sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Painajainen Kauppapuistikolla.

Tälleen sunnuntain kunniaksi appiukko soitti ja kutsui syömään. Lupauduin sokkona, kun kuulin miten mies aluksi oli vastahakoinen puhelimessa. Tietty jos olisin tiennyt tarkemmin kohteesta olisin varmaan harkinnut uudestaan.
Rasva-Rax. Voin oikeasti laskea yhden käden sormilla ne kerrat kun olen Raxissa käynyt. Tää oli ehkä jopa kolmas. Oikea ruokavammaisen painajainen, huh. Ei sit kehdannu kieltäytyä kun oltiin kerta kutsutut, ja onhan ilmainen ruoka aina ilmaista - olkoonkin sit kuinka rasvaista tahansa. Mä olisin voinut valita sen salaattibuffan, mut pizzannälkä vei voiton. Hitto.
Kuinka kukaan voi edes viihtyä tollasessa? Voi apua. Hirveet määrät jengiä joista puolet lapsia jotka säntäilevät sinne tänne lautasten ja aterimien kanssa kiljahdellen vihamielisen innokkaasti. Kasvissyöjälle paikka on liki mahdoton, vegepizzat piti erikseen tilata keittiön puolelta ja sit piti vielä odottaa - puhumattakaan siitä, että sitä piti itse kärkkyä jos meinas saada palaakaan. Meinas ihan paniikki iskeä kun seistä nallotti siinä jonossa odottamassa että pääsee lämpöpöydän ääreen ja joudut samalla todistaan kun kaikki sun edellä olevat sekasyöjät haalivat palan vegepizzaa lautaselleen lihalättyjensä päälle, et jääkö mulle nyt mitään. (Olis kai pitänyt olla tyytyväinen vain jos oliskin jäänyt ilman, eh...)
Oon silti aika ylpeä suorituksestani, paristakin syystä. 1. Taistelin tieni vaahtosammuttimen kokoisten pikkuihmisten läpi kasvispizzan äärelle! 2. En ahdistunut kaiken sen metelin ja säntäilyn keskellä. 3. En ahtannut itseäni täyteen. Eikä oo ees hirveä morkkis! Olen mä silti vähän pettynyt että kävin tuolla, eh. Morkkis tulee yleensä siitä, että käy tuonlaisissa kaupallisissa ketjuravintoloissa.
Mut selvisinpäs siitä. Ruuasta saa tapella, nappuloita pitää väistellä, eikä se sapuska nyt niin kovin hääppöistä ees ole. Kaiholla muistelen Turun Aurajoessa lilluvaa kasvisravintolalaivaa, huoh...

Here, have a mushroom:

4 kommenttia:

  1. Voi ei! :D Mäki oon käynyt tasan kerran elämässäni Raxissa. Ja se oli 14 vuotiaana, kun oltiin siellä suljetun osaston kanssa. Ja vaihtoehdot oli jäädä osastolle istumaan tai lähteä mukaan (tai en tiedä oliko se edes vaihtoehto jäädä pois).

    Siihen aikaan en muistaakseni edes pahemmin uskaltanut syödä julkisilla paikoilla yhtään mitään eli taisin syödä tyyliin yhden murun ja olla apea. Oon joskus vuosia myöhemmin (15-16 vuotiaana) miettinyt meneväni, mutta en ole koskaan sitten mennyt.

    Ja jossain Mäkissä tai tuollaisessakin tulee käytyä ehkä kerran puolessa vuodessa kerran vuodessa. Vaikka nyt viime kerrasta on aikaa hurjat kaksi kuukautta, kun mentiin mökille ja oli pakko saada jotain syötävää! :D

    Mutta niin kaiken tämän höpinän ja lätinän pointti oli, että mä tosiaan niin ymmärrän sua. :---)

    VastaaPoista
  2. En mäkään menis ikinä raxiin. Ei voi ymmärtää. (Oon varmaan kerran käynyt ja aika surullinen olo siitä jäi.)

    VastaaPoista
  3. Hahaha! Ihan parasta, että sun appiukkos kutsuu teidät Raxiin syömään! Ei tälläistä oikeasti voi tapahtua kuin ...ööö...blogissa!

    xoxo,

    Raisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tuli kyllä iiihan nurkan takaa. :I No, menimme, näimme, koimme, eiköhän siinä ollut riittämiin tälle eliniälle!

      Poista