Kukkia, kukkia, kukkia ja muuta jännää.

Ooh, päivän toka postaus.

Mua on jäänyt nolottamaan etten mä aina muista tuoda esille niitä hurjan kivoja pieniä eleitä mitä mieheni toisinaan tekee. Meillä oli eka hääpäivä 19.5. Käytiin raveissa ja kaupassa, haha. Tavallaan ikäänkuin sanattomasta sopimuksesta ei hankittu toisillemme mitään, joskin mies muisti mua supersöpöllä askartelulla.

Sain paperikukan!

Viime sunnuntaina kun palailin kotiin siltä Turku-reissultani, tuli mies mua vastaan ja kun sen bongasin sieltä asemalaiturilta niin kaveri veti selkänsä takaa esiin kimpun vaaleanpunaisia ruusuja. Toimii!

Kyllä mä taisin heti kysäistä, että mistäs hyvästä nämä on, ja sain moitteita siitä, että pitääkö muka aina joku syy kukille olla, hehe. Ei tartte. Ja vaikka olenkin motkottanut, että ei kukkia ole mitään järkeä antaa lahjaksi kun kuihtuvat vaan mokomat, mutta oon mä silti sen verran tyttö että meen ihan häkellyksiin ja ihastuksiin kimpullisesta ruusuja. Oli ne sit huoltoasemalaatua tai ei, sentään noidenkin kääremuovissa koreili Fair Trade -logo, joten iso plussa myös siitä!

Niin joo, haha, se Turku... Oli mahtavaa tavata ystävää pitkästä aikaa. Korkattiin heti perjantai-iltana viinipullo, syötiin kasvispasteijoita, viinirypäleitä ja mansikoita ja juoruttiin juoruttiin juoruttiin. Loppuillasta katsastettiin joku räävittömän huono "kauhuelokuva", jonka jälkeen päädyttiin tuijottamaan Salattujen Elämien ekaa tuotantokautta. Illan saldo: 10 jaksoa Salkkareita, kaksi pulloa viiniä ja aamukolmelta keskustan pizzeriasta haettu vegelätty. Nammm.
Seuraavana päivänä tapasin toista ystävää kahvin ja puistoilun merkeissä. Punoin ystävän pikkutytölle voikukkaseppelettä ja paistateltiin tovin verran päivää Vartiovuorella. Vitsit, mikä kesä Turussa oli.

Niin kiva kuin se reissu olikin, niin paperille välittyi lähinnä räävittömän huono strippikooste mun ja ystävän alatasoisesta huumorintajusta... :'D

Kotona ruusukimpun lisäks odotti tämmönen meno:

Ja nyt en kyllä millään jaksa järkevästi luoda minkäänlaista aasinsiltaa tämän ylläolevan kissakuvan ja allaolevan muka-sisustuskuvan välille, joten.

Mulla on viimein "lukunurkka" makkarissa!

Tyrix?

Mulla on ollu ihan hirveä kiire ja stressi, anteeks! Nytkin mulla alkaa olla jo kiire töihin (viimeinen viikko menossa, kolmanneksi vika työpäivä, huuh), mutta teen ihan tosipikaisen minipäivityksen!

Ekaks, kattokaa:

Sain uuden puhelimen! Ehkä nyt olis kuvienkin ottaminen vähän helpompaa jos tolla sais hieman parempia otoksia kuin mitä sillä edellisellä... Kiitokset kuuluu velipojalle, joka osti itselleen paremman luurin ja lahjoitti vanhan käytetyn nokialaisensa minulle, hehe. En valita. Kosketusnäyttö, w007!

Sit kissauutisia:

Vili voi hyvin, loistavasti jopa. Siitä on tullut joku huomionkipein otus koskaan. No, en valita. Saatiin myös Vaasan Vaihtoringin kautta meille tommoset sinapinkeltaiset nojatuolit ja musta ne on iha huikeat! Kissitki arvostaa.

Viski mouruaa tätä nykyä jo niin hirveesti et ollaan eilen soiteltu läpi Vaasan seudun eläinlääkäreitä... Kastraatio odottaa! Ei onneks oo merkkaillu ympäri kämppää, saattaisin olla aika hiilenä.

Olin viikonloppuna Turussa, ja se oli mahtava reissu! Tässä enemmän tai vähemmän epämääräinen kooste viikonlopun kulusta (tarkempi selostus tulee myöhemmin):

Olihan se... joo. Myöhemmin lisää.

