keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Lapsuusajan aarre.

Ehkä otsikko on hieman harhaanjohtava, mutta aarre, joka liittyy lapsuuteeni, on kuitenkin kyseessä. Mulla oli lapsena nimittäin sellainen kirja, josta tykkäsin aivan valtavasti. Teininä en tietysti hirveästi lastenkirjoista välittänyt, joten en tiedä, mitä meidän perheen lastenkirjoille oikeastaan sittemmin kävi... Vanhemmalla iällä olen alkanut kirpputoreilla käydessäni ostella takaisin sellaisia kirjoja, joita muistan meillä olleen kotona silloin kun olin lapsi, koska onhan ne kirjat nyt ihan hiton hienoja kuvitukseltaan! Muutamat Lisbeth Holmberg-Thorin kuvittamat Pekka Töpöhännät olen jo kotiini kahmaissut, sekä Hans Wilhelmin "Waldo - Uusi ystäväni" oli myös suoranainen pakko-ostos.

Kerran, vuosia sitten Kokkolassa, törmäsin kirpputorilla kuitenkin Lena Andersonin "Maijan aakkoset" -kirjaan. Enkä ostanut!! Kamalaa. Enpä olis arvannut, että asia jää vainoamaan ja kaduttamaan mua niinkin pitkäksi aikaa. Olen sen jälkeen etsinyt ja etsinyt sitä, paikoin unohtanut koko kirjan nimen ja kirjailijankin nimen, ainoina muistikuvinani luontoaihe ja vaaleahiuksinen, silmälasipäinen tyttö, joka kuvissa esiintyy. Mutta SITTEN! Jostain asia palautui mieleeni viikonloppuna ja Huuto.netistä löysin kyseisen opuksen, jonka hetken harkinnan jälkeen ostin. Ja tänään se tuli postissa, aaaa!

Melkein kihahtivat liikutuksen kyyneleet silmiin kun revin kirjan kuorestaan esiin. Miten voikin olla joku kirja näin valtavan rakas? ;_;

Kirjan on kustantanut Weilin+Göös ja suomenkieliset runot ovat Hannele Huovin käsialaa. Kirjasta itsestään en vuosilukua löytänyt, mutta pikaisen googletuksen perusteella tämä näyttäisi ilmestyneen vuonna 1991. Andersonin vesivärikuvat ovat aivan käsittämättömän kauniita, en saa näistä tarpeekseni! Katsokaa nyt!

Se on niin kaunis että sydämeni melkein pakahtuu. ;_; Onko tämä kirja kenellekään muulle tuttu saatika yhtä rakas kuin minulle?

Jottei ihan vallan lastenkirjahehkutukseksi menisi tämä, niin pikaisesti ehkä vielä kuulumisia; velipoika tosiaan käväisi kääntymässä perjantaista lauantaihin täällä Vaasassa, ja säätila oli mikä mainioin! Parkkisakkiepisodin lisäksi syötiin pakastepizzaa ja istuttiin puistossa rannalla katselemassa tuttujen mölkynpelausta ja illan viiletessä vilkuiltiin leffaa. Paras tapa viettää perjantai!

Miehen sisko astui avioliiton auvoiseen satamaan lauantaina ja oltiin tietysti paikan päällä katsomassa kun käly sanoi "tahdon" Vaasan kirkossa. Kemuissa juhlapaikalla suostuin jopa minäkin pistämään jalalla koreaksi (tästä on jopa kuvamateriaalia) ja kotiin päästiin vasta joskus hieman ennen kahta yöllä, heh. Jostain syystä mua huvittaa ajatus siitä, etten ole ollut hautajaisissa tai häissä moniin vuosiin ja sit yht'äkkiä niitä osuu samalle kesälle molempia yhdet!

Ja markkinoinnin kurssikin edistyi eilisen jäljiltä jopa hieman, heh. Onneksi mulla on ihan mahtava opiskelukaveri samalla kurssilla, jonka kanssa homma saatiin selkiintymään ja toimimaan niinkin hyvin, ettei enää lopputuloskaan hirvitä. Aihekin on mielenkiintoinen, joten mikäs tässä. Tietty eilen illemmalla en saanut enää mitään aikaiseksi kun meille tuli ex tempore vieraita, mutta mikäs siinä oli istuskellessa hyvässä seurassa.

(Kuva eiliseltä, kaveri paparazzasi meikäläistä Viskin kanssa, ja tästähän tuli oikeesti tosi hyvä räpsy!)

2 kommenttia:

  1. ÄÄÄ toi aakkoskirja! D: Omasta lapsuudesta myös erittäin rakas, äiti aina luki tota mulle... tahtoisin sit joskus tehä samoin oman mukulan kans. ;_;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikään muu aakkoskirja ei käy, pitää olla juurikin tuo!

      Poista