Ensimmäiset asiat ensiksi: ruokaa.
Tapasin sisätautilääkärin, joka oli lähes passittamassa mua jo osastolle syömään. Labrakokeissa ei ollut yhtään mitään normaalista poikkeavaa, eli tää tukee nyt vain entistä enemmän mun teoriaa siitä, että vaikka olen sairaanloisen alipainoinen, olen samalla myös jonninsortin luonnonoikku. Iltasella aloin sit ahdistua oikein urakalla sairaalojaksosta, ja pyysinkin mieheltä jeesiä sen suhteen, että auttaisko se mua opettelemaan syömistä uudelleen. Jotenkin se, että olisin normaalipainossa vasta 56-66 -kiloisena pisti vähän miettimään. Ehkä mä jotenkin pystyn ainakin siihen 50:een kiloon nostamaan painoni. Se ahdistaa, kyllä, mutta enemmän vapaudenriisto ja pakkoruokailu ahdistusta aiheuttaa... Tänään olen siis syönyt ensimmäistä kertaa aikoihin kokonaista neljä ateriaa. Ei ne ehkä mistään terveellisimmästä päästä ole, tai suurikokoisimpia, mutta hei: on se edistystä. Normaalisti syön just ja just yhden aterian päivässä. Plus tänään on pizza-perjantai, että, joo. Haha. Tässä siis kuvia päivän aterioistani, behold!
Sit pari muuta kuvaa jotka ei liity mihinkään, mutta jotka sopii turhaksi aasinsillaksi tämän ja seuraavan jutun väliin.
Tänään, perjantaina, saapuivat velipojat ja yksi kaveri Loimaan suunnalta meidän eloa riemastuttamaan, tässä on koko ilta ammuskeltu zombeja, katseltu leffaa, syöty nachoja, puhuttu henkeviä ja kuunneltu suomiräppiä. Vitsit miten tykkään mun veljistä!
No joo. Vaikka ruokailu ahdistaakin ihan suunnattomasti (kuinka typerää joutua 27-vuotiaana opettelemaan uudelleen syömään, what!), on mulla onneksi tukijoukkoja ympäri Suomea, ja pahimpaan hätään voin uppoutua kirjojen ihmeelliseen maailmaan. Lukaisin Ray Lorigalta "Mies joka keksi Manhattanin" ja "Kirkkaalta taivaalta", josko seuraavaks vähän Burroughsia!
Vitsit, miten äiti iloitsee lastensa tapaamisesta!!
VastaaPoistaVitsit mä oon susta ylpeä Saija! <3 Toi on niin hyvin oikeasti. Äläkä jooko enää sano noin, että tuo on typerää sairastua 27 vuotiaana. Koska ethän sä sitä päätä sairastutko vai et.
VastaaPoistaEsimerkkinä: kuinka kornia ja ironista tämä on, että mun psyykkinen häiriö mussa luultavasti aiheutti mulle sen fibromyalgian? Tai voin aina tuudittautua siihen, että se oli ne välilevyt, koska en ikinä saa tietää kumpi se oli, mutta kyllä mä nieleskelin itkua kun mun hieroja sanoi, että kun mun mieli sairastui niin se sairastutti mun kehon.
Että älä jooko ruoski itseäsi, se tekee mut surulliseksi.
Ja tiiän miten paljon se vaatii opetella tekemään jotain esim. syömään. Niin nyt oot vaan ylpeä itsestäsi jee!
Kumpa välttäisit osastojakson, mutta oon täällä tekstiviestin päässä tukena, jos tarvitset <3