sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Ruokaa, löytöjä ja havainnointia.

Hyi sentään kun meni mullakin tovi että hoksasin mistä klikata uusi merkintäsivu auki, hehe. No, onneks kaikkeen tottuu, ehkä tähän Blogspotin uuteen ulkoasuunkin.

Jostain syystä tehnyt mieli eilisestä asti pizzaa, joten tänään sit sunnuntain kunniaksi väkersin vegepizzaa. Mun on ollut tarkoitus ostaa oluthiivahiutaleita että voisin alkaa taas kokkailla vegaanista pizzaa, mutta aina se pahuksen paketti jää sinne kauppaan... Eli juustoa päälle vaan. Vitsit että tykkään leipoa ja laittaa ruokaa, oli sit kyse ihan vain yksinkertaisesta pizzapohjasta tai vaikka jostain monimutkaisemmasta.
Oikein alkoi hävettää kun kaivoin täytteitä esille, et mistä kaikkialta maailmasta näitä on Suomeen oikein lennätetty. Ananakset oli Thaimaasta, parsa Kiinasta ja herkkusienet Alankomaista. Xtran vehnäjauhot sentään oli Suomessa tehty, huh. Pitäis edes joskus koettaa tehdä ruokaa ihan kotimaisista, läheltä tuotetuista kasviksista... Haluaisin ihan älyttömästi voida ostaa enemmän luomua ja kotimaista, että halusta ei ole puute. Pikemminkin siitä, että se on hintavaa. Oikeastaan tekis mieli koettaa kirjoittaa tästä oma aihekin jossain välissä, katsotaan.

Mut hei! Kaali on ollut tarjouksessa viime aikoina! Ostin sit sitä! En oo koskaan ostanut kaalia, enkä oo tainnut ikinä edes tehdä siitä mitään ruokaa, mutta muutama päivä sit tein! Nimittäin kaalikeittoa, jee!
Ja siitä tuli - uskokaa tai älkää - oikeesti ihan hyvää! Vaikka onhan se käsittääkseni aika laihisruoaksi luettavissa. Mutta siitä huolimatta. Jauhelihan sijaan nakkasin sekaan soijarouhetta. Tuli sen verran iso satsi, että lykkäsin pari rasiallista pakkaseenkin odottamaan niitä päiviä kun en vaan jaksa laittaa mitään ruokaa ja tekis mieli syödä jotain muutakin kuin vain leipää tai jotain opiskelijaruokaa. Sitä tosin jäi vielä jäljelle aika runsaasti ja olen kattellut tässä kaalikääryleiden ja -laatikonkin ohjetta... Jos vain jaksais tehdä, niin tekisin. En kyllä tahtois heittää ruokaa poiskaan. Raaka kaali on sellaisenaankin musta aika hyvää kuitenkin, hei. Tuli kyllä niin tätimäinen olo kun a) ostin kaalia b) tein kaalikeittoa c) tykkäsin siitä. :I Kai tää assosiaatio johtuu siitä, kun lapsena kaaliruoat oli varmaan aika monelle sellaisia inhokkiruokia ja nyt sitä sit aikuisena huomaakin et hei, täähän olikin ihan hyvää.

Muuten ruokajutut ovatkin sitten aiheuttaneet sitä ahdistusta enemmän kuin yleensä. Syön, joo, mutta kadun heti. Enkä aina vasta jälkikäteen, vaan jo syönnin aikana, usein jo ruokaa laittaessa. Turhauttavaa touhua, olis kiva tän ikäisenä osata syödä ilman mitään jälkimorkkiksia.

No joo. Kirppareilla käyminen rentouttaa, jos ahdistaa tai stressaa niin on leppoisaa käydä hypistelemässä muiden ihmisten vanhoja tavaroita. Viimeksi mukaan tarttui tämmöinen:
Ooh, se on niin kaunis ja sininen!

Kirppareilta haalin myös toisinaan tyynyjä. Kyllä, luitte oikein. Ja nimenomaan koristetyynyjä.
Maailman turhimpia kapistuksia, jotka aina asettelen illan päätteeksi sängyltä pois ja aamulla taas ladon ne tietyssä järjestyksessä takaisin paikalleen päiväpeiton päälle/sohvalle. Kai ne kivalta näyttää. Tai no, mun mielestä ainakin. Mut eihän niillä tee mitään! Linnoituksen voisin kai kyhätä sit kun niitä on monta kymmentä, tai ainakin näin eräs ystäväni ehdotti.

