uskaltaisi lahtea ruokkimaan vegaaniruokaa kissoille. Olen saanut myos paljon palautetta siita, etta kissat syovat lihaa, mutta lahinna lihansyojilta "miten voit olla vegaani kun sulla on kissoja". Vegaanipiireissa ikavaa palautetta en ole saanut kertaakaan - paitsi etta joku suuttui siita, etta en ruokkinut kissoilleni orgaanista elainlaakarikissanruokaa vaan markettiruokaa. Sen ihmisen argumentit olivat tosi ontuvia, mutta luin sitten itse lisaa aiheesta ja paadyin ostamaan oscarille ruoat muualta. Winstonin ruokavalioon en uskalla kajota kun silla on terveysongelmia ja laakeruokavalio. Markettiruokaa en osta kateille enaa koskaan.

    Toisaalta sitten taas niin militantti en ole, etta kutsuisin vegaaniruokavaliota kissalla elainraakkaykseksi, vaikka kasviproteiineja kissan elimisto ei valttamatta osaakaan hyodyntaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, oli ehkä turhan kärkkäästi ja kärjistetysti minulta muotoiltu tuo että vegaaniruokavalio kissalla olisi eläinrääkkäystä, vaikka tottahan se on, ettei kissa kasviproteiineja osaakaan hyödyntää. Sen verran kissamummo minusta on kuitenkin tulossa että haluan ehdottomasti ruokkia kissojani sillä ruokavaliolla mikä niille kuuluu, sanoivat muut siitä sitten mitä tahansa. :I

      Mitä Winston sitten syö tarkalleen ottaen? Kiitos hurjasti kommentista, kiinnostikin kovasti sinun mielipiteesi asiaan kun kerran vegaani ja kissaihminen olet. Parastahan tässä on se, etteivät ne ole toisiaan poissulkevia asioita. :3

      Poista
  7. Aiheeseen liittymaton kysymys: Tuleeko sulle paljon roskapostia bloggerin kommentteihin? Jos ei, niin oletko harkinnut tuosta sanatunnistuksesta luopumista? Asken mulla meni nelja ennen ku sain oikein, koska joko en osaa tai sitten ne on tosi vaikeita. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äh, voi ei, en ees muistanut että mulla on se! :c Oon iteki tapellu toisinaan noiden sanatunnisteiden kanssa, otan sen heti pois käytöstä. Ei mulle ihan hirveästi ole tullut spämmiä, mutta kun sitä tuli, niin aattelin että perskeles. Mut otan pois käytöstä sen nyt!

      Poista