Kesän odotetuin vieras.

... nimittäin herra Parsakaali!

... no ei vaineskaan, vaikka toissapäivänä Parsis kotiutuikin meille kuljettuaan pitkän reitin Raision IKEAsta (kiitos, Maya, vinkistä!) ja siellä ne nyt makkarissa Porkkanan kanssa vierekkäin istuksivat.

Todellinen kesän odotetuin vierashan oli siis äitini, joka toi Parsiksen tullessaan kylään tänne meidän luokse Vaasaan. Äidin kanssa tavataan melkoisen harvoin, kun asumme eri kaupungeissa ja harvakseltaan tulee tilaisuuksia matkustaa juuri sinne missä äityli asuu. Edellisestä tapaamiskerrastamme olikin jo ehtinyt vierähtää sellaiset kymmenisen kuukautta, eli olikin jo korkea aika tavata.

Onneks oli hyvä sää, niin saatettiin viettää aikaa vähän ulkosallakin ja käveltiin hieman pitkin Vaasan katuja. Äiti kävi meilläkin ensimmäistä kertaa ja tapasi Viskinkin nyt vasta ja vitsit miten iloiseksi mut tekikään äipän innostuneisuus ja hyväntuulisuus, kun kaikki tuntui niin mahtavalta, kukat oli kauniita, Vaasa hieno kaupunki yms. yms. Kirpputori tuli koluttua, torilta ostettua kesän ekat suomalaiset mansikat ja lähin uimarantakin tuli äipän toimesta testattua.

Äiti ja Viskihän tulivat erinomaisesti toimeen. Viski etenkin piti "mummista" superpaljon siksi, koska mummi päästi sen haistelemaan ikkunanraosta raikasta kesäilmaa. Siinä ne istua pönöttivät pitkiäkin aikoja kerrallaan ihmettelemässä ohi käveleviä ihmisiä, lintuja ja koiria.

Nuorempi kun olin, äitini ei mun mielestä ollut ollenkaan ymmärtäväinen ja ihan varmasti aivan tarkoituksella hankaloitti elämääni! Ja onhan meillä edelleenkin satunnaisesti erimielisyyksiä, mutta huomattavasti vähemmän kuin ennen. Totta kai monen sadan kilometrin välimatka tekee paljon, ja olenhan minäkin kaiketi hieman kypsynyt ja muuttunut ajan saatossa ymmärtäväisemmäksi. Mutta niin on kyllä äippäkin! Vietettiin kyllä niin erinomaista äiti-tytär -laatuaikaa ja puhuttiin kaikenlaista, että musta tuntui että meidän suhteemme sen kuin vain syveni. Harmittaa, ettei tavata useammin, mutta onneksi puhelimet on keksitty. Äiti on mulle se ensimmäinen ihminen jolle soitan jos harmittaa tai jos jotain kivaa tapahtuu. Äiti on mun tukipylväs ja kuuntelija, joka on oppinut rohkaisemaan ja kannustamaan ja neuvomaan mua aina kun olen sitä vailla. Paras mamma, kiitos että olet olemassa ja että kävit kylässä!

Oli kyllä ihan parhautta. Hyvää ruokaa syötiin, kissatkin viihtyivät, nautiskeltiin kahvista ja jopa mun tilaukseni Crazy Factoryltakin tuli. Wohoo! Ankkuriplugit ampaisivat samantien käyttöön vaikka mä vähän niinkuin juhlakäyttöön olin niitä ajatellut. Noh, ehtiihän sitä.