You think it, I ink it.

Vitsit, en ole koskaan varmaan ollut näin innoissani bloggaamisesta kuin mitä nyt! Totta kai luonteelleni omaisena piirteenä stressaan sitä, että onkohan tässä nyt mitään selkeää tyyliä tai logiikkaa koko blogissa, vai onko tämä vain sekava ja sotkuinen yhteenveto kaikesta mikä nyt sattuu milloinkin mielessäni pyörimään, mutta luotan sokeasti siihen, että oma, selkeä linja löytyy kyllä ennenpitkää!

Ennen kuin alan vaahdota tämän päivän tekstin pääaiheesta, on pakko mainita viime yöstä. Talo, jossa mieheni kanssa asumme, on muutoin varsin rauhallinen ja tämä seutukin on mitä mainioin (metsää ihan kivenheiton päässä <3), mutta aina silloin tällöin esiintyy poikkeamia... Vaikka missäpä nyt ei? Viime yönä kuitenkin heräsin puoli viideltä aamuyöllä rappukäytävästä kuuluvaan jyskytykseen, minkä lähdettä en tohtinut lähteä sen kummemmin selvittämään, koska mekastus ennenpitkää kuitenkin loppui. Aamupäivällä kaupassa käydessäni kuitenkin selvisi mekkalan osittainen lähde.

Eikä tämä ole edes ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu.

Eilen meni myöhälle, ystäväisemme Herkko (nimi vaihdettu) tuli istumaan iltaa ja pojat katselivat sitten yhdessä kaksi ensimmäistä Ilsa -elokuvaa ("Ilsa: She Wolf of the SS" [1975] & "Ilsa, Harem Keeper of the Oil Sheiks" [1976]) ja nauttivat mm. tyrniviiniä. Ennen elokuvailua ehdin kuitenkin naputella miehelle uutta tatuointia ihoon, tällä kertaa Zebrahead -bändin logoa.

Tänään sama meininki jatkuu, vuorossa tällä kertaa "Ilsa the Tigress of Siberia" (1977) ja "Ilsa the Wicked Warden" (1977), viiniä lisää ja illemmalla lupasin väkertää kunnon vegepizzat koko porukalle.

Tänään myös Herkko (nimi yhä vaihdettu) pääsi DIY -tatuoinnin "uhriksi" (täysin vapaaehtoisesti, believe me) ja nyt mulla on jopa runsaammin kuvamateriaalia!

Ja jottei kukaan nyt vallan säikähtäisi, niin pakko muutama rivi naputella siitäkin, notta ei, en ole ammatiltani tatuoija, ja DIY -tatuointeja teen vain harrastemielessä ystävilleni. Olen tietoinen hygieniariskeistä ja noudatan niitä parhaiden mahdollisten tapojen mukaan, ja ei, kukaan ei ole vielä saanut minkäänlaista myrkytystä tai tulehdusta. ;> Jos jota kuta kiinnostaa DIY -tatuoinnit, niin niistä pääsee opiskelemaan täältä. Muistakaa kuitenkin, että tatuoinnit ovat elinikäisiä ja että niiden hoito on jokaisen tatuoidun omalla vastuulla! (Kaikki ihmiset, keitä olen neuloilla tökkinyt, ovat olleet jo entuudestaan tatuoituja. Minä mukaanlukien!)

No niin, nyt kun tämä osio on saatu pois alta, niin päästäänkin niihin itse valokuviin! (Kiitos aviomiehelleni valokuvaajana toimimisesta. <3)

Bändin logo on tässäkin kyseessä, nimittäin kasaripunkorkesteri Descendents.

Ja koska mulla on vielä pari kuvaa tuossa blogikansiossa, niin laitan ne nyt vielä tähän loppuun, koska en muuten niille mitään järkevää paikkaa tästä merkinnästä löydä:

Eilinen kokeellinen kasvismättöherkkusapuska: täytettyä kesäkurpitsaa (täytteenä luontaisestikin kesäkurpitsaa, vaaleaa soijarouhetta, raejuustoa, fetaa ja homejuustoa), kaveriksi ruisleipälämppäri samalla täytteellä, sekä pannulla uteliaisuudesta käristettyjä perunasiivuja. Hyvvää oli, olis pitänyt tehdä suurempi satsi, kun paino tuntuu tästä huolimatta tippuvan. :F

Koska missattiin töllöstä tulevat aamupiirretyt, katsottiin veehooässältä Denveriä. He's my friend and a whole lot more! Kultainen kaheksakytluku! Tällä kannatti aloittaa päivä!

Yesterday's news.

Experiences from way beyond.

EILEN olin ensimmäistä kertaa eläissäni raviradalla katsomassa raveja! Aviomieheni on joskus teininä kaveerannut tyypin kanssa, jonka perhe omisti ravureita, ja käynyt tämän mukana katsomassa raveja ja ennen kaikkea pelaamassa Totoa. Nyt hän sitten nostalgiamielessä innostui saatuaan selville, että Turun Metsämäen raviradalla järjestettiin ravit 26. heinäkuuta tiistaina, joten sinne suuntasimme.

