Matkustinpa sitten vuodenvaihteeksi ystävän luokse Rajamäelle ja tässäpä on mukavasti mennyt jo useampi päivä. Toki on kova ikävä kotia ja kissoja ja miestä, mutta ehkäpä vielä maltan!
Elokuvia on tuijoteltu, mässäilty herkkuja, käväisty Hyvinkäällä ja kahviteltu, neulottu ja juoruttu. Oikein mainio tapa viettää loppuvuosi, hehe.
Niin, ja värjäsinhän mä hiuksetkin, heh. Samassa esittelen myös kera huonojen kuvien neulomaani pipoa!
Palataan asiaan mahdollisesti vielä ennen vuoden vaihtumista!
perjantai 30. joulukuuta 2011
sunnuntai 25. joulukuuta 2011
Piparkaakkuja.
Tiedättekö mikä saa Inkerin naaman vääntymään tälleen?
... piparkakkujen koristelu. EI. ENÄÄ. IKINÄ.
Siis... HIRVEÄÄ HOMMAA. :'D Seurassa ja kera punaviinilasillisen tuo vois olla ehkä hauskempaa, haha.
... piparkakkujen koristelu. EI. ENÄÄ. IKINÄ.
Siis... HIRVEÄÄ HOMMAA. :'D Seurassa ja kera punaviinilasillisen tuo vois olla ehkä hauskempaa, haha.
Angry Birds!
Siis... Kaikenmaailman lautapelejä sitä jaksetaankin tehdä. Kaikkihan tietää, että Afrikan Tähti on paras, tai joku Arvaa Kuka? ja jopa Scrabble on huikea jos ei ihan pilkkua viilaamalla sitä pelaa. Mutta sit tuli Angry Birds ja sitä myötä myös lautapeliversio, joka meidänkin piti hankkia ihan vain koska.
Periaate on sama kuin itse pelipelissäkin: ammutaan possujen rakennelmakyhäelmiä katapultilla, pommitetaan linnuilla possut alas linnoituksistaan. Sounds easy, eh?
Mutta ei käytännössä!
Tokihan niiden rakennelmien rakentelu oli ihan superhauskaa (kolme eri tasoa, 1-3 plus lisäksi Tyyli Vapaa -taso, jossa sai itse rakentaa mitä tykkäsi). Mutta se pahuksen katapultti, ei jisses...
Ei tuolla saa mitään aikaiseksi! Joko tsirpat lentää ihan liian korkealle ja kauas (päätyivät monesti mausteiden sekaan, eh...), tai sitten suorastaan tipahtavat ritsastaan, hyvä jos kierivät edes pari senttiä kohti rakennelmaa. :I Meinasi alkaa hermot hissuksiin mennä, kun samaa rataa hinkattiin viisi kierrosta putkeen, eikä kukaan osunut kuin korkeintaan hipaisemalla.Pisteet laskettiin korteilla, joista myös rakennelmiin otettiin mallit. Jokainen pelaaja siis otti vuorollaan haluamansa tasoisen kortin, antoi seuraavalle pelaajalle, joka sen sitten rakensi kortin valinneelle jne.
Lopulta kyllästyttiin, koko porukka: minä, mies, käly ja kälyn mies. Joten improvisoitiin:
Paljon enemmän oli fiilistä nakella lintuja rakennelmia päin parin metrin päästä. Meikä voitti, eli mulla lienee parhain tähtäys (tai sitten mulla oli vähiten promilleja veressä, heh).
Periaate on sama kuin itse pelipelissäkin: ammutaan possujen rakennelmakyhäelmiä katapultilla, pommitetaan linnuilla possut alas linnoituksistaan. Sounds easy, eh?
Mutta ei käytännössä!
Tokihan niiden rakennelmien rakentelu oli ihan superhauskaa (kolme eri tasoa, 1-3 plus lisäksi Tyyli Vapaa -taso, jossa sai itse rakentaa mitä tykkäsi). Mutta se pahuksen katapultti, ei jisses...
