tiistai 4. kesäkuuta 2013

Lontoo, 2. osa.

Yritin miettiä päätäni puhki että mitenhän saisin edes jotenkin järkevästi jaoteltua näitä kuvia vaikkapa jonkinlaisen teeman mukaan, mutta ei, en keksinyt. Tiedossa siis lisää otoksia ja epämääräistä selittelyä matkanteosta.

Viime merkinnässä mainitsin siitä, kuinka järkyttynyt ja yllättynyt olin Englannin viileästä säästä ja miten huonosti varustautunut olin koko reissuun. Tokana päivänä kierrellessämme nähtävyyksien perässä sorruin ostamaan itselleni edes jonkinlaisen lämmittävän vaatekappaleen, koska en enää kestänyt sitä tuulen, vesisateen ja satunnaisen auringon pilkistelyn vaihtelua.
En ole ylpeä tästä, mutta reissun pelastanut riepu tarttui mukaan niinkin mielikuvituksekkaasta paikasta kuin turistikojusta. Siinä sitten taapersin liki koko viikon ylläni huppari, jonkalaisia käveli vastaan jatkuvasti eri värien kirjoissa. Paikoin nolotti aika railakkaasti, huutaako mikään yhtä osuvasti "OLEN TURISTI" kuin tämä tämmöinen printtipaita? Eipä hirveästi ole tullut vastaan Vaasassa vaasalaisia, jotka ylpeinä kantaisivat yllään hauskoja printtipaitoja joissa julistettais ko. henkilön rakkautta kotikaupunkiaan kohtaan... Vaikka tuskinpa mikään olisi voinut mua pelastaa näyttämästä turistilta, sen verran heilui kamera ja kartta kourassa muutenkin. Toi nyt vain oli se viimeinen pikantti lisä, eh. No mut, enpähän ainakaan paleltunut!

Hostellimme sijaitsi tosiaan Notting Hill Gaten tuntumassa, liki Queen's Wayta. Kyseessä oli semmoi perinteinen youth hostel -henkinen tasoinen yritelmä ja vaikka oltiinkin henkisesti valmistauduttu (lukemalla netistä muiden asiakkaiden negatiivisia arvosteluita) niin oli se silti aika... mielenkiintoinen kokemus. Toisaalta, eipä siltä mitään ihmeempiä odotettukaan.
Ensinnäkin koko puljun löytäminen oli vähän niin ja näin. Asiaa olisi saattanut helpottaa kunnollinen kartta, mutta mikään kartta mikä kuvasi Lontoon keskustan aluetta ja mikä oltiin ennen lähtöämme saatu käsiimme ei riittänyt Notting Hill Gatelle asti, eli Kensington Gardensin nurkalta jouduttiin vähän niinku arpomaan. Kaikki kadut näytti musta ihan samalta (ks. ylläoleva kuva) ja sisäänkäyntiä ei mainostettu kuin vasta ovessa: opaskylttejä ei ollut missään, mutta ihmekös tuo, kun tuntui että koko paikka oli täynnä kaiken maailman hostelleja, hotelleja ja majoituspalveluita. Perille toki löydettiin sit lopulta ja suoritettiin sisälle tsekkaus, saatiin avain ja meidän huone oli neljännessä kerroksessa. Ei hissiä. Omaa vessaa tai suihkua ei ollut, ne löytyivät käytäviltä. Käytävät ja portaat olivat naurettavan kapeita, ootas, nappasin ihan tätä varten kuvankin niistä, haha.
En oo koskaan nähnyt yhtä saastaista kokolattiamattoa. No mut, selviydyttiin "neljänteen" kerrokseen asti kiivettyämme laukkujemme kanssa ensin tyyliin seitsemät portaat ja päästyämme huoneeseemme - kivaan kerrossängyllä varustettuun luukkuun - huomattiin tietysti heti, että siellähän oli jonkun matkatavarat. No kappas! Onneks ei ollut asukasta paikalla. Joten ei kun takaisin alas selvittämään asiaa ja saatiinkin sit toinen huone, samasta kerroksesta. ONNEKSI, koska saatiin varmaan koko paikan "hienoin" huone, tai siltä se ainakin tuntui sen edellisen lokeron jälkeen, haha.
Koskaan ennen ei ole yksi vaivainen lavuaari ilahduttanut niin paljoa kuin tuolloin ja vaikka nurkkaan sijoiteltu matkatelkkari olikin säälittävän pieni ja äänenlaatu huono, niin kummasti se nosti huoneen arvoa. Vaikka eipä sillä, ei me Lontooseen asti menty telkkaria katsomaankaan, mutta kyllä siitä plussaa sai. Vaikka ikkuna veti ja huoneita ei oltu äänieristetty millään tapaa, niin nukuttua silti sai - paitsi parina yönä, kun joku reppana kiipesi samaan kerrokseen vain hakatakseen naapurihuoneen ovea hengästyneenä noutaakseen avaimensa, mitä se ei koskaan saanut. "Andrés! Andrés! Give me my key!" Joo-o. Jos vähääkään olet tottunut laadukkaisiin hotelleihin, niin en suosittele 63 Prince's Squarella sijaitsevaa hostellia. :'D Olihan siellä katto pään päällä ja niin pois päin, suihkussakin tuli lämmintä vettä jos vain maltoit jonottaa ja vessatkaan eivät aina vetäneet ihan niin hyvin kuin olis toivonut, mutta kyllähän sitä nyt olis voinut olla asiat paljon huonomminkin. Myöskään respan kaksi vuorottelevaa työntekijää eivät olleet ehkä niitä kaikkein palvelualttiimpia tapauksia (ellet sitten sattunut olemaan ranskalainen hyvännäköinen nuori nainen), mutta onneks se kommunikointi niidenkään kanssa ei mikään elinehto asumiselle ollut. "I'm not a nice person, don't ask directions from me!" tokaisi toinen niistä jollekulle epäonniselle asukkaalle, joka olis kai halunnut päästä jonnekin. Mutta muut asukkaat olivat kyllä mukavia toisilleen, sekä hostellilla oli myös oma ilmainen wi-fi, joka tosin toimi vain ekassa kerroksessa. Mutta oli silti!