Uutena ostan siis melko vähän yhtikäs mitään. Tosin pari päivää sitten eksyin hiuspantaostoksille Seppälään. Sitä en löytänyt mitä lähdin hakemaan, mutta riipuksen ja kynsilakan kyllä löysin, mairittelevaan yhteishintaan 1,50e. Halpaa ko saippua!
Mä en edes tiedä mistä lähtien oon alkanut kiinnostua kynsieni lakkaamisesta... Turhaa hommaa ja näyttää hölmöltä, mut... silti! Pakko! Viimeisimmät kynsilakkafiksaationi ovat olleet harmaa, oranssi, jade sekä mattamusta. En ymmärrä.

Äh, no nyt mä ehdin jo kyllästyä tän kirjoittamiseen. No, eiköhän tässä ollu ne kaikkein olennaisimmat. Ehkä. Mahdollisesti. Kenties. No jaa, samase. Palataan!

7 kommenttia:

  1. nom nom nom, kaalikeittoa! On se jännä kuinka tietyt ruuat sitten "isona" maistuu esim ite rakastan pinaattikeittoa!

    Ja toi peura kaulakoru, itelläni on samanlainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi käsittää, oon aikuistunut itseltäni salaa. Kaalikeitto on hyvää, what! Pinaattikeitto on kans erittäin nom. Hmm, vois joskus tehdä ite sitäkin, viime kerrasta on jo aikaa...

      Eläinkorut nyt vaan on rakkautta, tää matchaa melkeen yhteen mun pöllösormuksen kanssa, hehe.

      Poista
  2. Mutta kynsien lakkaaminen on tosi kivaa! Harmittaa vaan kun ne hajoo ja pitää ottaa pois ja haistella poistoainehuurui.... jännä että on harmaata kynsivärii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tykkää lakkaamisesta, koska se on niin vaikeeta ja turhauttavaa, enkä tykkää lakkojen poistamisestakaan, koska haisee ja aikaa menee siihenkin. :I Mutku on niin kivaa ku on lakat kynsissä! Varmaan mustakin kohta tulee sellanen joka väkertää kaikkia pieniä kuvioita kynsiin, eh...

      Poista
  3. Mulla on toi sama harmaa lakka! Täälläkin tajuttiin toissapäivänä, että omistan monta kymmentä kynsilakkapulloa, joita voisi joskus käyttääkin. Täällä mä istun omppuvihreät lakat kynsissä, heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun puoliso ei oo vielä varmaan täysin hoksannut että mullakin on jo enemmän kuin kolme putelia lakkaa... sshh. :I

      Ooh ompunvihreät, multa puuttuu vihreet lakat täysin! ...eiku.

      Poista
  4. Kyllä hei mäkin pidän kaalikeitosta! Ja kaalikääryleistä ja hapankaalista, nam! Mutta en kyllä itse osaisi tehdä. Ja kuten ylempänä joku sanoi niin oon mäkin löytänyt uudelleen pinaattikeiton.

    Ja ei kynsilakkaaminen ole turhaa! Vitsit miten siistiä se sitten on, kun saa ostettua uuden lakan jota on kaivannut tai piristää päivää jollain niin ihanan turhalla. Ainakin näin mä ajattelen. Ja huulipuna on toinen mihin oon nykyisin sortunut, hih. Vaikkakin meikkaan yhä korkeintaan pari kertaa viikossa eli kerran kaksi, tai kerran kahdessa viikossa. Ja olin ihan innoissani juuri oranssista, mintunvihreästä kynsilakasta ja oranssipunaisesta huulipunasta.

    Tsemii sulle syömisten kanssa! Itsellänikin takkuaa tämä aina välillä, vaikka kokonaisuutena on mennyt huimasti parempaan suuntaan.

    Ja muutenkin ihan huippua, että päivittelet näin usein. Olet mielessäni.

    - Kata

    VastaaPoista