tiistai 31. heinäkuuta 2012

Perhanan punkki.

Kuten jo tuolla aiemmin mainitsinkin niin Viskillä on ollut toisessa korvassaan nyt muutaman päivän ajan aika lailla likaa. Oikeastaan huomasin sen jo viime torstaina. Puhdistin korvan jo silloin, mutta perjantaina se oli jo palannut. Olis pitänyt käydä jo silloin eläinlääkärissä, mutta pöljänä aattelin vain, että EI SE KUMMINKAAN MITÄÄN OO. Lähdimme reissuun Kööpenhaminaan suht hyvillä mielin, vaikka Viskin suttuinen korva vähän stressasikin.

Eilen kotiin palatessamme korva oli pahemmassa kunnossa, vaikka kissanhoitajammekin oli korvia hieman puhdistellut. Minä paniikissa pirauttelin sitten eläinlääkäreitä läpi ja varasin ajan tälle päivälle parinkin tahon kehoituksesta. Korvapunkkia epäilin, sitten ihan vain ahtaita korvakäytäviä, korvatulehdusta ja jopa lämpimästä ja kosteasta ilmasta johtuvaa hiivaa.
Ei se mitään hiivaa ollu, ku korvapunkki! Anoppi lähti kuskaamaan minua ja Viskiä tänään 13:30 eläinlääkärille ja siellä totesivat liki oitis että punkkihan se siellä ja siitä seurannut tulehdus. Onneks ei odotettu paria päivää pitempään tilannetta seuraillen. Oikeassa korvassa oli jo ihan mojova tulehduskin päässyt puhkeamaan, ei ihme jos oli inha olo pojalla.
Rauhoittava piikki vain pakaraan ja toimenpidehuoneeseen korvahuuhteluun. Parisenkymmentä minuuttia myöhemmin sain tokkuraisen kissan takaisin korvat kiiltävinä ja reseptin sekä antibiootille, että kipulääkkeelle. Viliäkään ei unohdettu, seniorikin saa oman osuutensa loishäädöstä. Stronghold 45mg lapaluiden väliin vain saman tien niin avot. Ja pyykki- ja siivouspäiväkin on tiedossa.
Viski ei ihan älyttömästi eläinlääkärivisiittiä arvostanut, mutta parempi näin. Sen verran ravistellut päätään ja kulkenut pää kenossa eilisestä asti että oli jo korkea aikakin painella lääkärin vastaanotolle. Harmittaa etten jo ennen reissua vienyt! Mutta nyt on loisvapaa kisu, onneks!
Näillä mennään. Virbac-puteli oli jo entuudestaan omasta takaa ja eläinlääkärikin näytti sille vihreää valoa, joten jatkossakin sohin sillä molempien kattien korvia. Kipulääkettäkin on nyt sit ihan varoiksi asti, kun ei apteekissa pienempää putelia ollut tarjolla. Onneks on niin eläinrakas anoppi että jaksoi lähteä kuskaamaan ja lainasi rahaakin köyhälle, iso kiitos! Olin jo itkua vääntämässä karvavauvan puolesta, yhy. Onneks on nyt sit kunnossa, ja toivottavasti ei ihan heti uusiudu!

Sweet, sweet Rajamäki!

Haha, muuutamat tutut ja kaverit naureskelee aina kun käyn jossain Rajamäellä hengaamassa. Se on vissiin yleisen käsityksen mukaan aika lailla keskellä ei-mitään, mut sehän siinä just kiehtookin. Mulla asuu Rajamäellä eräs hyvin läheinen ja tärkeä ystävä, joka on sietänyt meikäläisen pärstää ja oikkuja jo hyvinkin sen 11 vuotta - ja risat.

Sinne siis suuntasin jälleen kerran aikavälille 15.-20.7. viettämään leppoisaa hengailuaikaa, ah. Velipoika oli ystävällinen ja ajoi mut Vaasasta asti sinne. Siinä meni ajomatka mukavasti musiikkia kuunnellen ja höpötellen. Jos joku on hyvää ajeluseuraa niin veljeni.

