Books, books, books.

Miten musta jotenkin tuntuu et aika menee paljon, PALJON nopeampaa kuin mitä nuorempana? Tekis mieli ottaa vaan hitaammin ja omaksua sellanen asenne ettei valmiissa maailmassa voi mihinkään olla kiire.

Joo, enpä ole ehtinyt hirveästi lukea. Tai olisin varmasti, jos olisin katsonut vähemmän elokuvia ja Breaking Badia, johon siihenkin onnistuin koukuttumaan. Onneksi ei tarvitse odottaa viikkoa kerrallaan jaksojen välillä, hulluksihan siinä tulis. (Aijoo, tänäänhän tais alkaa Jenkeissä Supernatskun uusin tuotantokausi, pahus...) Mut sit kun ole yrittänyt ottaa kirjan kouraan niin onpa taas ollut vaikea keskittyä. Ärsyttää oikein. Mulla oli tavallaan niinku tavoitteena että vuoden 2012 aikana lukisin 100 kirjaa. Pääsykokeisiin luvun aikana luin ehkä kolme kirjaa, ja nyt mulla oli just joku kuukauden, puolentoista lukutauko, jolloin en tahtonut saada sivuakaan luettua. Näyttää aika pahalta tuo tavoitteen saavuttaminen (38 kirjaa odottaa lukemistaan!), mutta oon aika toiveikas ja kunnianhimoinen.

Yllä olevassa kuvassa Palahniukin "Haunted" on pinossa vain siksi, että tahdoin lukaista sen avaavan novellin nimeltä "Guts" katsottuani Postcards from the Future: The Chuck Palahniuk Documentaryn vuodelta 2003. Tosin sain viimein kynteni kiinni kyseisen herran tuoreimpaan teokseen nimeltä "Damned", jota aloin kahlata läpi liki kolmekymppisen kangistuneella ja hitaalla varmuudella... yeah right. Toistaiseksi en ole osannut muodostaa mielipidettä, mutta kuinka moni hieman päälle 40:n sivun jälkeen osaisikaan?

Erlend Loen "Tosiasioita Suomesta" tarttui mukaan tuossa taannoin kirpparilta, koska "OOH LOE OOH SUOMI", mutta totta puhuakseni olin luovuttaa kesken... Ei ole "Supernaiivin" voittanutta! Tässä pitkät lauseet olivat, noh, pitkiä. Parhaimmillaan sivun mittaisia, joten keskittymistä oli vaikea pitää yllä. Niin siis mistä tää ajatusketju nyt siis saikaan alkunsa? Rothin "Haamukirjailijakin" oli kirpputorilöytö ja senkin sain luettua. Jokin mua kiehtoo noissa tarinoissa jotka sijoittuvat/on kirjoitettu 1950-luvulla ja käsittelevät kirjailijoita, ah. Ja toi Honkasalo taas... Tuli hurja kaipuu lukea se uudestaan, viime kerrasta on vuosi. Pakko se on myöntää, mutta taidan fanittaa Honkasalon teoksia aika lailla, vaikka valtaosa niistä ovatkin enemmänkin nuorille tarkoitettuja. Jotenkin vain mun on aina ollut helppo samaistua Honkasalon kirjojen päähenkilöihin tavalla tai toisella, ja - tää seuraava tulee olemaan tosi klisheistä, varoitan jo etukäteen - jotenkin Honkasalon sanoilla maalaamat mielikuvat on mulle niin käsinkosketeltavia. Tulee lapsuus mieleen. Ai hitto, pitääkö tässä nyt seuraavaksi lukea lisää Honkasaloa?

Jaa, tämä entry kertookin siis kirjoista ja lukemisesta. No ok. Not exactly what I had in mind, but will do!

Onnistuinpa sit opintopisteiden ja ylitsetulvivan motivaation kourissa kaivamaan itselleni yliopiston kurssitarjonnasta yhden itsenäisesti suoritettavan kirjallisuuskurssin. Se kai olis mulle muutenkin pakollinen ennenpitkää (tai ainakin englantia pääaineenaan lukeville on kai ollut, can't be sure), mutta koska olen tällainen hätähousu niin pitihän sille ilmottautua. Alkuviikosta sain tarkempaa infoa ko. kurssista ja ah! En malta odottaa! Tarkoituksena on siis lukea viisi aikamme "klassikkoa" englanniksi opettajan ennalta valitsemalta listalta ja olihan siinä mistä valita. Yllättävän vähän minulle entuudestaan tuttuja nimiä, kuten Clockwork Orange, 1984 sekä To Kill A Mocking Bird, jotka multa itseasiassa löytyy hyllystä - SUOMEKSI. Paitsi viimeksi mainittu, jota olen koettanut saada luetuksi viime keväästä asti, huuh... Mutta yllättävän helppoa oli pienen googletuksen jälkeen valita itselleen lukemista. Muutenkin ollut tarkoitus alkaa lukea enemmän englanniksi, mutta koska olen ollut niin laiska ja luettavien kirjojen pinoni on vain kasvanut niin on mennyt tovi ennen kuin olen saanut kahlattua läpi noita rakkaalla äidinkielellämme kirjoitettuja opuksia. Mutta ehkä nyt! Pitää opetella myös kirjoittamaan luku-/oppimispäiväkirjaa. Kurssiin kuuluu lisäksi myös suullinen/kirjallinen kuulustelu, joka, eh, kuulostaa aika... karmivalta? No, murehdin sitä sit lähemmin. Mennee varmaan keväälle, kun tässä tätä suoritusaikaa onneksi riittää.

Äh, no en mä nyt enää tähän loppuun voi jotain yliopistovuodatusta kirjoittaa, nyt kyllä! Teen sen erilliseen entryyn, haha. Mutta postaanpa silti surkeita kamerakännykkälaatukuvia eiliseltä, koska oli niiiin kiva ja aurinkoinen syyspäivä kun kävin Postissa ja kaupassa joten joo. Niin. Kuvia!

Lotta Svärd- patsas on ihan ehdottomasti mun suosikkiasia Vaasassa. En tiedä miksi. Mulle aina nousee asuinkaupungistani esiin tiettyjä asioita joihin kiinnyn kovasti. Turussa se oli Kakola, Loimaalla Kanta-Loimaan kirkko jne. Mut Vaasassa se on tämä.