The not so exciting life of Inkeri.

Nyt ei teksti taivu millään. Pari asiaa sentään saatan kyetä listaamaan...
1. Vietin Rajamäellä ystävän luona aikaa 18.-23.2., huikeaa oli!
2. Kirjojen lukeminen junnaa, ahdistaa.
3. Olen lopettanut tupakoinnin. Tai ainakin tykkään sanoa "lopettanut", vaikka ehkä tässä onkin toistaiseksi alitajuntani rauhoittamiseksi kyse ennemminkin määrittelemättömän ajan pituisesta lakosta. Turhanpäiväistä kahvinjuontiakin koitan vähentää, so tea it is!

Loppu tuleekin sit kuvamuodossa. Pari kännykkäkamerakuvaa seassa, just because. Eh.

Hyvää päivää, ystävät!

Vaikka Ystävänpäivä onkin yleisesti ottaen aika turha juhlapäivä, niin pakko silti myöntää, että saanpahan taas yhden hyvän syyn lisää hemmotella miestä ja askarrella ystäville kortteja, heh. Toki näitä asioita voi tehdä ilman minkään keksityn asian varjolla, mutta en minä niinkään pahakseni pistä sitä, kuinka jengi Ystävänpäivään suhtautuu kaupoissa tai mainonnassa muutenkin. Jos ei muuten niin ainakin olen saanut hyvät naurut hypistellessäni kaikenlaista Ystävänpäivä -krääsää kaupoissa, heh.

... niin siis, ei minulla mitään järkevää päivitettävää ollut. Kunhan vain itserakkaana ajattelin postata omaa pärstääni kaiken kansan kauhuksi, ooh! (Samassa myös esittelen äidiltä saamaani superkamalaa paitahärpäkettä, joka on niin ruma että on juuri siksi ihan älyttömän siisti. Kasari. <3)

Tai no ok, aika lailla puolikkaita naamoja, mutta naamoja yhtä kaikki. Ja uusi hiusvärikin! Heti tuli kotoisampi olo kun sain hiukset taas pitkästä aikaa tummaksi, heh.

Viskiä on leppoisa lennättää. Kuulin, että tuo asento on oivallinen koiranpentujen rauhoittamiseen, mutta hyvin se toimii kissankin kohdalla. Ainakin tämän kohdalla, mokoma kun alkaa kehrätä aina kun katonrajaan nostetaan.

Tänään noudettiin myös liput perjantaiselle One Morning Leftin keikalle, huu!

Aijoo, tänään mulla on toinen savuton päivä putkeen. Ei se ole paljoa, vielä, mutta... Kai se tästä hissuksiin?-) Wish me luck!

Mielikuvituksen puutetta.

Olisi minulla vaikka minkälaisia ideoita mistä postata, mutta olen laiskistunut suuresti mm. kamerankäytön suhteen eikä hirveästi kiinnosta naputella turhanpäiväisiä jaarittelumerkintöjä ilman kuvia. Pöh! Mistä te haluaisitte lukea? Vai roikutteko lukijalistallani ihan vain siksi, että olette sinne unohtuneet?-)

Kirpputoreilla käyminen virkistää ja piristää, etenkin kun täällä on lähistöllä pari ylihyvää kirpparia joilta aina useimmiten tulee tehtyä oikein hyviä löytöjä. Eilen tarttui Suvi-Kirppikseltä mukaan seuraavaa:

"To kill a mockingbird", Asan "Loppuasukas" -lätty ja No Shamen "Face the Truth".

Lisäksi löysin eurolla jonkun 1990-luvulla kirjoitetun syömishäiriöitä käsittelevän kirjan, jonka päätin myös hetken mielijohteesta napata mukaan. Lukaisin sen heti samana iltana ja pakko sanoa, että tähän opukseen, joka oli pullollaan jo ties kuinka vanhentunutta tietoa, samaistuin ehkä eniten. Kyseessä on siis Eeva Riihosen "Syömishäiriöitä" -kirja.