Perinteisen kaavan mukaan Rajamäen vierailuni sisälsi kauhuleffoja, käsitöitä, vähän piirtelyä, sitäkin enemmän kissoja ja mässäilyä. Sääli että vierailuni aikana oli hyvin pitkälti kehno sää, niin en päässyt heittämään talviturkkiani (jota en tehnyt muuten viime vuonnakaan, "hups"), mutta koska oli jo heinäkuu niin metsät oli pullollaan mustikoita ja kanttarelleja. Arvatkaa vaan käytiinkö! No joo! Mut siitä lisää myöhemmin.

Kissapojat siellä voivat yhä hyvin ja tuhdisti. Pörröisempi veljeksistä eli Pertsa aka Pertti-poju viihtyi kainalossani useampanakin yönä. Tai ehkä se johtui vain siitä, että vuodesohva nyt vaan on tosi kiva ja sitä niin harvoin levitellään auki. No mut silti!
Tapsa on tää solakampi ja lyhytkarvaisempi malli. Ei uskois että pojat on samasta pentueesta. Sekä Pertsa että Tapsa molemmat jeesasivat meitä takapihalla mustikoiden poimimisessa. Oikeastaan ne koetti enemmänkin saada kiinni hyönteisiä ja etsiä sopivaa väliä livistää paikalta heti kun silmä vältti, mut hei. Sama se.
Ylläolevassa kuvassa Pertti piileskelee aluskasvillisuuden seassa. Jännästi juostiin melkein pojan päältä kun säikähdettiin että se oli pinkonut pakoon, kun hää niin tyytyväisenä siinä nökötti jalan vieressä minivaahteran alla.

Tuli siinä juu muutama leffakin katsastettua. Noudatettiin tietynlaista haiteemaa visiittini aikana, joskin se muuttui sittemmin enemmänkin merihirviöteemaksi, mutta kaikenlaista tuli katsottua... Enemmänkin ehkä sitä Ö-luokkaa. Toki mukaan mahtui pari hyvääkin pätkää, kuten esim. alkuperäinen Tappajahai! Sen lisäksi toki kyylättiin Jaws 2 ja 3, L'ultimo squalo aka The Last Shark (josta on pakko mainita tämä huikea kohtaus, jossa vihainen allaslelu uhittelee helikopterille), sekä tietysti räävittömän huono Sharktopus ja Piranhaconda.
Kanttarelleja ei muuten saatu saaliiksi ihan niin paljoa kuin mitä toivottiin, mutta ihan riittävästi kuitenkin, että saatiin niistä oiva muhennos aikaiseksi. Sienimuhennosta popsiessa katseltiin sit laatuelokuva nimeltä Shrooms, jota seurasi välittömästi ensimmäisen Silent Hill -videopelin räpellys.

Ennen kuin jatkan leffoista paasausta, niin puidaan nyt ne mustikatkin sit läpi!
NIIN. HYVÄÄ. Viime kesänä kun asuin vielä Turussa ja äitini asui siinä lähellä sain pari litraa jääkaappiini tuoreita mustikoita tuhottavaksi. Vanilijajugurtin kanssa ihan joku paras välipala/aamupala koskaan, suosittelen! Reissun aikana tongin metsistä kaverin kanssa yhteensä käsin jotain parisen litraa mustikoita, joista osasta sit väkersin mustikkapiirakankin, totta kai, koska mustikkapiirakka tuoreista mustikoista nyt vaan on niin hyvää.
Täällä Vaasassa on toi mustikkasato ollut tänä vuonna aika kehnonlainen, että en taida saada marjoja pakkaseen, ellen sit torilta osta, mutta katsotaan nyt... Onneksi tuolla sain syödä vähän varastoonkin, ja rehasin mä Vaasaan asti litran verran mustikoita pakkaseen. Ei se paljoa ole, mutta kyllä niistä yhden mustikkapiirakan pyöräyttää.
Jos joku tietää jonkun hilpeän kauhupätkän vaikka tappajapuolukoista tai metsään eksyvistä marjastajista jotka alkaa hädässä syödä toisiaan säilyäkseen hengissä, niin let me know! Harmiteltiin ettei sellaisia osunut kohdalle, olis sopinut niin hyvin teemaan!