Muuten Notting Hill Gate oli varmaan yksi mun suosikkipaikoista Lontoossa. Tietty se oli remontissa koko alue just silloin kun oltiin siellä ja liikennekin kulki sit vähän sen mukaisesti, mutta siitä viis: sieltä löytyi niiden perinteisten turistikrääsäkauppojen lisäksi ruokakauppoja ja Starbuckseja, leffateatteria, vaatekauppoja ja antiikkiliikkeitä, jopa pelkästään teetä tarjoileva 'kahvila', pari pubia tietysti, sekä dvd- ja kirjadivareita.
Valkoinen rakennus ylläolevassa kuvassa oli Notting Hill Gaten kirjasto, siellä en käynyt sisällä, mutta kuva oli pakko napata. Niin kaunis!

Oli ruokaravintolaa jos jonkinlaista, käytettyjä vaatteita myyvää 'kirppistä', Oxfam (joka sattui just meidän aikana olemaan kiinni remontin takia) ja vissiin siellä jonkinlaista Farmer's Marketiakin viikottain järjestettiin.
Erikseen mun on tietysti suositeltava Notting Hill Gatelta löytynyttä Book & Comic Exchange -liikettä, joka oli tällaiselle kirjanörtille kuin taivas maan päällä. Lisäksi pohjakerroksesta löytyi hyllykaupalla dvd:itä, vaikka ne selvästi kalliimpia Suomen tasoon verrattuna olivatkin (käytetytkin), mutta selväähän oli tietysti se, että vietin aikani pääasiallisesti hyllyjen edessä niska kenossa. Reissuun lähdin alunperin kolmen kevyen pokkarin kanssa, mutta takaisin tullessani kirjoja olikin äkisti sellaiset 12 kappaletta, eh... Selkeä teema mulla oli irlantilaiset kirjailijat, koska mukaan tarttui mm. Bram Stokeria (mulla ei ollut Draculaa vielä englanninkielisenä!), Roddy Doylea sekä Will Selfiä. Vikoina päivinä piti ihan hillitä itseään ettei sitä olis sännännyt tuhlaamaan viimeisetkin puntansa käytettyihin kirjoihin, enhän mä olis saanut enempää kyllä mukaani mahtumaankaan.

Totta kai käväistiin myös Portobello Marketilla ja aijettä, tarjontaa kyllä riitti. Olihan se näkemisen arvoinen. Tavallaan sääli, ettei Notting Hill -leffa ollut millään tapaa tuoreessa muistissa, koska olis voinut olla hauskaa yrittää bongailla elokuvasta tuttuja paikkoja, mutta meh. Leffahan kyllä katsottiin heti kotiin päästyämme, ja ylivoimaisesti parasta siinä oli suosikkikoomikkoni Dylan Moranin lyhyt sivurooli. "Dear Rufus, you belong in jail."

No ehkä tämmönen hostelli&Notting Hill -teema oli ihan passeli, jatkakaamme sit vaikka yleisten nähtävyyksien ja puistoilujen merkeissä seuraavaksi, haha.

4 kommenttia:

  1. Keskieuroopan rappukäytävät on aina vähän shokki kun on tottunut suomen valtaviin rappukäytäviin. Täällä hollannissa on aika monessa talossa edelleen vinssi, jolla saa isot tavarat yläkertaan :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta, sitä ei aina oikein tajuakaan miten helkkarin isot portaikot Suomessa on muuhun verrattuna. :'D Oi, vinssi! Sellainen olis kyllä ollut tuollakin kätevä, vaikka, noh, hengästyi sitä kyllä ilman pakaasejakin kun kiipesi sinne huoneeseen. :'D

      Poista
  2. Ei oo pakko vastata ellet halua paljastaa tässä koko kansalle paikan nimeä, mut onko kyseessä itse Bluedaws? Jos on, niin huhhuh. Eipä oo yhtään muuttunut se hostelli, vaikka kohta on kulunut melkein kuusi vuotta siitä kun siellä satuin yöpymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, ei ole sama hostelli. Tämä taisi olla nimeltään joku niinkin mielikuvitukseton kuin Notting Hill Hostel. Veikkaan, että nuo hoodit ovat kyllä vastaavanlaisia surkeita majoitustarjoajia pullollaan. :'D

      Poista