Ei tuolla saa mitään aikaiseksi! Joko tsirpat lentää ihan liian korkealle ja kauas (päätyivät monesti mausteiden sekaan, eh...), tai sitten suorastaan tipahtavat ritsastaan, hyvä jos kierivät edes pari senttiä kohti rakennelmaa. :I Meinasi alkaa hermot hissuksiin mennä, kun samaa rataa hinkattiin viisi kierrosta putkeen, eikä kukaan osunut kuin korkeintaan hipaisemalla.Pisteet laskettiin korteilla, joista myös rakennelmiin otettiin mallit. Jokainen pelaaja siis otti vuorollaan haluamansa tasoisen kortin, antoi seuraavalle pelaajalle, joka sen sitten rakensi kortin valinneelle jne.
Lopulta kyllästyttiin, koko porukka: minä, mies, käly ja kälyn mies. Joten improvisoitiin:
Paljon enemmän oli fiilistä nakella lintuja rakennelmia päin parin metrin päästä. Meikä voitti, eli mulla lienee parhain tähtäys (tai sitten mulla oli vähiten promilleja veressä, heh).
lauantai 24. joulukuuta 2011
Tarpeeton Jouluaattopostaus ja Joulu-Inkeri!
Hahaa! Ai miten niin pitäis aattona olla muutakin tekemistä kuin blogin päivittämine? Pyh, sanon minä! Kun en aiemmin ole päivitellyt, niin nyt sitten! Oikeasti luulin, että meidän kamerasta on patterit loppu, niin ei siksi huvittanut kirjoitella, koska merkinnät ilman kuvia on tylsiä (tai ainakin minun on, heh), mutta näemmä siinä olikin niitä pattereita, joten jee!
Vaikka ei lunta olekaan ainakaan täällä Vaasassa, niin on se jouluinen fiilis silti saavutettu. Jouluruokaa on syöty jo kahdesti tänään, käyty anoppilassa ja lahjat avattu. Olinpa ollut ihan superkiltti! Kuvasin teille kivoimmat lahjat, hehe.
KATTOKAA mä sain ukulelen!!1 Mulla on joku huikein mies ikinä, hehe. Lisäksi se oli hankkinut mulle Walking Deadin ekan tuotantokauden dvd:nä, pari PSP -peliä ja kolmannentoista Final Fantasyn. Äidiltä tuli suklaata ja säärystimet, nam!
Superhienoja merihenkisiä lasinalusia äidiltä, kiitos. <3 ... no tämän kyllä ostin itselleni, heh. Mutta tänään vasta otin käyttöön!
Mies oli hankkinut mulle jostain purkka-automaatinkin, aww. <3 Loppuun vielä jouluinen Inkeri. Hyvää joulua kaikille!
Vaikka ei lunta olekaan ainakaan täällä Vaasassa, niin on se jouluinen fiilis silti saavutettu. Jouluruokaa on syöty jo kahdesti tänään, käyty anoppilassa ja lahjat avattu. Olinpa ollut ihan superkiltti! Kuvasin teille kivoimmat lahjat, hehe.
KATTOKAA mä sain ukulelen!!1 Mulla on joku huikein mies ikinä, hehe. Lisäksi se oli hankkinut mulle Walking Deadin ekan tuotantokauden dvd:nä, pari PSP -peliä ja kolmannentoista Final Fantasyn. Äidiltä tuli suklaata ja säärystimet, nam!
Superhienoja merihenkisiä lasinalusia äidiltä, kiitos. <3 ... no tämän kyllä ostin itselleni, heh. Mutta tänään vasta otin käyttöön!
Mies oli hankkinut mulle jostain purkka-automaatinkin, aww. <3 Loppuun vielä jouluinen Inkeri. Hyvää joulua kaikille!
maanantai 19. joulukuuta 2011
Valkoinen joulukuu, mikset sä jo tuu?!
Siis pöh! Lunta sataa runsaasti, ja päivän, kahden verran on valkoista. Sit lumi sulaa pois ja on taas synkkää ja ankeaa. No, kunhan aattona olisi lunta, heh...
