Näemmä kolmen kuukauden välein iskee se maailmanlopun masennus, jolloin tekee mieli hypätä junan alle ja viiltää ihon täyteen punaisia rantuja. Seinäjoella vaihtojunaa odotellessani katselin ohi kiitäviä vetureita ja mietin että mitäpä jos. Tuli perhosia vatsaan. Kotona tyydyin vain siihen perinteiseen.
Nyt helpottaa jo hieman, mutta sosialisointi ei oikein tahdo innostaa. Vaasaan muuttamisesta tuli täyteen viime viikolla tasan neljä vuotta ja kai mun täytyy nyt alkaa asennoitua siihen, etten mä täältä mihinkään pääse. Onneksi toinen velipoika muutti Vaasaan, ollaan sen kanssa kyllä vietetty paljon aikaa ja jotain lohdullista siinä on. Nyt kun ne löysivät isomman asunnonkin tyttöystävänsä kanssa niin mäkin voin tunkea sinne vaikka yökylään jos on tukala olo ja kaipaan vastaanottavaista seuraa.
En mä ketään mun ystäviä, kavereita tai tuttuja vierasta tai inhoa. Mä en vain jaksa pitää yhteyttä. Väsyttää höpistä small talkia ja vaikka moni rakas ihminen onkin sanonut että saan puhua niille mistä vain niin jotenkin en vain pysty avaamaan suutani. Se tuntuu niin... vaivalloiselta. Ja mitä iloa siitä oikein edes on kenellekään että kerron olevani masentunut ja itsetuhoinen?
DK-terapia tuntuu pöljältä, tosin en nyt voi yhden ryhmäistunnon jälkeen vielä sanoa varmaksi. Yksilöterapiassakin tunnutaan keskittyvän vain ties mihin tietoisuusharjoituksiin ja viikkokortin läpikäymiseen, tunteisiin ja siihen mistä ne johtuivat ja mitä minun olisi pitänyt tehdä, vaikka oikeasti tahtoisin vain vuodattaa murheet pois kontoltani. En mä oikeastaan neuvoja kaipaa, jotakin virallista, puolueetonta tahoa vain, joka kuuntelisi. Ei se kavereille ole sama.
Ajattelin myydä mun MLP:t pois. Ja derby-luistimet. Vielä kun saisi aikaiseksi valokuvattua ne ja laadittua myynti-ilmoitukset. Huoh.
No hei mieki inhoon small talkeja niin paljo mieluummin kuuntelen masennus-itsetuho -teemaa ja koitan piristää sekä tarjota empatiaa (ja kahvia/teetä!) kun pystyn samaistumaan.
VastaaPoistaKannattaa myös varautua tuossa DKT-yksilöterapias että tuo tulee olemaan aika vahvasti tuota, ellei sulla ole jotain akuutimpaa hätää/murhetta joka vaatii "ongelma-avausta" terapiatädiltä tmv. Hyvä ainakin olisi tuoda esiin tuo et kaipaat sitä kuuntelemista ja jonne vuodattaa paskat asiat!
Ennen pitkää alkaa tuntua paskalta tuo "olisi pitänyt"-teema, vaikka siinä onkin pointti opetella tunnistamaan ne paremmat tavat toimia, joihin pyrkiä vastaisuudessa - älä ala ajatella ainakaan että olet huono kun et -nyt jo- toimi "niinku pitäs"!
Äygh, tsemppiä! :c <3
Yhyy oot ihana kun jaksat kommentoida ja tsempata. <3 Mää jo oottelen seuraavaa kertaa ku nähdään! En siks että pääsisin vuodattamaan kaikki sulle, vaan siks ku oot nii kiva!
PoistaJoo, pitää huomenna ottaa puheeksi terapiassa, huoh... Jotenki meinaa vaan mennä maku koko touhusta jo, mutta koitan skarpata.
Mnaww, ite oot kiva vaikka oosit kuinka angstipallomöykky! <3 Toivottavasti vaikka ny torstaina 12.pvä :3 Mulla ku on kalenteri yllättävän täynnä virastoasioita ja 19.pvä TO klo 10:00 Lilith pääsee sterilointiin ni en sitä lähde kuljettamaan Vaasaan ni oon pakosta äireellä jonkin aikaa ja smyy.. *_*
PoistaJoo sitä se on, mut pitää koittaa asennoitua siihen et pointtina tos terapias on pitkäaikaiset hyödyt/vaikutukset, ja se tarkottaa samalla pidemmän ajan sitoutumista siihen - ja siksiki ne on aina vuoden kerrallaan pyöriviä (kesäloma-tauko välis) vaikka se on etenki epävakaille haastavaa ku impulsiivisena ym kaikki pitkäntähtäimen jutut menee perziilleen :c Ironista, heh..! Mut mä voin koittaa tsempata tuoski <3 Sä voit yrittää vähä tsempata mua sit keväällä osallistumaan siihen tunteensäätely-moduulin boostausosallistumiseen :'D