Inspiraatiota ja positiivista ajattelua.

Eräs hyvä ystävä Facebookissa hienovaraisen suorasukaisesti kyseli, notta koskas päivitän uudelleen, joten kelasin, että parempi tarttua härkää saman tien sarvista ja postata oitis jotain. Joten täältä pesee!

Musta on tuntunut viime viikot siltä kuin olis hermoromahdus tuloillaan. Ei tuon duunin takia, se on ihanaa hommaa, mutta noin niin kuin yleisesti. Olen aika yksinäinen täällä Vaasassa kun ei mulla juurikaan muita sosiaalisia kontakteja ole kuin mitä miehen kautta, ja omia ystäviäni tapaan hirveän harvoin. On se kieltämättä melko ankeaa. Onneksi on tuo työharjoittelu, se on oikeen kunnon henkireikä ja pelastus, huh. Toki mä siitäkin vähän stressiä revin, mutta no, se kuuluu ihan mun perusluonteeseen (oho, kirjotin eka "persuluonteeseen", onneks huomasin). Nyt hei kokoon jonku tsemppauspostauksen tähän itelleni jutuista mitkä motivoi ja jeesaa jaksamaan. Kuvia ja tekstiä, teemana inspiraatio ja positiivisuus, oh yeah!

Lasipurkit on nyt SE juttu mulle, näkisittepä millasen keon oon niitä haalinut meidän eteisen kaappiin odottamaan inspiraatiota, haha. Korupuutakin oon kaipaillut, ja mikäs olisikaan siihen parempi materiaali kuin puu! Nerokasta! En oo vielä väkertänyt omaa, mutta suunnitteilla on!

Oon havahtunut ajattelemaan, että mä oon aika lapsellisen utelias joissakin asioissa. Oon nimittäin juurikin sitä sorttia, joka poimii maasta kaikenlaiset mielenkiintoiset tavarat. Rahat, joo, oli kyseessä sit kahden euron tai viiden sentin kolikko ("köyhät kyykkyyn!"), mutta myös pantilliset pullot ja tölkit poimin parempaan talteen mikäli satun olemaan kauppamatkalla tai muuten vaan kannan muovipussia laukussani. Suhteellisen normaalia vielä, eikö? Vaan anna olla kun poimin näkökenttääni jotain värikästä... Mulla on lähtenyt maasta taskunpohjalle mukaan kirkkaan värisiä paperiliittimiä, erilaisia hiuspinnejä (ei niitä perus ankeita rautatikkuja, hyi, vaan sellasia naksuteltavia joissa on milloin mitäkin koristeena - so far I've found a ladybird-one and a butterfly-one) joita en siis luonnollisestikaan koskaan edes käytä, mutta kun ne on niin kivoja ja värikkäitä! Yks päivä löysin SM-liigasuklaamunasta tulleen Suomen jääkiekkojoukkueen maalivahtifiguurin, joskus keräsin talteen delfiinin/hain muotoisen kumilenkin. Joo. Oon just sellanen riemuidiootti.

Entäs sit nää kaikki surkeat reppanat rukkaset lapaset sormikkaan tumput! Voi nyyh miten mun käy sääli niitä kun näen niitä ripoteltuna ilman paria ihan yksinään Vaasan kylmillä kaduilla! Oon jo pitkään haaveillut että jospa keräisin kaikki näkemäni irtohanskat (ja villasukat myös!) talteen, pesaisisin ne ja sit keräisin ne yhteen ja samaan koriin niin olisko paljon sukkaa ja lapasta, hä. En kyllä tiedä sit mitä niillä tekisin. Sukkaeläimiä voisin kai tehdä. No, työstän tätä ajatusta vielä.

Viski on venähtänyt ihan älyttömästi, kohta se alkaa varmaan levitä sivusuuntaan. Sylissä kuvattavaksi se ei oikein tahtonut suostua...

... mutta ei se sit pahakseen pistänyt kun sai loikoa ikkunalaudalla.

... tai no, ehkä se vähän näreissään oli.

Lisäks odotan hurjasti tulevaa Turun reissua, jonka tämä blogimerkintää "toivonut" ystäväni mulle lupasi järjestää (yhy I'm not worthy!), eli tiedossa kauhuleffoja, vähän viiniä ja tyttöjenjuttuja. Sit onkin enää muutama päivä töitä jäljellä, jonka jälkeen Rajamäki kutsuu taas! Sit 8.6. onkin ne pääsykokeet ja hui. On siinäkin kaikenlaista kerrakseen.

With friends like these... No joo. Pistää väkisinkin vähän hymyilyttään. Koht on kesä!