Minulle oli ihan uusi juttu, että ravit kestivät monta tuntia. Saavuimme paikalle nimittäin ennen kuutta, juuri ennen ensimmäisen lähdön esittelykierrosta, ja siellä oli... No, lähes enemmän heppoja kuin ihmisiä. Sepä ei menoa haitannut, sillä sisäinen heppatyttö minussa oli ratketa riemusta!

Välistä hieman tylsäksihän siellä aika meni, mutta oli se nyt ihan jännä kokemus jo itsessään! Mies totosi joka lähtöön euron panoksella, ja neljännessä lähdössä lykästi sen verran, että sai melkein omansa takaisin. Aijettä oli jännää, saatoin ehkä vähän ääneen hihkaista kun Vaiva ja Hilpetööri kirivät kahdelle ensimmäiselle sijalle ja tuotti miehelleni huikeat 6,40 euroa!

Ja loppuun tietty kuvatodisteita vielä allekirjoittaneesta. Miksiköhän näytän noin muikealta?

Ennen raveihin lähtöä ehdittiin tietty käväistä vakkarikirppiksillä kääntymässä. Vaikka Turku onkin melkoisen suuri kaupunki (... tavallaan...), ei keskustan alueella sijaitse juurikaan mitään erityisen hyviä kirpputoreja. Divareita, antikvariaatteja ja jeesustelukirppareita kyllä löytyy pilvin pimein, mutta ne Parhaimmat Paikat ostaa käytettyjä tavaroita löytyvät sieltä täältä. Eikun 24h bussilippu kouraan ja suhailemaan pitkin poikin Turkua!

Tietty löysin sit heti ekalta kirpparilta kaikenlaista, mutta noh... Saa sitä silloin tällöin itseään hemmotella!

Oon ihan löytänyt uudelleen VHS-videokasetit, ja jos tulee jotain erityisen nostalgisia pätkiä kirpputoreilta vastaan, niin kotiinhan ne on kannettava. Minä ainakin haluan opettaa tulevan lapseni katsomaan ensipiirrettynsä veehooässiltä ja kestämään kuvien särinää, huonoa äänenlaatua ja hidasta kelailua sen sijaan, että heti säntäis teräväpiirron ja dvd-laadun pariin! (Vaikka eipä sillä, kyllähän noita dvd:itäkin tulee toisinaan haalittua...)

Olen myös kova tyttö keräilemään. Viimeisimmät innostuksen kohteet ovat Carolyn Keenen Neiti Etsivä-kirjat, Pekka Töpöhäntä -kuvakirjat, ja kieltämättä nuo Viisikotkin hieman huikoisi... Onneksi löytyi vastapainoksi jotain "järkevämpääkin", Stephen Kingin "Piina" sekä Marilyn Monroesta kertova opus. Score!

Ihan kuin eilinen ei olisi ollut tarpeeksi, niin tänäänkin sitten piti vielä piipahtaa lähimmällä Pelastus-Armeijan Kirpparilla, jonka valikoima on poikkeuksellisen laaja. Mukaan tarttui lirtihtävä paita, sekä "Uhrilampaat"- ja "Klondyken Kuningas" -kirjat. Niistä minulla ei ole kuvamateriaalia todisteena, mutta väliäkö tuolla.

Ja koska tämä on jo (!) toinen postaukseni, täytyy viimeistään nyt esitellä Vinyyli. Vinyyli on kanssamme asuva n. parivuotias kissalapsi. Kavereiden kesken ihan vaan Vili.

Voin luvata, että aina, kun en keksi mistä kirjoittaa, täytän entryni Vili-kuvilla, just because I can!

In her own words.

Kirjoitan normaalisti LiveJournal.comiin (jo vuodesta 2003!), mutta tänään se on ollut nurin koko sivusto jo hyvän tovin. Tämähän on loppujen lopuksi vain ja ainoastaan hyvä asia, nimittäin nytpä saan hyvän syyn viimein kirjoittaa tänne. Huis pois katosivat muutamia kuukausia vanhat angstiset merkinnät painosta, ja tilalle astukoot entistä ehompi ja sitäkin tylsempi jokapäiväisestä arjesta kertova blogi: siis näitähän piisaa Internetsin ihmemaassa pilvin pimein, mutta onneksi on tilaa vielä yhdelle! Lähinnä nyt kokeilumielessä tätä tässäkin naputtelen, katsotaan josko lähtisi tämä tällainen touhu käyntiin ennenpitkää.

Tarkoituksenani on siis tallentaa lähinnä arkipäiviäisiä iloja (kyllä, vain iloja, tästä tulee oikein positiivinen blogi!), jakaa mielenkiintoni kohteita ja, no, siinäpä se kai.

Kirjoittaja on pian 27-vuotias hiljattain avioitunut naisihminen Suomen Turusta, kas tässäpä kuvamateriaalia hääkarkeloinnista:

Todennäköisesti blogi tulee sisältämään turhanpäiväistä löpinää kirjoista, kirpputorilöydöistä, tatuoinneista, videopeleistä, kasvisruoasta, leipomisesta ja sitäkin enemmän elokuvista. Vaikka henkkareissani lukeekin syntymävuoden kohdalla 1984, oon silti aika lapsi. Voiskohan sen sanoa sukupuolekseen tätä nykyä kaikkialla, "ikuinen lapsi"? Selittäisi varmaan aika runsaasti erinäisiä asioita.

No, se siitä. Katsotaan, seuraako jatkoa pian!