Ja sit vielä löyty arkistojen kätköistä tämmönen, ku kälylle askartelin köyhännaisen synttärilahjan. Kelpasi se ainakin näennäisesti, hehe.

Nyt mun pitää mennä, moi!

Se epämääräisin postaus toukokuussa.

Heh, kuten otsikkokin lupaa, niin tämmöstä erittäin randomia settiä siis tiedossa. Juuri tuossa pohdin että on niin paljon mielessä erinäisiä asioita että tavallaan tekisi mieleni mun kirjoitella blogiin, mutta en kyllä ihan niin henkilökohtaisuuksiin tohtisi julkisesti mennä. Ihanainen Miumiu kuitenkin kävi jättämässä haastekommentin edelliseen merkintääni, joten täältä pesee!

"Each tagged person must answer the 11 questions given to them by their "tagger" and post it on their blog. Then, choose 11 new people to tag and link them in your post. Create 11 new questions for the people you tag to answer. Do not tag back to the person who has already tagged you."

Miumiulta tupsahti liuta tämänlaisia kysymyksiä:
1. Millainen on normaali arkipäiväsi?
Tämän työharjoittelun myötä arkipäivissäni on jopa rutiini, ooh!
06:00-06:30 Herään, toisinaan käyn suihkussa toisinaan en, hitailen koneen ja vitamiinin äärellä.
08:20 Kävelen töihin.
09:00 Työt alkavat.
14:00 Kävelen kotiin.
14:25-14:35 Saavun kotiin, avaan koneen.
14:35-15:30 Notkun koneella.
15:30-23:00 Vaihtelevasti luen kirjaa, pääsykoematskua, katson leffaa, telkkaria, teen ristipistoja, dataan yms.
23:30-00:30 Nukahdan. :I

2. Entä viikonloppuilta?
Olen melko tylsä viikonloppuisin. Lähinnä dataan ja katson leffoja. Joskus otan lasillisen tai pari viiniä.

3. Kuka tai mikä on vaikuttanut sinuun eniten? Kuinka?
Äiti. Kasvatti hyvin. Anteeks että musta silti tuli tämmönen! :I

4. Millainen olisi unelmiesi talo?
Pieni omakotitalo omalla rönsyilevällä pienellä pihamaalla. Sisältä löytyisi porstua, keittiö vanhalla leivinuunilla, huone kirjoille ja kirjoittamiselle, käsitöille ja ne perus.

5. Mihin kiinnität ensimmäisenä huomiota ihmisessä?
Ööää. Vaatteisiin, tatuointeihin tai niiden puuttumiseen, laihuuteen. Sad.

6. Milloin viimeksi olit onnellinen? Mitä tuolloin tapahtui?
En osaa sanoa. On noita kyllä.

7. Mikä tässä maailmassa/kanssaihmisissä ärsyttää eniten?
Koirankakkapussit jotka jätetään kadulle. Mummot jotka parveilee hitaasti keskellä kävelytietä. Aikuiset jotka pyöräilee jalankulkijoiden lomassa. KELA. Just to mention a few.

8. Mikä elämässäsi on parasta?
Ystävät, kirjat, kissat.

9. Millaiseksi kuvittelit elämäsi muodostuvan kymmenen vuotta sitten?
Kymmenen vuotta sitten olin vielä helluntainuori, joten kai mulla oli suunnitelmissa olla ammattiin valmistunut, naimisiin päässyt ja perheen perustanut kotiäiti! 1/3 ei oo kai ihan hirveän huono saavutus?

10. Millaiset välit sinulla on vanhempiisi?
Äidin kanssa ollaan läheisiä, tai ainakin oltiin. Se on sinänsä vähän outoa, koska ollaan kuitenkin niin eri maailmoista ja se näkyy ainakin minun silmissäni usein, mutta diplomaattisesti en huomauta siitä koskaan, haha. Nykyisin pidetään vähän vähemmän yhteyttä kun asutaan kuitenkin ihan eri kaupungeissa. Isän kanssa en juurikaan ole tekemisissä. Se on vähän niin kuin työn alla.

11. Mitä seuraavaksi?
Tänään vai elämässä? Tämän jälkeen öö. Ristipistoja, veljen kanssa netissä jutustelua, pääsykokeisiinlukua.