Tänään terapiassa koetin selvittää kuinka välttyä sairaalajaksolta. Jos saan painon nousemaan riittävästi seuraavan kolmen viikon aikana niin sit ei tarvetta osastolle ole. Ahdistaa se painonnousun ajatteleminenkin, mutta enemmän se sairaala mua ahdistaa, eww... No, katsotaan nyt mitä tästä tulee. Lauantaina hajoilin aika lahjakkaasti, onneksi oli mies kenen paitaan sai ulista omaa typeryyttään ja painoangstiaan ja punaviiniä, jota sai hörpätä pahimpaan ahdistukseen. Heh. No, kyl tää tästä.
Ihan en ehkä siihen neljään ateriaan per päivä yllä, mutta yritän silti syödä enemmän kuin aiemmin. Se ei tavallaan ole vaikeaa - ainakaan teoriassa - koska söin yhden aterian päivässä. Jopa kaksi tai kolme ateriaa päivässä olisi mulle jo jonkinlainen riemuvoitto. Idioottimaista että pitää tämän ikäisenä opetella syömään uudelleen.
No, se siitä! Nyt kuvia.
Tänään olen syönyt aamiaisen ja yhden lämpimän ruoan. Jee? Perunamuussia, kukkakaalia kera papujen, sekä soijasuikaleherkkusienikermakastiketta.
Nyt, kun velipoika on lahjansa jo saanut, voin esitellä sitä täälläkin, heh.
Veljeni on nk. ananaspää, takkutukka jne. joten sopivia pipoja ei ihan joka kaupassa myydä. Koska hänellä on käytössään tasan yksi pipo, päätin neuloa hänelle uuden. Stressasin tietty kaikkea, väriä ja kokoa ja mukavuutta, mutta onneksi turhaan. Värit miellytti, malli myös! Pitää kuulemma pään kasassa ja pötkylät kurissa, heh.
Mun täytynee neuloa kyllä jonkinlainen löysä pipo itsellenikin. Menin sit hetken mielijohteesta leikkaamaan otsatukan itselleni takaisin ja... se on aika kamala. No, onneks hiukset on uusiutuva luonnonvara, hehe.
Hei apua, onks joulu jo tällä viikolla? Minkälaisia joulusuunnitelmia teillä on?
Tänään terapiassa koetin selvittää kuinka välttyä sairaalajaksolta. Jos saan painon nousemaan riittävästi seuraavan kolmen viikon aikana niin sit ei tarvetta osastolle ole. Ahdistaa se painonnousun ajatteleminenkin, mutta enemmän se sairaala mua ahdistaa, eww... No, katsotaan nyt mitä tästä tulee. Lauantaina hajoilin aika lahjakkaasti, onneksi oli mies kenen paitaan sai ulista omaa typeryyttään ja painoangstiaan ja punaviiniä, jota sai hörpätä pahimpaan ahdistukseen. Heh. No, kyl tää tästä.
Ihan en ehkä siihen neljään ateriaan per päivä yllä, mutta yritän silti syödä enemmän kuin aiemmin. Se ei tavallaan ole vaikeaa - ainakaan teoriassa - koska söin yhden aterian päivässä. Jopa kaksi tai kolme ateriaa päivässä olisi mulle jo jonkinlainen riemuvoitto. Idioottimaista että pitää tämän ikäisenä opetella syömään uudelleen.
No, se siitä! Nyt kuvia.
Tänään olen syönyt aamiaisen ja yhden lämpimän ruoan. Jee? Perunamuussia, kukkakaalia kera papujen, sekä soijasuikaleherkkusienikermakastiketta.
Nyt, kun velipoika on lahjansa jo saanut, voin esitellä sitä täälläkin, heh.
Veljeni on nk. ananaspää, takkutukka jne. joten sopivia pipoja ei ihan joka kaupassa myydä. Koska hänellä on käytössään tasan yksi pipo, päätin neuloa hänelle uuden. Stressasin tietty kaikkea, väriä ja kokoa ja mukavuutta, mutta onneksi turhaan. Värit miellytti, malli myös! Pitää kuulemma pään kasassa ja pötkylät kurissa, heh.