Olen ollut jo vuosia kiinnostunut lukemaan syömishäiriöitä käsittelevää kirjallisuutta. Ensimmäinen SH-kirja, jonka käsiini ystäväni suosituksesta sain vuonna 2005, oli se kaikille varmasti tuttu Marya Hornbacherin "Elämä kateissa". Sen jälkeen en ole ahmimalla ahminut aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, mutta toki luen aina, jos kohdalle osuu. Lähinnä mielenkiinnosta ja halusta ymmärtää tätä hyvinvointivaltioissa repostelevaa typerää sairautta.

Toki syömishäiriöitä esiintyy fiktiivisessäkin kirjallisuudessa jonkin verran (suomalaisista tulee heti mieleen mm. Kira Poutasen "Ihana Meri", Sofi Oksasen "Stahlinin lehmät" sekä Laura Honkasalon "Siskoni, enkelinluinen tyttö"), mutta ne harvemmin osuvat edes lainkaan liki todellisuutta ja jäävät vain yliliioitellun mystiseksi ja epämääräiseksi kuvaukseksi sairaudesta. Kai fiktiivisissä anoreksiakertomuksissakin on olevinaan mukana jonkinlaista romantisoitua melankoliaa ja siksi yleensä noita lukiessa vain turhautuukin. Faktakirjallisuus tai elämänkerrat eivät minuun muutoin ole koskaan uponneet, mutta tämä aihepiiri jaksaa siltikin yhä vain kiinnostaa. Millaisia mielipiteitä teillä on - tiedän, että lukijakuntaani kuuluu sellaisia, joiden elämää syömishäiriö(t) ovat jollain tapaa koskettaneet! Kertokaa omia lukukokemuksianne, mielipiteitänne, suosikkejanne.

Huomenna ohjelmaani kuuluu sosiaalitädin tapaamista ja tällaista:

Vinyyli ei ymmärrä ulkonäköhömpötyksestä tuon taivaallista. Hyvä niin.

Aamu.

Noin vaan sitä vaihtui tammikuu helmikuuksi ja olen laiminlyönyt blogiani, pöh! Oikeassa Elämässä tapahtui sen verran asioita, etten tohtinut niistä blogata, mutta nyt kun pahin on jo takana päin voin hyvillä mielin alkaa jälleen ainakin yrittää panostaa bloggaamiseen!

Ulkona on ihan mielettömät paukkupakkaset (-27!), joten parasta on vain pysytellä sisätiloissa aina kun ei tarvitse mennä mihinkään ja aloitella laiskasti aamu kahvin ja kirjan kera löhövaatteissa. Harmi ettei Viski ole yhtään aamu-uninen ja se on ihan varma, että teen jotain superjännää, jonka takia sen täytyy häiritä minua päästäkseen varmasti osalliseksi kaikesta siitä mielenkiintoisesta, jota muka teen.

Oikeasti yritin vain lukea. Löysin kirjaston vaihtokirjahyllystä nimittäin tosi mielenkiintoisen kirjan.

En tiedä tästä kirjasta saati kirjailijasta yhtikäs mitään, mutta kirjan lyhyt nimi ja ränsistynyt ulkoasu jostain syystä vetosivat minuun, ja tänäaamuna olen ahminut opusta aamukahvin ohella. Kirja on fiktiota ja kertoo minämuodossa naisesta, joka on juuri menettänyt isänsä, jolle Jumala oli tärkeämpää kuin mikään muu maailmassa. Tytär koki aina jääneensä taka-alalle isänsä elämässä ja kirja kuvaakin melankolisesti hänen paluutaan kotikaupunkiinsa, jossa hänellä ei ole kuitenkaan enää mitään.

... tai ainakin kirjan ensimmäinen novelli on käsitellyt tuota edellä kuvaamaani. Mitä se toinen pitänee sisällään, se jää nähtäväksi.

Monia mielenkiintoisia, varmaan enemmän tai vähemmän poikkeuksellisia tai jopa radikaaleja mielipiteitä ja näkemyksiä kirjassa on tullut esiin, ottaen huomioon aika jolloin kirja on julkaistu (1957), naiskirjoittaja (Kerttu-Kaarina Suosalmi) ja naispäähenkilö. Tämä kirja on minulle aikamoinen aarre jo nyt.