Angry Birds!

Siis... Kaikenmaailman lautapelejä sitä jaksetaankin tehdä. Kaikkihan tietää, että Afrikan Tähti on paras, tai joku Arvaa Kuka? ja jopa Scrabble on huikea jos ei ihan pilkkua viilaamalla sitä pelaa. Mutta sit tuli Angry Birds ja sitä myötä myös lautapeliversio, joka meidänkin piti hankkia ihan vain koska.

Periaate on sama kuin itse pelipelissäkin: ammutaan possujen rakennelmakyhäelmiä katapultilla, pommitetaan linnuilla possut alas linnoituksistaan. Sounds easy, eh?

Mutta ei käytännössä!

Tokihan niiden rakennelmien rakentelu oli ihan superhauskaa (kolme eri tasoa, 1-3 plus lisäksi Tyyli Vapaa -taso, jossa sai itse rakentaa mitä tykkäsi). Mutta se pahuksen katapultti, ei jisses...

Ei tuolla saa mitään aikaiseksi! Joko tsirpat lentää ihan liian korkealle ja kauas (päätyivät monesti mausteiden sekaan, eh...), tai sitten suorastaan tipahtavat ritsastaan, hyvä jos kierivät edes pari senttiä kohti rakennelmaa. :I Meinasi alkaa hermot hissuksiin mennä, kun samaa rataa hinkattiin viisi kierrosta putkeen, eikä kukaan osunut kuin korkeintaan hipaisemalla.

Pisteet laskettiin korteilla, joista myös rakennelmiin otettiin mallit. Jokainen pelaaja siis otti vuorollaan haluamansa tasoisen kortin, antoi seuraavalle pelaajalle, joka sen sitten rakensi kortin valinneelle jne.

Lopulta kyllästyttiin, koko porukka: minä, mies, käly ja kälyn mies. Joten improvisoitiin:

Paljon enemmän oli fiilistä nakella lintuja rakennelmia päin parin metrin päästä. Meikä voitti, eli mulla lienee parhain tähtäys (tai sitten mulla oli vähiten promilleja veressä, heh).