perjantai 23. lokakuuta 2015

Welp, time for an update I guess.

Ei pysy mielenkiinto yllä sitten millään. Paitsi joten kuten neulomiseen! Oon tässä lokakuun aikana neulonut neljä paria lapasia ja viidennet on tekeillä. Muuten sitä tulee lietsottua ajattelemaan itsensä vaikka mitä, ja lopputuloksena suuttumus.

Kirjoitin viime viikolla dk-terapiasopimuksen ja jotenkin koko lapun virallisuus sai mut yllättäen sitten ahdistumaan. Tuntuu, että nyt on PAKKO käydä siellä (vaikkei sitä lapussa lukenutkaan ja eihän siitä mitään sanktioita tule jos jättäisin kesken), sitoutua siihen, pärjätä siellä, oppia asioita ja hyödyntää niitä käytännössä. Entäpä jos musta ei olekaan siihen? Kiitos, ääni päässäni, joka kyseenalaistaa mun kaiken tekemisen tuolla samaisella kysymyksellä.

Sain mä sentään jotain suunnittelemaani aikaiseksi, nimittäin soitin lukioni terveydenhoitajalle ja selvitin, koska olen saanut jäykkäkouristusrokotuksen. Vielä pitäisi ottaa yhteyttä yliopistolle ja selvittää miten mun on mahdollista jatkaa opintojani sitten kun olen siihen valmis ja eääh. Parin laskun eräpäivää pitäisi siirtää. Muutama tatuointi pitäisi tehdä. Terapiaa varten täytyy täyttää viikkokortti. Soittaa Kelan perintätoimistoon ja ulosottovirastoon. Yyh. Haluun vain käpertyä sohvannurkkaan (ostin meille btw uuden sohvan!!), neuloa jotain ja katsella Gator Boysia ja Treehouse Mastersia ja Snake-Sheilaa Animal Planetilta.

Ensi viikolla tulee täyteen tasan neljä vuotta siitä kun muutin Vaasaan. Tuntuu kamalalta, että oon vieläkin täällä, kaupungissa, mikä ei tunnu kodilta. Toisaalta mikähän sitten tuntuisi kodilta... Ehkä Rajamäki? Siitä mä olen viime aikoina haaveillut. Siitä, ja puumajassa asumisesta.

Oon vain niin väsynyt ihmisiin ja elämiseen ja ihan kaikkeen. Äh. Väsyttää pitää yhteyttä sellaisiin ihmisiin jotka eivät pidä muhun juurikaan yhteyttä, vaikka pidän näitä ihmisiä ystävinäni, tai ainakin olen pitänyt monta vuotta. Pitäis osata vain päästää irti asioista, mutta kun joko en osaa tai sitten en vain halua.

Oli mulla kaikkee mielessä vaihteeksi mistä kirjoittaa, mutta yllättäen en saakaan enää muuta aikaiseksi kuin sekavaa sanahelinää. Pitäis jaksaa repiä kone auki aina inspiraation tullen, mutta minkäs teet, huoh. No joo. Palataan taas joskus kuukauden kuluttua, mä painun nyt juomaan kahvia senkin uhalla että maha hajoaa.

1 kommentti:

  1. Kuulostaa kyl raskaalta kun on soitteluja ja järjestelyjä kaikkiin virallisiin paikkoihin, ja luulen ainakin ymmärtäväni (itekin oon alkanu varomaan tuon sanan käyttöä kun siitä joskus puhuttiin o_o) miten paljon se lopuuksi verottaa ihmistä, joka inhoksuu ja kammoksuu moista D:

    Mitä tohon DKT-ryhmään tulee; kun mä jaksoin toisen paikkakunnalla koulussa ravata yms samaan aikaan niin kyllä säkin pärjäät - se on vain kerran viikossa! Kotitehtävät on kyllä eri juttu, mutta sä oot siellä ITSEÄSI varteen ja jos jokin ei tunnu yhtään hyödylliseltä, oot jo todennu pitkän yrittämisen jälkeen et joku "tekniikka" ei toimi tai oo sun juttu niin go easy on yourself! Ite sain vähän "sapiskaa" ja toruja jos en ollu kotitehtäviä tehny, mutta se on niin henkilöstä kiinni ja kaikki siellä lipsuilee niissä jollakin tasolla.
    !!!Älä ota sitä suorituksena vaan kokemuksena, apuna, tukena ja nimenomaan -omien taitojesi kehityksenä!!!
    Kukaan muu ei voi 100% tietää mikä on just sulle se hyödyllinen asia, eli jos siellä patistetaan sun makuun liikaa niin et ota itseesi, se on vaan niiden tapa tsempata ja "potkia perseelle".
    Ja jos haluat niin tulee niitäkin kotitehtäviä jossa on muiden ihmisten kans vuorovaikutustaitoja käytävä läpi yms, niin olen vapaaehtoinen pari siihen hommaan! Ei tekisi itsellekään huonoa osallistua vaivihkaa näin taas DorkienKahjoonTörttöilyyn, vaikka mulla on ne taidot, eri asia millon jaksan käyttää... :D

    Ja muutenkin, mulle saa aina sanoa suoraan jos ei seura nappaa, ei jaksa tai ihan mitä vaan - siksi että arvostan suoruutta ja rehellisyyttä (koska itsekin olen ja sovellan tätä) ja että kerrankin on face-to-face ihmissuhde jossa toinenkin on epävakaa niin kasvaa ymmärrys itsestä JA toisesta ihmisestä niin olisi kerrankin tässä(kin) mielessä tasapuolinen ihmissuhde :)
    Oon niin happy et ehdotit sillon tapaamista (koska en ole hehkuttanut tästä tarpeeksi niinku sä) ja koen sen kämppäetsiskelyn yhteentörmäys-sattumaa ennen tätä "kohtalolliseksi enteeksi" että meidän piti tutustua~ (Jee olen hömppätäti-tuulella 8D)

    VastaaPoista