Mutta joo, ei me ihan pelkkää kuraa katsottu, heh. Osui kohdalle vahingossa ihan hyviäkin pätkiä, kuten mm. Silmät ilman kasvoja (1960), molemmat versiot Little Shop of Horrorsista (1960&1986) ja The Kindred (1987). Kolme omaa suosikkiani olivat tämänlaiset:
3. Shark Night 3D (2011), joka sai haukkuja kavereiltani, mutta josta itse tykkäsin kaikesta huolimatta. Dokumenttihan se ei ollut ja epäloogisuuksia pullollaan koko pätkä, mutta tunnelmaltaan se oli mainio. Plus musta on aina tosi viihdyttävää kun nuorten jenkkiaikuisten ryyppyviikonloppu päättyy verisesti, nam nam.
2. Isolation (2005) taas oli jopa aika karmiva ja vissiin aika pienen budjetin irkkufilmi. Jos et tykännyt uudesta The Thing -elokuvasta, niin tässä pätkässä on enemmän sen alkuperäisen tunnelmaa! Suosittelen. Irlantilainen karjatila julistetaan karanteeniin kun geenimanipulointikokeilut menevät pahasti pieleen.
1. Grave Encounters (2011) oli silti oma henkilökohtainen suosikkini näistä kaikista. Kumpikaan meistä ei tiennyt tästä MITÄÄN paitsi että kummituksia oli kai tiedossa, no hyi, katsotaan silti. Paria hölmöä efektiä huolimatta kokonaisuus toimi ja jos en olis kutonut samaan aikaan, olisin ihan aikuisten oikeesti PELÄNNYT.
NIIN. HYVÄ. Paranormaaleja tapauksia ja näkyjä tutkiva tv-ryhmä sulkeutuu yöksi vanhaan mielisairaalaan, jossa väitetään kummittelevan. Kuvaus on toteutettu night visionilla, dokkarikameralla, käsikameralla ja parilla valvontakameralla, mutta toimii. Aika perussäikyttelyä, mutta hyvin toteutettu. Ei, tää ei ole mikään Paranormal Activity, vaikka joitakin yhtäläisyyksiä saattaa löytyäkin. Mut kandee kattoa jos vähääkään kummitusjutut kiinnostaa!

Jaa, no, siinäpä se, heh.

PS. Katsokaa La casa muda (2010) ja sen jälkeen sen jenkkifilmatisointi Silent House (2011) ja infoilkaa sit mulle mitä piditte! Henk.koht. muhun osui ja upposi molemmat, mutta ennen kaikkea tuo jälkimmäinen. Eka kerta kun tykkään enemmän uudelleenfilmatisoinnista, MITÄ. Triviaa: molemmat filmit on väittämän mukaan kuvattu yhdellä pitkällä otoksella, mitäs siihen sanotte!

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Hei hei heinäkuu!