Mun täytynee neuloa kyllä jonkinlainen löysä pipo itsellenikin. Menin sit hetken mielijohteesta leikkaamaan otsatukan itselleni takaisin ja... se on aika kamala. No, onneks hiukset on uusiutuva luonnonvara, hehe.
Hei apua, onks joulu jo tällä viikolla? Minkälaisia joulusuunnitelmia teillä on?
lauantai 17. joulukuuta 2011
Long live Animal Farm!
Täst tulee nyt joku sekavin merkintä ikinä, hehe, mutta ei se haittaa!
Ensimmäiset asiat ensiksi: ruokaa.
Tapasin sisätautilääkärin, joka oli lähes passittamassa mua jo osastolle syömään. Labrakokeissa ei ollut yhtään mitään normaalista poikkeavaa, eli tää tukee nyt vain entistä enemmän mun teoriaa siitä, että vaikka olen sairaanloisen alipainoinen, olen samalla myös jonninsortin luonnonoikku. Iltasella aloin sit ahdistua oikein urakalla sairaalojaksosta, ja pyysinkin mieheltä jeesiä sen suhteen, että auttaisko se mua opettelemaan syömistä uudelleen. Jotenkin se, että olisin normaalipainossa vasta 56-66 -kiloisena pisti vähän miettimään. Ehkä mä jotenkin pystyn ainakin siihen 50:een kiloon nostamaan painoni. Se ahdistaa, kyllä, mutta enemmän vapaudenriisto ja pakkoruokailu ahdistusta aiheuttaa... Tänään olen siis syönyt ensimmäistä kertaa aikoihin kokonaista neljä ateriaa. Ei ne ehkä mistään terveellisimmästä päästä ole, tai suurikokoisimpia, mutta hei: on se edistystä. Normaalisti syön just ja just yhden aterian päivässä. Plus tänään on pizza-perjantai, että, joo. Haha. Tässä siis kuvia päivän aterioistani, behold!
Sit pari muuta kuvaa jotka ei liity mihinkään, mutta jotka sopii turhaksi aasinsillaksi tämän ja seuraavan jutun väliin.
Tänään, perjantaina, saapuivat velipojat ja yksi kaveri Loimaan suunnalta meidän eloa riemastuttamaan, tässä on koko ilta ammuskeltu zombeja, katseltu leffaa, syöty nachoja, puhuttu henkeviä ja kuunneltu suomiräppiä. Vitsit miten tykkään mun veljistä!
No joo. Vaikka ruokailu ahdistaakin ihan suunnattomasti (kuinka typerää joutua 27-vuotiaana opettelemaan uudelleen syömään, what!), on mulla onneksi tukijoukkoja ympäri Suomea, ja pahimpaan hätään voin uppoutua kirjojen ihmeelliseen maailmaan. Lukaisin Ray Lorigalta "Mies joka keksi Manhattanin" ja "Kirkkaalta taivaalta", josko seuraavaks vähän Burroughsia!
Ensimmäiset asiat ensiksi: ruokaa.
Tapasin sisätautilääkärin, joka oli lähes passittamassa mua jo osastolle syömään. Labrakokeissa ei ollut yhtään mitään normaalista poikkeavaa, eli tää tukee nyt vain entistä enemmän mun teoriaa siitä, että vaikka olen sairaanloisen alipainoinen, olen samalla myös jonninsortin luonnonoikku. Iltasella aloin sit ahdistua oikein urakalla sairaalojaksosta, ja pyysinkin mieheltä jeesiä sen suhteen, että auttaisko se mua opettelemaan syömistä uudelleen. Jotenkin se, että olisin normaalipainossa vasta 56-66 -kiloisena pisti vähän miettimään. Ehkä mä jotenkin pystyn ainakin siihen 50:een kiloon nostamaan painoni. Se ahdistaa, kyllä, mutta enemmän vapaudenriisto ja pakkoruokailu ahdistusta aiheuttaa... Tänään olen siis syönyt ensimmäistä kertaa aikoihin kokonaista neljä ateriaa. Ei ne ehkä mistään terveellisimmästä päästä ole, tai suurikokoisimpia, mutta hei: on se edistystä. Normaalisti syön just ja just yhden aterian päivässä. Plus tänään on pizza-perjantai, että, joo. Haha. Tässä siis kuvia päivän aterioistani, behold!
