Cats & Cake.

Oikeastaan otsikko on hieman harhaanjohtava, vaikka kyllä tässä merkinnässä vähän kakkuakin esiintyy. Hintsan verran enemmän kissoja silti.

Hyvää Äitienpäivää kaikki äiti-ihmiset! Oma mammani asustelee Turussa, joten kortilla sentään saatoin häntä muistaa, ja kuulemma kelpasikin vielä, heh. Anoppilassa sentään pääsi ihan kyläilemäänkin, siitä onkin jo tovi vierähtänyt kun siellä viimeksi on tullut käytyä. On se kummaa, vaikka samassa kaupungissa asutaan. Pöh! No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja toihan se tietty päivään tietynlaista juhallisuudentuntua kun ei oltu hetkeen nähty ollenkaan!

Kakkukahvit oli tarjolla. Vitsit noi suklaiset pitkulaiset tuulihattutaikinacremehässäkät oli superhyviä. Ja rasvaisia. Arvatkaa vaan tuliko vuosisadan itkupotkuraivariahdistus sit kotona, huoh. Tämä tyttö ei koskaan lenkkeile, mutta tänään tuli käytyä. Eikä se kyllä pelkästään noista hiilariherkuista johtunut, mutta aika iso vaikutin nekin olivat, eh. Reekeleen anoreksia... No mut kahvista ei ainakaan tullut morkkista! Vielä kun oppis juomaan mustana, hmm...

Anoppilassa on kaksi kissarouvaa, Iitu ja Julia. Mainioita kissamummeja ovat he, heillä oli oikein lokoisat oltavat kun takapihalle paistoi aurinko ja sai aidatussa ympäristössä vapaasti käyskennellä. Aikamoiset kissanpäivät siellä rouvilla.

Kämäisesti ja mielikuvituksettomana väkersin sitten anopille kissa-aiheisen huoneentaulun mammojen päivälahjaksi, vissiin kelpasikin. Olisi siitä voinut symmetrisempi tulla, mutta no, ajatus on tärkein, heh.

Oho, muuten aika kelvollinen merkintä, mutta jotenkin kummasti pääsi taas se SH-aihe varjostamaan tätäkin, voi voi. No, ajan kanssa, ajan kanssa. En ollutkaan vielä sen verran jaloillani kuin mitä toivoin. On se kummaa kun ei ajatusmaailma kulje käsikädessä painonnousun kanssa, huoh.