Lazy Sunday.

Multa ihan totta jää päivittämättä jos en saa napsittua edes jotain kuvan tapaisia blogimerkintöjä varten, ja koska viime aikoina kamerasta ja koko huushollista on ollut patterit loppu, niin eipä ole hirveästi merkintöjä irronnut. Sorry about that! Nyt saatiin viimein lisää pattereita, joten parit tökeröt otokset voisi tännekin ehkä irrota, heh.

Mitään järkevää sanomistahan mulla ei ole, koska en juurikaan ole mitään erityistä edes tehnyt. Ravannut duunissa, mikä edelleen rokkaa maailmaani, ja vapaa-aika on mennyt koneen tai PlayStation2:en kapula kourassa (FFX tällä kertaa kierrossa, ah ja voi tätä nostalgiaa). Ruskea-turkoosin kombinaatio on edelleen myös kova sana, näkeekö sen jostain?

En yleensä ole rannekorujen suuri ystävä, mutta tällä värikombinaatiolla kyllä uppoaa. Helmikoru oli lahja ystävältä, turkoosi renkula löytyi kirpparilta.

Ja ne napit... Edellisessä postauksessa vilahti törkeän siisti nappikoru, kelasin että voisin kokeilla väkertää samantyylistä. Kunhan jaksan, ehe ehe.

Kirpputori on ystävä, tyynyt vielä puuttuu! Kirja oli löytö ja bonus, joku mielenkiintoisen näköinen vanha englanninkielinen opus vuodelta 1933. Eiköhän tuo tule luettuakin jossain välissä.

Posti toi tullessaan 50 eri väriä muliinilankoja, ihana, ihanampi Ebay! Ja nyt kun mulla on taas vähän aidakangastakin niin saattaisin jopa saada aikaan vähän ristipistoja taas. Onks toiveita?-)

Äitienpäiväänkin mä oon jo valmistautumassa. Leikkaa-liimaa -kortit on sitä mitä mä mieluiten teen, joten sillä tekniikalla valmistui omalle äipälle ja anopille/anopeillekin. Muistaako lukijat äitiä Äitienpäivänä kortein, kukin, kakuin vaiko ei mitenkään?

Vitsit kun en tajunnut ottaa kuvaa eilisistä vegekalzoneista tai tämän päivän, öö, porkkanatikuista ja wannabe-soijarouheburgereista. Onnistuin kans soveltamaan hurjan hyvän dippikastikkeen kermaviiliin (maustamattomaan soijajugurttiinkin toimisi varmasti myös!) ja koska se oli NIIIIIN hyvää niin kerronpa teillekin, mitä siihen laitoin, hahaa! Kahden desin kermaviilipönikkään sotkin siis mututuntumalla kolmen pippurin maustesekoitusta myllystä, suolaa, sokeria, paprikaa ja chiliä ja aijai miten hyvvää tuli. Olen dippikastikkeiden suurkuluttaja, dippaisin mitä vaan jos vaan olis aina kermaviiliä kaapissa. :I En oo turhan nirso.

Other than that I've been quite peachy, I guess. Mitä nyt on vähän läskittänyt (mutku ruuanlaitto on niin kivaa, yhy yhy, eikä täällä meidän kämpässä ole hirveän montaa syöjääkään...) ja ollut sellaista itkupotkuraivaria ilmassa. Mikä siinä on, ettei tämänkään ikäisenä kelpaa itselleen vaan välillä sitä juoksee työmatkansa laukku olalla ihan vain siks, että sais hien pintaan ja kalorit kulumaan, vaikka kuinka keuhkoihin ja rintaan sattuis. Tai sit sitä päättää keskellä yötä kiskaista kunnon lihaskuntotreenit tai vähintäänkin venytellä, että tulis edes hintsan verran parempi mieli omasta ruhosta... Lekurillahan en ole enää tämän takia käynyt, se on sentään helpotus, mutta samaan aikaan on sellainen olo, kuin että meinaakohan se sit sitä, että nyt olen terve ja normaalipainoinen (=läski, hyllyvä, valas, reidet hinkkaa toisiaan vasten ja allit hipoo kylkiä hyi). Minäkö muka ollut anorektinen, hah hah, niin vissiin. Haikailen kaiken maailman paastojen ja säännöllisten uintikertojen perään, mutten saa mitään siltikään tehtyä. Syytän muka-töitäni, kotitilannettani, sitä miten vuorokaudessa on ihan liian vähän tunteja ja minulla ihan liikaa intressejä ja loppujen lopuksi päädyn vain vihaamaan itseäni, jälleen kerran.

Että tämmöstä. Mitä teille kuuluu?

Äh, pitäis lukea pääsykokeisiinkin (ne on 8.6.!), mutta ehkä mä nyt kuitenkin palaan vielä toviksi takaisin Pleikkarin ja kymmenennen Viimeisen Fantasian pariin. Adios!