Sit pari muuta kuvaa jotka ei liity mihinkään, mutta jotka sopii turhaksi aasinsillaksi tämän ja seuraavan jutun väliin.
Tänään, perjantaina, saapuivat velipojat ja yksi kaveri Loimaan suunnalta meidän eloa riemastuttamaan, tässä on koko ilta ammuskeltu zombeja, katseltu leffaa, syöty nachoja, puhuttu henkeviä ja kuunneltu suomiräppiä. Vitsit miten tykkään mun veljistä!
No joo. Vaikka ruokailu ahdistaakin ihan suunnattomasti (kuinka typerää joutua 27-vuotiaana opettelemaan uudelleen syömään, what!), on mulla onneksi tukijoukkoja ympäri Suomea, ja pahimpaan hätään voin uppoutua kirjojen ihmeelliseen maailmaan. Lukaisin Ray Lorigalta "Mies joka keksi Manhattanin" ja "Kirkkaalta taivaalta", josko seuraavaks vähän Burroughsia!
tiistai 13. joulukuuta 2011
I ain't had the blues today.
(Hehe, topicin lainasin ystävän blogista. Anteeksi!)
Haha, heti kun olen hieman pidemmän aikaa päivittämättä alkavat lukijat vähentyä. No, ei se mitään! Anteeksi silti kovasti, kun en ole hetkeen kirjoitellut tänne mitään, eikä mulla tälläkään kertaan ole mitään kuvia postattavana. Nyyh!
Olen viime aikoina ollut ihan käsittämättömän väsynyt, energiaa mulla ei ole tehdä juurikaan muuta kuin lukea, neuloa ja kirjoittaa pöytälaatikkoon. Olen neulonut superahkerana kaksi pipoa, parin lapasia ja vielä pitäisi rykäistä yksi pipo itselleni ja lahjalapaset miehen sisarelle. No, ne käy onneksi nopeasti, vaikkapa Salkkareita tai leffaa katsellessa!
Kerroinko jo, että ahdistuslääkkeeni annosta suurennettiin? No, niin tehtiin. Kai se on auttanut, ei enää ole ahdistanut ihan niin paljoa kuin mitä aiemmin. Mutta nyt mua väsyttää kyllä jatkuvasti. Ehkä yritän painua talvihorrokseen? Tuntuu pöljältä, kun enää edes kahdeksan tunnin yöunet eivät tahdo riittää mulle, vaan joudun aamuisin kampeamaan itseni ylös väkisin, ja vielä senkin jälkeen väsyttää aivan tuhottoman paljon. "Onneksi" ei ole mitään tarvetta käydä missään säännöllisesti, menoja on melkoisen harvoin, vaikka toisaalta joku rutiini arjessa voisi tehdä ihan hyvääkin. Toistaiseksi menoni koostuvat terapiakäynneistä ja satunnaisista KELA-istunnoista, huh. Eilen tosin käytiin Pelastus Armeijan joulutukia anomassa, ja saatiin 40e edestä lahjakorttia Citymarketiin, jee!