Oon ollu ihan down ja innoton päivittämään blogia epätoivottujen yliopistouutisten jälkeen ja vaikka kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut niin enpä oo hirveästi jaksanut blogia päivitellä. Pöh! Yhden lukijankin jo menetin, mutta selväähän se on, ettei se ollut mikään Inkerin tosilukija, kun luovutti noin helpolla!
Mm. venytin korvanlehdet 22:een milliin ja toistaiseksi näyttäis siltä että tässä olis hyvä pysyä. Ei tullu ainakaan heti sellaista hinkua venyttää vielä sen kaks milliä, kuten aina on välittömästi mieli tehnyt heti kun uuden korun paikoilleen pujottamisen jälkeen.
Lukenut olen, ja paljon. Kai tää on sit sitä todellisuuspakoilua kun karvas pettymys oli niin suuri, ettei voinut millään käsitellä, heh. Noei, kiva silti että lukeminen maistuu taas, ja on ollut aikaa lukea. Kirjastosta nappasin läjän kirjoja (välissä myös henk.koht. päiväkirjani), joista Jack Kerouacin Dharmapummit oli kirkkaasti ykkönen. Kerouac uponnut viime aikoina hurjan hyvin kyllä, tiedä sitten miksi. Viime viikolla noudin vähän Burroughsia, Bukowskia ja lisää Kerouacia, ja lukaisinpa myös Laura Gustaffsonin Huorasadunkin viimein, josta myöskin kovasti tykkäsin. Ah, kirjat! Jotenkin tällä hetkellä parhaiteen maistuu Kerouac, Hemingway, Bukowski ja vähän jopa Fitzgerald. Lukaisin myös P. Saarikosken Kirjeitä vaimolleni hiljattain kun satuin kirpparilta sen pokkarina löytämään, ja sekin osui ja upposi. Jotenkin tuo 1920-1960 -luvun kirjallisuus on se tämän hetken juttu.
Syöty ja juotu on. Pakko kehaista, että teen kyllä kotona parempia Irish coffee -drinksuja kuin mitä missään kuppilassa oon ikään juonu. Mieskin allekirjoittaa tämän (tai sit se sanoi sen mun mieliksi vain, hihi).
Kissat voivat hyvin ja kylläisesti. Viski tosin on onnistunut tässä kehittämään jonkinlaisen ruton tapaisen korvaansa hiljattain, että eläinlääkärireissu tiedossa heti huomenna, eäh. Ajoitus ei voisi olla yhtään huonompi (tästä lisää myöhemmin), mut eihän ne koskaan ilmoita hyvissä ajoin ennakkoon että hei, pidäpä tää viikonloppu vapaana ja ylimääräistä rahaa hollilla, koska tarve on.
Ystäväisemme hra T viime viikolla kutsui minut ja mieheni aterioimaan perheensä kesämökille, ja tottahan me mentiin, kun mökkielämä edes pieninä maistiaisina kelpaa aina. Oli muuten huikein mökki ikinä, ihan niin hämmennyin etten tajunnut räimiä kuvia kuin vain sulokkaasta vegemättöannoksestani. Näemmä jälkkärinkin unohdin kuvata (täysjyväleipäviipaleköyhäritari vegaanisella kermavaahdokekastikkeella ja tuoreilla lakoilla, aijai), mutta hyvvää oli. Se mökki oli kyllä just niin mun unelmien täyttymys kuin vaan mikään paikka voi olla. No ok, Dublinia ei lasketa. MUT TÄÄ MÖKKI. Oli kyllä just niin presiis sellainen torppa minne tekis mieli paeta kirjoituskoneen kanssa ja erakoitua. Oli omat kasvimaat ja kaikki. Että kiitosta vaan!
Olen myös jännästi päässyt tökkimään kavereita neuloilla. Miehekäs timantti ja katu-uskottava ankkuri tarttuivat hra T:n nilkkoihin, ja paria päivää myöhemmin hra S vaatimalla vaati (50e -setelillä ja valkoviinipullolla painostaen) minua tökkimään käsivarteensa Liverpoolin kannatuslausekkeen lyhennystä ("You'll Never Walk Alone"), ja kyllähän minä, kun on tuo neuloilla pistely niin kivaa. Mainittakoon vielä kerran, että vaikka ihan amatööritouhua tämä onkin, niin parhaani mukaan hygieniasta huolehdin ja käyttelen ihan yksittäispakattuja tatuointineuloja ja -mustetta kera desinfiointiaineen jne. jne. Pitäis varmaan oikeesti investoida siihen tatuointikoneeseen viimein, kun jengi on niin innoissaan näitä vankilatyylisiä kuviakin mulla ottamassa, hmm...

Loppuun vielä teaser-kuva tulevasta merkinnästä, hoho:
Ho ho, siinä Inkeri ja veljensä ajelevat. Palataan astialle ASAP.