Yleensä en jaksaa tagata ketään, mutta nyt kyllä tökerösti langetan kysymyksiinvastailun seuraaville henkilöille: Jeanette, Akka Perkele, Lintu, Piki, Hansi, Iiah, ja vaikka Myra. En minä muita kehtaa kiusata. :I

Kysymykset tulevat tässä:
1. Oletko onnellinen? Miksi olet/et ole?
2. Minkälainen on elämänkatsomuksesi?
3. Jos löytäisit lompakon kadulta, mitä tekisit?
4. Jos saisit olla päivän joku tai jokin muu kuin mitä nyt olet, mikä/kuka olisit?
5. Mikä sinua on tänään risonut/piristänyt?
6. Lokoisin vaatekappaleesi minkä omistat?
7. Päivä jonka haluaisit elää uudelleen?
8. Päivä jota et haluaisi elää uudelleen?
9. Mitä muuttaisit itsessäsi jos voisit?
10. Mitä unelmalomasi pitäisi sisällään?
11. Mikäli zombiet hyökkäisivät, mikä olisi selviytymisprosenttisi?

Sit sitä lupaamaani randomia.
Haluan tälläisen pipon:

Mistä tämmöisiä saa? Osaisiko joku tehdä minulle tällaisen? Voidaan tehä vaihtarit, vaihdossa saat kirjeen/hymyä/teepusseja/piirrustuksen/mixtapen/ihanmitävaan!

Viime viikolla yhtenä aamuna työmatkalla oli joku riemuidiootti tehnyt jonkinlaista ympäristötaidetta. Toivottavasti se oli taidetta, muuten saatan olla hieman huolestunut. (Äiti, älä sä kato näitä, kauhistut vain syyttä suotta!)

Seuraavana aamuna se oli jo siivottu pois, onneks. :I

Cats & Cake.

Oikeastaan otsikko on hieman harhaanjohtava, vaikka kyllä tässä merkinnässä vähän kakkuakin esiintyy. Hintsan verran enemmän kissoja silti.

Hyvää Äitienpäivää kaikki äiti-ihmiset! Oma mammani asustelee Turussa, joten kortilla sentään saatoin häntä muistaa, ja kuulemma kelpasikin vielä, heh. Anoppilassa sentään pääsi ihan kyläilemäänkin, siitä onkin jo tovi vierähtänyt kun siellä viimeksi on tullut käytyä. On se kummaa, vaikka samassa kaupungissa asutaan. Pöh! No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja toihan se tietty päivään tietynlaista juhallisuudentuntua kun ei oltu hetkeen nähty ollenkaan!

Kakkukahvit oli tarjolla. Vitsit noi suklaiset pitkulaiset tuulihattutaikinacremehässäkät oli superhyviä. Ja rasvaisia. Arvatkaa vaan tuliko vuosisadan itkupotkuraivariahdistus sit kotona, huoh. Tämä tyttö ei koskaan lenkkeile, mutta tänään tuli käytyä. Eikä se kyllä pelkästään noista hiilariherkuista johtunut, mutta aika iso vaikutin nekin olivat, eh. Reekeleen anoreksia... No mut kahvista ei ainakaan tullut morkkista! Vielä kun oppis juomaan mustana, hmm...

Anoppilassa on kaksi kissarouvaa, Iitu ja Julia. Mainioita kissamummeja ovat he, heillä oli oikein lokoisat oltavat kun takapihalle paistoi aurinko ja sai aidatussa ympäristössä vapaasti käyskennellä. Aikamoiset kissanpäivät siellä rouvilla.

Kämäisesti ja mielikuvituksettomana väkersin sitten anopille kissa-aiheisen huoneentaulun mammojen päivälahjaksi, vissiin kelpasikin. Olisi siitä voinut symmetrisempi tulla, mutta no, ajatus on tärkein, heh.

Oho, muuten aika kelvollinen merkintä, mutta jotenkin kummasti pääsi taas se SH-aihe varjostamaan tätäkin, voi voi. No, ajan kanssa, ajan kanssa. En ollutkaan vielä sen verran jaloillani kuin mitä toivoin. On se kummaa kun ei ajatusmaailma kulje käsikädessä painonnousun kanssa, huoh.

Inspiraatiota ja positiivista ajattelua.

Eräs hyvä ystävä Facebookissa hienovaraisen suorasukaisesti kyseli, notta koskas päivitän uudelleen, joten kelasin, että parempi tarttua härkää saman tien sarvista ja postata oitis jotain. Joten täältä pesee!