Totta kai tämä on sinänsä hieman ristiriitaista, koska no. Syöminen ei suju yhtään sen helpommin kuin ennenkään. Syön toki päivittäin jotain, en pidä kirjaa kaloreista, mutta se määrä, mitä loppujen lopuksi syön, lienee aika vähäistä. Rakastan joulua ja jouluruokaa, mutta viime aikoina ahdistus syömisen jälkeen on ollut jo niin järjettömän suurta ja raskasta, että pelkkä ajatus jouluateriasta hirvittää - niin kivaa kuin ruokaa onkin käsitellä ja valmistaa. Terapiassahan näitä asioita tullaan puimaan varmasti, kyllä, mutta kauanko tuota täytyy jatkaa että minkäänlaisia tuloksia saadaan aikaan? Nyt jo useamman kerran minulle on ehdotettu sairaalajaksoa, ja se pelottaa. Hyötyähän siitä varmasti olisi, oppisin syömään säännöllisesti, painoni nousisi (ja ahdistuskin sitä myötä lisääntyisi, eh...), terapiaa olisi enemmän tarjolla - kuin myös fysioterapiaa ja ravitsemusterapiaa. Mutta kun... sit olisi pakko. Torstaina tapaan ensimmäisen kerran sisätautilääkärin, joka varmaan hänkin ehdottaa osastojaksoa. No, ainakin saan tietää labrakäyntini tulokset.
Mutta kaikesta huolimatta olen silti ollut melkoisen hyväntuulinen ja tyytyväinen. Olen ihan luvattoman innoissani lähestyvästä joulusta, olen ostellut ja väkertänyt ja paketoinut lahjoja läheisilleni, ja tapasinpa viime viikonloppuna erästä turkulaista ystäväänikin, joka jaksoi tulla tänne Vaasaan asti minua tapaamaan! Tulevana viikonloppuna velipoikani tulevat meille hengaamaan pariksi vuorokaudeksi, ja olen siitäkin aivan luvattoman innoissani! Sitten onkin jo pian joulu, ja joulun jälkeen suuntaan erään hyvän ystävän luo Nurmijärvelle viettämään vuodenvaihdetta. Mistä ihmeestä minulle on siunaantunut näin ihania ihmisiä elämääni?
Tänään aion neuloa neuloa neuloa, kirjoittaa kirjeen ja lukea Rachel Oakes-Ashin "Good Girls Do Swallow" -kirjaa, joka eilen kolahti postiluukusta sisään. Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon että yritän päivittää pian uudelleen, hehe!
Haha, heti kun olen hieman pidemmän aikaa päivittämättä alkavat lukijat vähentyä. No, ei se mitään! Anteeksi silti kovasti, kun en ole hetkeen kirjoitellut tänne mitään, eikä mulla tälläkään kertaan ole mitään kuvia postattavana. Nyyh!
Olen viime aikoina ollut ihan käsittämättömän väsynyt, energiaa mulla ei ole tehdä juurikaan muuta kuin lukea, neuloa ja kirjoittaa pöytälaatikkoon. Olen neulonut superahkerana kaksi pipoa, parin lapasia ja vielä pitäisi rykäistä yksi pipo itselleni ja lahjalapaset miehen sisarelle. No, ne käy onneksi nopeasti, vaikkapa Salkkareita tai leffaa katsellessa!
Kerroinko jo, että ahdistuslääkkeeni annosta suurennettiin? No, niin tehtiin. Kai se on auttanut, ei enää ole ahdistanut ihan niin paljoa kuin mitä aiemmin. Mutta nyt mua väsyttää kyllä jatkuvasti. Ehkä yritän painua talvihorrokseen? Tuntuu pöljältä, kun enää edes kahdeksan tunnin yöunet eivät tahdo riittää mulle, vaan joudun aamuisin kampeamaan itseni ylös väkisin, ja vielä senkin jälkeen väsyttää aivan tuhottoman paljon. "Onneksi" ei ole mitään tarvetta käydä missään säännöllisesti, menoja on melkoisen harvoin, vaikka toisaalta joku rutiini arjessa voisi tehdä ihan hyvääkin. Toistaiseksi menoni koostuvat terapiakäynneistä ja satunnaisista KELA-istunnoista, huh. Eilen tosin käytiin Pelastus Armeijan joulutukia anomassa, ja saatiin 40e edestä lahjakorttia Citymarketiin, jee!
