No enpä sit jaksanutkaan vastoin uhkauksiani valvoa puoleen yöhön asti ja aloittaa kirjoittamista heti, kun sen virallisesti sai tehdä, vaan menin tyytyväisenä nukkumaan joskus yhdentoista jälkeen. Heti aamusta lähtien kyllä kutkutti ajatus, että NYT SE ALKAA ja avasinkin koneen heti aamukasilta. Sellaiset 1700 sanaa sain naputeltua aamupäivän aikana eli hyvällä mallillahan tuo on, ainakin vielä... Mutta sen kyllä sanon että hyi huh huh jännää. Ja aivan kamalaa soopaa sain aikaiseksi. Tai en minä tiedä minkälaista siitä tekstistä tuli, sillä koetin parhaiden kykyjeni mukaan olla lukematta taaksepäin, ettei vain kiusaus korjailla ja muotoilla lauseita uudelleen kävisi liian suureksi... Kamalalta kuralta se ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna vaikuttaa, mutta hei, ainakin tavoitin päivätavoitteeni ja näillä linjoilla olisi tarkoitus jatkaa!
Jatkuvasti on nyt tuo NaNo mielessä, huh. Että mihin se juttu viimeksi jäi ja mistä seuraavaksi jatkan. Olin alunperin suunnitellut itselleni avauslauseen josta lähtisin kirjoittamaan eteenpäin, mutta kun klikkailin Atlantiksen auki aamusella, muuttui tuo avauslausekin aikamoiseksi sanahirviöksi, hehe. Harkitsen jonkinlaisten säännöllisten kirjoitusharjoitusten tekemistä, mutta pahoin pelkään, että sekin jää vain ajatustasolle. (Tai pahimmassa tapauksessa klikkaan vain Bloggerin auki ja tulen tänne vikisemään kyvyttömyyttäni tuottaa helpostiluettavaa, lennokasta ja mukaansatempaavaa proosaa...)
Enää en tosin olekaan ihan niin itsevarma kuin mitä vielä eilen, ja stressaan jo valmiiksi että tulenko varmasti pysymään tuossa ~1700/pvä -tavoitteessani... Vielä tässä illan mittaan olisi aikeissa naputella muutama rivi, jos ei muuten niin väkisin! Ensisijainen tavoitteeni onkin siis tuottaa tekstiä, oli se sitten laadultaan mitä tahansa... kunhan vain sanamäärä täyttyy! Menin ja länttäsin jopa tuohon oikeaan laitaan sanalaskurinkin, jotta sitä voivat blogiini eksyneet pällistellä mennessään. Se tuo mukavasti lisäpaineita, sillä olen ollut jo vuosia tuttu siitä, miten kovasti ja helposti innostun erinäisistä asioista ja kyllästyn nopeasti ja sitten muutan mieltäni. Mitä useampi tietää tästä säälittävästä kirjoituskyhäelmäyrityksestäni, sen korkeampi kynnys minulla on luovuttaa ja jättää leikki kesken. Rohkaisevia kommentteja otetaan vastaan! Jo tuo NaNoWriMon oma (suomenkielinen) foorumi tarjoaa aika paljon rohkaisua muilta kanssa-nanoilijoilta, sekä ideoita ja ehdotuksia satelee samalla kaupalla. Ja sinnekin sopii aina käydä valittamaan mikäli juttu seisoo eikä tarina kulje, heh. Vaasalaisista NaNoWriMoiljoista minulla ei ole tietoakaan, ainakaan kukaan ei ole ilmoittautunut, mutta parahin aviomieheni armeliaasti osallistuu NaNoon myös ihan vain vertaistukena, ooh! (Ja mokoma meni ja kirjoitti jo päälle tuhannen sataa työpäivänsä aikana vaikka arveli alun alkaen että saisi aikaan ehkä muutaman hassun sanan per päivä.)
Joo, no ehkä tämä riittää tältä erää tämän päivän tunnelmista. Yhteenvetona voisi kai mainita tunnelmia, jotka ovat hyvin pitkälti stressaantuneita mutta yhtäältä myös innokkaita. Uteliaana ja malttamattomana lähden seuraamaan tarinan kehitystä, ei sitä koskaan tiedä mihin se loppujen lopuksi johtaakaan.
(Jos lukijakunnastani löytyy NaNoilijoita niin nyt olisi hyvä hetki ilmiantaa itsensä!)
Hip. minäkin kirjoitan nanoa :D
VastaaPoistaJa joskus ei sanamäärät täyty, se ei ole maailmanloppu (kunhan saa kiinni sitten myöhemmin.)
Itselläkin kolahti tietoisuuteen että koulujuttujen deadline onkin maanantaina EIKÄ ensi viikon perjantaina ja tota juu.... voi olla että nano jää nyt hetkeksi (mutta otan kyllä kiinni sitten!)
Voi ei miten kehno homma noiden koulujuttujen kanssa! D: Toivottavasti sait ne nopeasti pois alta että pääset jatkamaan kirjoittamista ASAP. Olen kans yrittänyt olla itselleni armollinen, että ei se mitään jos en kirjoita esim. yhtä paljon kuin ekana päivänä, kiinni voi aina ottaa myöhemminkin - joskaan en ihan viitsis luottaa siihen että saisin hirveästi extraa kirjoitettua jonain toisena päivänä jos ei nytkään luista, hehe.
Poista