Experiences from way beyond.

EILEN olin ensimmäistä kertaa eläissäni raviradalla katsomassa raveja! Aviomieheni on joskus teininä kaveerannut tyypin kanssa, jonka perhe omisti ravureita, ja käynyt tämän mukana katsomassa raveja ja ennen kaikkea pelaamassa Totoa. Nyt hän sitten nostalgiamielessä innostui saatuaan selville, että Turun Metsämäen raviradalla järjestettiin ravit 26. heinäkuuta tiistaina, joten sinne suuntasimme.

Minulle oli ihan uusi juttu, että ravit kestivät monta tuntia. Saavuimme paikalle nimittäin ennen kuutta, juuri ennen ensimmäisen lähdön esittelykierrosta, ja siellä oli... No, lähes enemmän heppoja kuin ihmisiä. Sepä ei menoa haitannut, sillä sisäinen heppatyttö minussa oli ratketa riemusta!

Välistä hieman tylsäksihän siellä aika meni, mutta oli se nyt ihan jännä kokemus jo itsessään! Mies totosi joka lähtöön euron panoksella, ja neljännessä lähdössä lykästi sen verran, että sai melkein omansa takaisin. Aijettä oli jännää, saatoin ehkä vähän ääneen hihkaista kun Vaiva ja Hilpetööri kirivät kahdelle ensimmäiselle sijalle ja tuotti miehelleni huikeat 6,40 euroa!

Ja loppuun tietty kuvatodisteita vielä allekirjoittaneesta. Miksiköhän näytän noin muikealta?

Ennen raveihin lähtöä ehdittiin tietty käväistä vakkarikirppiksillä kääntymässä. Vaikka Turku onkin melkoisen suuri kaupunki (... tavallaan...), ei keskustan alueella sijaitse juurikaan mitään erityisen hyviä kirpputoreja. Divareita, antikvariaatteja ja jeesustelukirppareita kyllä löytyy pilvin pimein, mutta ne Parhaimmat Paikat ostaa käytettyjä tavaroita löytyvät sieltä täältä. Eikun 24h bussilippu kouraan ja suhailemaan pitkin poikin Turkua!

Tietty löysin sit heti ekalta kirpparilta kaikenlaista, mutta noh... Saa sitä silloin tällöin itseään hemmotella!

Oon ihan löytänyt uudelleen VHS-videokasetit, ja jos tulee jotain erityisen nostalgisia pätkiä kirpputoreilta vastaan, niin kotiinhan ne on kannettava. Minä ainakin haluan opettaa tulevan lapseni katsomaan ensipiirrettynsä veehooässiltä ja kestämään kuvien särinää, huonoa äänenlaatua ja hidasta kelailua sen sijaan, että heti säntäis teräväpiirron ja dvd-laadun pariin! (Vaikka eipä sillä, kyllähän noita dvd:itäkin tulee toisinaan haalittua...)

Olen myös kova tyttö keräilemään. Viimeisimmät innostuksen kohteet ovat Carolyn Keenen Neiti Etsivä-kirjat, Pekka Töpöhäntä -kuvakirjat, ja kieltämättä nuo Viisikotkin hieman huikoisi... Onneksi löytyi vastapainoksi jotain "järkevämpääkin", Stephen Kingin "Piina" sekä Marilyn Monroesta kertova opus. Score!

Ihan kuin eilinen ei olisi ollut tarpeeksi, niin tänäänkin sitten piti vielä piipahtaa lähimmällä Pelastus-Armeijan Kirpparilla, jonka valikoima on poikkeuksellisen laaja. Mukaan tarttui lirtihtävä paita, sekä "Uhrilampaat"- ja "Klondyken Kuningas" -kirjat. Niistä minulla ei ole kuvamateriaalia todisteena, mutta väliäkö tuolla.

Ja koska tämä on jo (!) toinen postaukseni, täytyy viimeistään nyt esitellä Vinyyli. Vinyyli on kanssamme asuva n. parivuotias kissalapsi. Kavereiden kesken ihan vaan Vili.

Voin luvata, että aina, kun en keksi mistä kirjoittaa, täytän entryni Vili-kuvilla, just because I can!