Totta kai tämä on sinänsä hieman ristiriitaista, koska no. Syöminen ei suju yhtään sen helpommin kuin ennenkään. Syön toki päivittäin jotain, en pidä kirjaa kaloreista, mutta se määrä, mitä loppujen lopuksi syön, lienee aika vähäistä. Rakastan joulua ja jouluruokaa, mutta viime aikoina ahdistus syömisen jälkeen on ollut jo niin järjettömän suurta ja raskasta, että pelkkä ajatus jouluateriasta hirvittää - niin kivaa kuin ruokaa onkin käsitellä ja valmistaa. Terapiassahan näitä asioita tullaan puimaan varmasti, kyllä, mutta kauanko tuota täytyy jatkaa että minkäänlaisia tuloksia saadaan aikaan? Nyt jo useamman kerran minulle on ehdotettu sairaalajaksoa, ja se pelottaa. Hyötyähän siitä varmasti olisi, oppisin syömään säännöllisesti, painoni nousisi (ja ahdistuskin sitä myötä lisääntyisi, eh...), terapiaa olisi enemmän tarjolla - kuin myös fysioterapiaa ja ravitsemusterapiaa. Mutta kun... sit olisi pakko. Torstaina tapaan ensimmäisen kerran sisätautilääkärin, joka varmaan hänkin ehdottaa osastojaksoa. No, ainakin saan tietää labrakäyntini tulokset.
Mutta kaikesta huolimatta olen silti ollut melkoisen hyväntuulinen ja tyytyväinen. Olen ihan luvattoman innoissani lähestyvästä joulusta, olen ostellut ja väkertänyt ja paketoinut lahjoja läheisilleni, ja tapasinpa viime viikonloppuna erästä turkulaista ystäväänikin, joka jaksoi tulla tänne Vaasaan asti minua tapaamaan! Tulevana viikonloppuna velipoikani tulevat meille hengaamaan pariksi vuorokaudeksi, ja olen siitäkin aivan luvattoman innoissani! Sitten onkin jo pian joulu, ja joulun jälkeen suuntaan erään hyvän ystävän luo Nurmijärvelle viettämään vuodenvaihdetta. Mistä ihmeestä minulle on siunaantunut näin ihania ihmisiä elämääni?
Tänään aion neuloa neuloa neuloa, kirjoittaa kirjeen ja lukea Rachel Oakes-Ashin "Good Girls Do Swallow" -kirjaa, joka eilen kolahti postiluukusta sisään. Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon että yritän päivittää pian uudelleen, hehe!
torstai 1. joulukuuta 2011
Mikäs maailma se sellainen olisi jossa ei kirjoja olisi!
Hehe, mikä otsake. No, menkööt nyt tämän kerran.
Ennen kuin julkistan lukijakilvan voittajan, aattelin kertoilla teille ihan kuulkaas omia kuulumisiani, heh! Viimeisimmän merkinnän jälkeen olen ehtinyt leipoa pullia, neuloa lapasia, piirtää, pelata PlayStation 3:lla Little Big Planetia (vitsit se on koukuttava!), käydä labrassa tökittävänä ja EKG:ssa sekä lukealukealukea: Steve Aylettin Atomi, Kira Poutasen Rakkautta au lait (hyyyi mitä hömppäkuraa, haha) ja tänään Paulo Coelhon Alchemist. Mitähän sitä seuraavaksi lukis?