Musta on tuntunut viime viikot siltä kuin olis hermoromahdus tuloillaan. Ei tuon duunin takia, se on ihanaa hommaa, mutta noin niin kuin yleisesti. Olen aika yksinäinen täällä Vaasassa kun ei mulla juurikaan muita sosiaalisia kontakteja ole kuin mitä miehen kautta, ja omia ystäviäni tapaan hirveän harvoin. On se kieltämättä melko ankeaa. Onneksi on tuo työharjoittelu, se on oikeen kunnon henkireikä ja pelastus, huh. Toki mä siitäkin vähän stressiä revin, mutta no, se kuuluu ihan mun perusluonteeseen (oho, kirjotin eka "persuluonteeseen", onneks huomasin). Nyt hei kokoon jonku tsemppauspostauksen tähän itelleni jutuista mitkä motivoi ja jeesaa jaksamaan. Kuvia ja tekstiä, teemana inspiraatio ja positiivisuus, oh yeah!

Lasipurkit on nyt SE juttu mulle, näkisittepä millasen keon oon niitä haalinut meidän eteisen kaappiin odottamaan inspiraatiota, haha. Korupuutakin oon kaipaillut, ja mikäs olisikaan siihen parempi materiaali kuin puu! Nerokasta! En oo vielä väkertänyt omaa, mutta suunnitteilla on!

Oon havahtunut ajattelemaan, että mä oon aika lapsellisen utelias joissakin asioissa. Oon nimittäin juurikin sitä sorttia, joka poimii maasta kaikenlaiset mielenkiintoiset tavarat. Rahat, joo, oli kyseessä sit kahden euron tai viiden sentin kolikko ("köyhät kyykkyyn!"), mutta myös pantilliset pullot ja tölkit poimin parempaan talteen mikäli satun olemaan kauppamatkalla tai muuten vaan kannan muovipussia laukussani. Suhteellisen normaalia vielä, eikö? Vaan anna olla kun poimin näkökenttääni jotain värikästä... Mulla on lähtenyt maasta taskunpohjalle mukaan kirkkaan värisiä paperiliittimiä, erilaisia hiuspinnejä (ei niitä perus ankeita rautatikkuja, hyi, vaan sellasia naksuteltavia joissa on milloin mitäkin koristeena - so far I've found a ladybird-one and a butterfly-one) joita en siis luonnollisestikaan koskaan edes käytä, mutta kun ne on niin kivoja ja värikkäitä! Yks päivä löysin SM-liigasuklaamunasta tulleen Suomen jääkiekkojoukkueen maalivahtifiguurin, joskus keräsin talteen delfiinin/hain muotoisen kumilenkin. Joo. Oon just sellanen riemuidiootti.

Entäs sit nää kaikki surkeat reppanat rukkaset lapaset sormikkaan tumput! Voi nyyh miten mun käy sääli niitä kun näen niitä ripoteltuna ilman paria ihan yksinään Vaasan kylmillä kaduilla! Oon jo pitkään haaveillut että jospa keräisin kaikki näkemäni irtohanskat (ja villasukat myös!) talteen, pesaisisin ne ja sit keräisin ne yhteen ja samaan koriin niin olisko paljon sukkaa ja lapasta, hä. En kyllä tiedä sit mitä niillä tekisin. Sukkaeläimiä voisin kai tehdä. No, työstän tätä ajatusta vielä.

Viski on venähtänyt ihan älyttömästi, kohta se alkaa varmaan levitä sivusuuntaan. Sylissä kuvattavaksi se ei oikein tahtonut suostua...

... mutta ei se sit pahakseen pistänyt kun sai loikoa ikkunalaudalla.

... tai no, ehkä se vähän näreissään oli.

Lisäks odotan hurjasti tulevaa Turun reissua, jonka tämä blogimerkintää "toivonut" ystäväni mulle lupasi järjestää (yhy I'm not worthy!), eli tiedossa kauhuleffoja, vähän viiniä ja tyttöjenjuttuja. Sit onkin enää muutama päivä töitä jäljellä, jonka jälkeen Rajamäki kutsuu taas! Sit 8.6. onkin ne pääsykokeet ja hui. On siinäkin kaikenlaista kerrakseen.

With friends like these... No joo. Pistää väkisinkin vähän hymyilyttään. Koht on kesä!

Lazy Sunday.

Multa ihan totta jää päivittämättä jos en saa napsittua edes jotain kuvan tapaisia blogimerkintöjä varten, ja koska viime aikoina kamerasta ja koko huushollista on ollut patterit loppu, niin eipä ole hirveästi merkintöjä irronnut. Sorry about that! Nyt saatiin viimein lisää pattereita, joten parit tökeröt otokset voisi tännekin ehkä irrota, heh.

