perjantai 20. syyskuuta 2013

Mitiih.

Tiedättekö, mä näin tässä yks yö unta siitä että multa oli yksi lukija hävinnyt. Aamulla oli helpotus kun näin ei ollutkaan.

Voimia pitäis olla enemmän kuin mitä mulla on, tuntuu että kroppa on ihan äärimmillään ja henkinen väsymys uuvuttaa koko tytön alta aika yksikön. Riittää yksi visiitti päivässä yliopistolle tai kauppaan tai kirjastoon ja oon sit jo ihan kaputt, loppu, puhki, poikki ja valmis pehkuihin ja hävettää olla minä ja inhottaa kun en saa mitään aikaiseksi millään. Käväisin lääkärillä vollottamassa parinkymmenen minuutin verran, täti oli vaivaantunut kun en saanut sanottua juuri mitään ja vain itkeä tillitin oloani. Oho, tästähän tulee blogihistoriani ensimmäinen avoin kirjoitus! Jännää. Lekurikäynnin tulos oli kuitenkin tämä:


... ja takataskussa lähete psyk.polille ja ranteet hellinä lääkärin verbaalisesta näpäytyksestä että mitäs menit ja lopetit silloin taannoin, joku ovi olisi pitänyt jättää auki! Joo. Ens kerralla olen viisaampi. Jos seuraavaa kertaa ylipäänsä tulee.


Aamun polkaisee käyntiin tämä satsi, noei, oikeasti nappuloita on vain kaksi ja niistäkin toinen on vitamiini. Selkä yritti hajoilla ja vaati heti aamukuudelta Ibumaxia, verigreippiappelsiinimehu on ollut mun paras ystävä viime viikkoina. Vähän meinas naurattaa pillerimäärä, vaikka eihän toi ees oo paha. Onneks. Oikeesti en ees tykkää lääkkeistä, tai siitä, miten isoimmat kapselit sujahtaa kurkusta alas poikittain. Au.

Mutta jotain hyvääkin tässä ollut, Vaasa-opiston piirrustuskurssi pistää mulle ikään kuin väkisin lyijykynän kauniiseen kouraan ja samalla tulee vietettyä laatuaikaa miehenkin kanssa. Eilen oltiin toista kertaa piirtelemässä ja vaikka silmiin alkoi särkeä jatkuva mallin tuijottaminen ja päätä jomottaa tarkkaavainen keskittyminen niin kyllä mä silti tuota touhua rakastan, huh. Alkanut taas muistaa hiljakseen miten kovasti piirtäminen on mulle joskus merkinnyt.


Huomenna matkataan taas Variskalle sarjistelemaan, ehkä mä niidenkin tuntien tuotoksia kehtaan joskus näyttää. Katsotaan nyt, josko ensin tulis valmista.

Hyviin ja onnellisiin asioihin on niin vaikea keskittyä nykyisin. Stressi puristaa rinnan lysyyn ja pistää sun jalat kävelyttämään sua ympäri olohuoneen pöytää kymmenen minuuttia putkeen kun et tiedä miten päin olisit. Torstaina sain Academic Writing -tunnilla jonkinlaisen paniikki- tai ahdistuskohtauksen kun tuli mun vuoro puhua, se oli hirveää lähinnä siksi koska olisin halunnut kertoa artikkelistani ja Margaret Thatcherin suhtautumisesta Nälkälakkoihin vuosina 1980-81, mutta minkäs teet kun en saanut selvää sanaa suustani äänen vapinalta. Illemmalla kurssin opettaja oli laittanut mulle huolestuneen sähköpostin, liikutuin. Ei se hyvä mieli silti kantanut mua tänäänkään koululle ja pääsi pieni itku sittenkin kun mies oli tullut jo töistä kotiin. Huh, mikä sanasuollos. Kehtaakohan tätä tunnustusta edes julkistaa.


Ripustin laivajulisteen keittiöön ja sen viereen seinälle simpukkahärpäkkeen, joka muistuttaa mua yhdestä kauniista syyskuisesta päivästä jolloin ystävä riensi apuun hädän hetkellä ja oli tukena kun tarvitsin. Ostin näitä kaksi eräästä kukkakaupasta, jonka ovessa ne roikkui kutsuvina ja mun nimeä huhuillen. Toisen lähetin Spyrrelään, toinen henkii merellisyyttä tuossa mun selän takana. Tulee hyvä mieli väkisinkin kun sitä katsoo ja simpukat tuntuu rauhoittavilta sormenpäissä.


Hyvä mieli tulee myös siitä, kun onnistut tekemään jotain niin hyvää ruokajuttua että sitä äityy joku kehumaan. Nachojuustokkeen ohjeen löysin Vegaaniliiton sivuilta, käykää kattomassa ja kokeilkaa. Hirveän hyvää.

Nyt mä taidan upottaa käteni pizzataikinaan ja yrittää unohtaa hetkeksi stressin ja muut, ehkä otan lasillisen viiniä. Palataan ja kun palataan.

4 kommenttia:

  1. Voih!Koitaha siellä jaksella!Saathan tarpeeksi b-vitamiineja?Tärkeää stressin ja henkisen hyvinvoinnin kannalta.Jaksuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja enköhän minä saa. Vitamiinipillereistä ainakin, jos en riittävästi ruoasta saa.

      Poista
  2. Olet niin raksu, että voinko kaapata sinut tänne itselleni taas hetkeksi rentoutumaan? t. neiti K ja pörrit

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit, heti kun sopiva ajankohta löytyy! t. stressierkki

      Poista