Ja jee, huomenna on kiva päivä kun tulee veronpalautukset! Toivottavasti kaikille tulis palautuksia, tai ei nyt ainakaan sentään mätkyjä! Mullekin jostain syystä niitä palautuksia kuitenkin tulee, ja kunhan saan makseltua kaikki välttämättömimmät laskut ja maksut niin tämä tyttö lähtee jouluostoksille. <3 Mutta niin, se lukijakilpa! Vitsit miten tosi paljon sain vastauksia, ja hirveän kivojakin vielä! Kiitos kaikille osallistuneille, ihanaakivaajee miten jaksoitte pitkästikin vastata kaikkiin pöljiin kysymyksiini koskien kirjojen ihmeellistä maailmaa! Ehkä mä jatkossakin uskallan postata jonkun kilpailuntapaisen, mutta ehkä vähän simppelimmillä "kommentoi tähän entryyn ihan mitä vaan jos haluat osallistua!" -tyyliin, hehe. Joka tapauksessa oli hirmuisen kiva kuulla mistä itse kirjoittaisitte kirjan, minkälaisista kirjoista olette eniten pitäneet ja mitä ette lukisi enää mistään hinnasta. Kiitos. <3 Voittajaksi kuitenkin tällä kertaa valitsin Katariinan, onnea! Sen lisäksi haluan pienen kunniamainintaonnittelun neiti Miumiulle, jonka vastaukset olivat erittäin lähellä sydäntäni. Otan teihin yhteyttä tavalla tai toisella, jotta saan osoitetietonne, joihin voin postia pistää.
Ja jottei tämä merkintä vallan kuvattomaksi jäisi, niin loppuun parit kissat vielä, jee!
Ennen kuin julkistan lukijakilvan voittajan, aattelin kertoilla teille ihan kuulkaas omia kuulumisiani, heh! Viimeisimmän merkinnän jälkeen olen ehtinyt leipoa pullia, neuloa lapasia, piirtää, pelata PlayStation 3:lla Little Big Planetia (vitsit se on koukuttava!), käydä labrassa tökittävänä ja EKG:ssa sekä lukealukealukea: Steve Aylettin Atomi, Kira Poutasen Rakkautta au lait (hyyyi mitä hömppäkuraa, haha) ja tänään Paulo Coelhon Alchemist. Mitähän sitä seuraavaksi lukis?
Ja jee, huomenna on kiva päivä kun tulee veronpalautukset! Toivottavasti kaikille tulis palautuksia, tai ei nyt ainakaan sentään mätkyjä! Mullekin jostain syystä niitä palautuksia kuitenkin tulee, ja kunhan saan makseltua kaikki välttämättömimmät laskut ja maksut niin tämä tyttö lähtee jouluostoksille. <3 Mutta niin, se lukijakilpa! Vitsit miten tosi paljon sain vastauksia, ja hirveän kivojakin vielä! Kiitos kaikille osallistuneille, ihanaakivaajee miten jaksoitte pitkästikin vastata kaikkiin pöljiin kysymyksiini koskien kirjojen ihmeellistä maailmaa! Ehkä mä jatkossakin uskallan postata jonkun kilpailuntapaisen, mutta ehkä vähän simppelimmillä "kommentoi tähän entryyn ihan mitä vaan jos haluat osallistua!" -tyyliin, hehe. Joka tapauksessa oli hirmuisen kiva kuulla mistä itse kirjoittaisitte kirjan, minkälaisista kirjoista olette eniten pitäneet ja mitä ette lukisi enää mistään hinnasta. Kiitos. <3 Voittajaksi kuitenkin tällä kertaa valitsin Katariinan, onnea! Sen lisäksi haluan pienen kunniamainintaonnittelun neiti Miumiulle, jonka vastaukset olivat erittäin lähellä sydäntäni. Otan teihin yhteyttä tavalla tai toisella, jotta saan osoitetietonne, joihin voin postia pistää.
Ja jottei tämä merkintä vallan kuvattomaksi jäisi, niin loppuun parit kissat vielä, jee!
tiistai 29. marraskuuta 2011
Rakas Joulupukki...
Glögiä ryystäessä ja tonttusilhuetteja leikellessä malttamattomuus sen kuin yltyy. Vitsit, en muista koska olisin viimeks ollut näin tohkeissani joulusta! Ehkä lapsena.
Mutta! Asiaan. Olen yrittänyt olla ihan superkiltti tänä vuonna, tämmöset asiat olis kivoja jos paketista löytyis, kiitti!
Mutta! Asiaan. Olen yrittänyt olla ihan superkiltti tänä vuonna, tämmöset asiat olis kivoja jos paketista löytyis, kiitti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)