Mitään järkevää sanomistahan mulla ei ole, koska en juurikaan ole mitään erityistä edes tehnyt. Ravannut duunissa, mikä edelleen rokkaa maailmaani, ja vapaa-aika on mennyt koneen tai PlayStation2:en kapula kourassa (FFX tällä kertaa kierrossa, ah ja voi tätä nostalgiaa). Ruskea-turkoosin kombinaatio on edelleen myös kova sana, näkeekö sen jostain?

En yleensä ole rannekorujen suuri ystävä, mutta tällä värikombinaatiolla kyllä uppoaa. Helmikoru oli lahja ystävältä, turkoosi renkula löytyi kirpparilta.

Ja ne napit... Edellisessä postauksessa vilahti törkeän siisti nappikoru, kelasin että voisin kokeilla väkertää samantyylistä. Kunhan jaksan, ehe ehe.

Kirpputori on ystävä, tyynyt vielä puuttuu! Kirja oli löytö ja bonus, joku mielenkiintoisen näköinen vanha englanninkielinen opus vuodelta 1933. Eiköhän tuo tule luettuakin jossain välissä.

Posti toi tullessaan 50 eri väriä muliinilankoja, ihana, ihanampi Ebay! Ja nyt kun mulla on taas vähän aidakangastakin niin saattaisin jopa saada aikaan vähän ristipistoja taas. Onks toiveita?-)

Äitienpäiväänkin mä oon jo valmistautumassa. Leikkaa-liimaa -kortit on sitä mitä mä mieluiten teen, joten sillä tekniikalla valmistui omalle äipälle ja anopille/anopeillekin. Muistaako lukijat äitiä Äitienpäivänä kortein, kukin, kakuin vaiko ei mitenkään?

Vitsit kun en tajunnut ottaa kuvaa eilisistä vegekalzoneista tai tämän päivän, öö, porkkanatikuista ja wannabe-soijarouheburgereista. Onnistuin kans soveltamaan hurjan hyvän dippikastikkeen kermaviiliin (maustamattomaan soijajugurttiinkin toimisi varmasti myös!) ja koska se oli NIIIIIN hyvää niin kerronpa teillekin, mitä siihen laitoin, hahaa! Kahden desin kermaviilipönikkään sotkin siis mututuntumalla kolmen pippurin maustesekoitusta myllystä, suolaa, sokeria, paprikaa ja chiliä ja aijai miten hyvvää tuli. Olen dippikastikkeiden suurkuluttaja, dippaisin mitä vaan jos vaan olis aina kermaviiliä kaapissa. :I En oo turhan nirso.

Other than that I've been quite peachy, I guess. Mitä nyt on vähän läskittänyt (mutku ruuanlaitto on niin kivaa, yhy yhy, eikä täällä meidän kämpässä ole hirveän montaa syöjääkään...) ja ollut sellaista itkupotkuraivaria ilmassa. Mikä siinä on, ettei tämänkään ikäisenä kelpaa itselleen vaan välillä sitä juoksee työmatkansa laukku olalla ihan vain siks, että sais hien pintaan ja kalorit kulumaan, vaikka kuinka keuhkoihin ja rintaan sattuis. Tai sit sitä päättää keskellä yötä kiskaista kunnon lihaskuntotreenit tai vähintäänkin venytellä, että tulis edes hintsan verran parempi mieli omasta ruhosta... Lekurillahan en ole enää tämän takia käynyt, se on sentään helpotus, mutta samaan aikaan on sellainen olo, kuin että meinaakohan se sit sitä, että nyt olen terve ja normaalipainoinen (=läski, hyllyvä, valas, reidet hinkkaa toisiaan vasten ja allit hipoo kylkiä hyi). Minäkö muka ollut anorektinen, hah hah, niin vissiin. Haikailen kaiken maailman paastojen ja säännöllisten uintikertojen perään, mutten saa mitään siltikään tehtyä. Syytän muka-töitäni, kotitilannettani, sitä miten vuorokaudessa on ihan liian vähän tunteja ja minulla ihan liikaa intressejä ja loppujen lopuksi päädyn vain vihaamaan itseäni, jälleen kerran.

Että tämmöstä. Mitä teille kuuluu?

Äh, pitäis lukea pääsykokeisiinkin (ne on 8.6.!), mutta ehkä mä nyt kuitenkin palaan vielä toviksi takaisin Pleikkarin ja kymmenennen Viimeisen Fantasian pariin. Adios!