torstai 1. elokuuta 2013

August Burns Red.

Haha miten kekseliäs otsikko taas, jep jep. Mutta kun on elokuu jo! Mihin kaikki aika katoaa? Mitään en ole koko kesänä tehnyt ja silti on jo elokuu! Otsikko on muuten erään yhdysvaltalaisen metalcorea soittavan bändin nimi. Yhden version mukaan nimi on tuli siitä, kuinka bändin alkuperäisen laulajan Jon Hersheyn ex-tyttöystävä August poltti kertoman mukaan talon, jonka mukana paloi Hersheyn lemmikkikoira Redd, mutta sittemmin tarina osoittautui ihan huuhaaksi ja sen kummempaa merkitystä bändin nimellä ei sitten loppujen lopuksi ollutkaan. Usein huvittaa nää metalcore-bändien nimet, kun on kaikennäköistä; Everyone Dies in Utah, Feed Her To The Sharks, One Morning Left, Sleeping With Sirens, Bring Me The Horizon... Kaikkee ne keksii! (Ja täten onnistuin tällä kirjoituksella sekä ensin inhottamaan, että lopulta kuulostamaan myös tosi vanhalta. Snif.)

Mutta asiaan! Jota mulla ei taaskaan liiemmin ole. Halusin vain tulla vouhkaamaan siitä, miten aika on mennyt nopeasti ja kuinka nyt on elokuu ja kuinka elokuu on oikeastaan aika kiva kuukausi! Etenkin nyt, kun mulla jatkuvat opinnotkin vasta syyskuussa, hehee.


Opiskelusta puheenollen, mun kesäyliopistosta ottamani markkinoinnin kurssi alkaa lähestyä loppuaan. Nyt tulevana lauantaina on verkkotentti ja sunnuntaina on lopputyön palautus. Minä ja opiskelukaverini ollaan oltu kyllä ihan luvattoman laiskoja tämän kurssin suhteen, kun aikaa kuitenkin olis ollut ihan toukokuusta asti ja siltikin ollaan vasta tällä viikolla tosissamme alettu väkertää työn parissa, haha... Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Eräs ystäväni totesikin, että nytpä ainakin on motivaatio kohdillaan kun alkaa aika loppua. Pakkohan se on valmiiksi saada. :'D Olen kirjoitellut käsi vääränä infoa ja nyt ollaan kahdesti puuhailtu yhdessä kaverin kanssa tuota projektia kasaan. Kyllä se siitä. Aihe on kuitenkin mielenkiintoinen, kun pohdiskellaan Battery Energy Drinkin markkinointiympäristöä, asemointia, segmentointia sun muuta jännää ja siitä pitäisi saada aikaiseksi sellainen vähintään kymmensivuinen selonteko. Mulla on kyllä ihan paras opiskelukaveri, nti H:n kanssa saadaan homma kyllä mallikkaasti suoritettua, siitä ei ole epäilystäkään.

Ja sit! Arvatkaa mitä! Oon jo tovin puhunut miehelle ja äidille ja kavereille siitä, kuinka haluaisin kaktuksen! Kävin jopa yhdessä kukkakaupassakin kaktuksia katselemassa. Katselutasolle se jäikin, koska oli niin suolaisen hintaisia että saivat kyllä piikikkäät kaverit jäädä sinne hyllyille. Mulla oli ihan liian tuoreessa muistissa Lidlin muutaman euron kaktuskaverit ja just kun pääsin huokailemasta niiden perään niin eikös heti tullut niitä myyntiin tuohon keskustan Lidliin! Score! Tänään kotiutin kaksi kaktuskaveria, ne ovat niin kauniita! Ja helppohoitoisia. Justiinsa äidin kanssa muistelin kuinka mulla teininä oli kaktuksia ja kuinka kovasti tykkäsin niistä. En tiedä miksi. Kai siksi, kun en onnistunut tappaamaan niitä, vaan nehän oikein venyivät vain pituutta lisää koko ajan. Jos noita on vielä huomenna jäljellä niin taidan hakea ainakin yhden kaktuksen lisää. :3


Usein musta tuntuu etten saa mitään aikaiseksi ja siksi ihan pienetkin kotityöt tuntuu toisinaan juhlimisen arvoisilta saavutuksilta. Ei tää toki koko ajan tällaista ole, mutta joskus. Oon ihan superlaiska vaihtamaan lakanoita, mutta koska mies on muakin laiskempi sen asian suhteen, niin minähän sen lopulta sit hoidan. Vaihdoin tänään lakanat sänkyyn ja oli pakko sujauttaa oma peitto maailman parhaan pussilakanan sisään, jonka äiti toi mulle käydessään Vaasassa.


Kissapeitto! Mulla oli nämä lakanat joskus ihan lapsena. Kai olin vonkunut niitä jostain kuvastosta ja sit äiti oli ne mulle ylläriksi eräänä kauniina päivänä ostanut. Ah autuutta. Tyynyliina tosin on jossain hukassa, pitäis kysellä josko se olis eksynyt velipojille, hmm... Parastahan tuossa lakanassa on se tuoksu, joka tuoksuu ihan koti-kodille! Tai ehkä se on todellisuudessa vaan huuhteluaine jota äiti käyttää, mut siihen on ollut hyvä nukahtaa.

Joo, olipas nyt kyllä merkintä. Kaktuksia ja kissapeittoja, mitähän vielä...

2 kommenttia:

  1. :D Kaktukset ja kissapeitot ovat elämän pieniä, tärkeitä asioita. Ilman niitä, emme olisi mitään.
    Mä oon jo ihan: Irlantiiiiii! (ja eiii, kämppis, muuttaaa, eeii, avoin ylipisto, tanssi.. eeiii, kaikki on samassa kuussa) :DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole vieläkään sisäistänyt että pitäis itsekin sinne Irlantiin suunnata tässä kuussa, mut ehkä se jossain vaiheessa iskostuu ymmärrykseen, hehe. Elämän pienet ilot ovat tärkeitä, muuten noista eiii -asioista ei ehkä selviäisikään ihan tolkussaan, haha!

      Poista