Sweet, sweet Rajamäki!

Haha, muuutamat tutut ja kaverit naureskelee aina kun käyn jossain Rajamäellä hengaamassa. Se on vissiin yleisen käsityksen mukaan aika lailla keskellä ei-mitään, mut sehän siinä just kiehtookin. Mulla asuu Rajamäellä eräs hyvin läheinen ja tärkeä ystävä, joka on sietänyt meikäläisen pärstää ja oikkuja jo hyvinkin sen 11 vuotta - ja risat.

Sinne siis suuntasin jälleen kerran aikavälille 15.-20.7. viettämään leppoisaa hengailuaikaa, ah. Velipoika oli ystävällinen ja ajoi mut Vaasasta asti sinne. Siinä meni ajomatka mukavasti musiikkia kuunnellen ja höpötellen. Jos joku on hyvää ajeluseuraa niin veljeni.

Perinteisen kaavan mukaan Rajamäen vierailuni sisälsi kauhuleffoja, käsitöitä, vähän piirtelyä, sitäkin enemmän kissoja ja mässäilyä. Sääli että vierailuni aikana oli hyvin pitkälti kehno sää, niin en päässyt heittämään talviturkkiani (jota en tehnyt muuten viime vuonnakaan, "hups"), mutta koska oli jo heinäkuu niin metsät oli pullollaan mustikoita ja kanttarelleja. Arvatkaa vaan käytiinkö! No joo! Mut siitä lisää myöhemmin.

Kissapojat siellä voivat yhä hyvin ja tuhdisti. Pörröisempi veljeksistä eli Pertsa aka Pertti-poju viihtyi kainalossani useampanakin yönä. Tai ehkä se johtui vain siitä, että vuodesohva nyt vaan on tosi kiva ja sitä niin harvoin levitellään auki. No mut silti!

Tapsa on tää solakampi ja lyhytkarvaisempi malli. Ei uskois että pojat on samasta pentueesta. Sekä Pertsa että Tapsa molemmat jeesasivat meitä takapihalla mustikoiden poimimisessa. Oikeastaan ne koetti enemmänkin saada kiinni hyönteisiä ja etsiä sopivaa väliä livistää paikalta heti kun silmä vältti, mut hei. Sama se.

Ylläolevassa kuvassa Pertti piileskelee aluskasvillisuuden seassa. Jännästi juostiin melkein pojan päältä kun säikähdettiin että se oli pinkonut pakoon, kun hää niin tyytyväisenä siinä nökötti jalan vieressä minivaahteran alla.

Tuli siinä juu muutama leffakin katsastettua. Noudatettiin tietynlaista haiteemaa visiittini aikana, joskin se muuttui sittemmin enemmänkin merihirviöteemaksi, mutta kaikenlaista tuli katsottua... Enemmänkin ehkä sitä Ö-luokkaa. Toki mukaan mahtui pari hyvääkin pätkää, kuten esim. alkuperäinen Tappajahai! Sen lisäksi toki kyylättiin Jaws 2 ja 3, L'ultimo squalo aka The Last Shark (josta on pakko mainita tämä huikea kohtaus, jossa vihainen allaslelu uhittelee helikopterille), sekä tietysti räävittömän huono Sharktopus ja Piranhaconda.

Kanttarelleja ei muuten saatu saaliiksi ihan niin paljoa kuin mitä toivottiin, mutta ihan riittävästi kuitenkin, että saatiin niistä oiva muhennos aikaiseksi. Sienimuhennosta popsiessa katseltiin sit laatuelokuva nimeltä Shrooms, jota seurasi välittömästi ensimmäisen Silent Hill -videopelin räpellys.

Ennen kuin jatkan leffoista paasausta, niin puidaan nyt ne mustikatkin sit läpi!

NIIN. HYVÄÄ. Viime kesänä kun asuin vielä Turussa ja äitini asui siinä lähellä sain pari litraa jääkaappiini tuoreita mustikoita tuhottavaksi. Vanilijajugurtin kanssa ihan joku paras välipala/aamupala koskaan, suosittelen! Reissun aikana tongin metsistä kaverin kanssa yhteensä käsin jotain parisen litraa mustikoita, joista osasta sit väkersin mustikkapiirakankin, totta kai, koska mustikkapiirakka tuoreista mustikoista nyt vaan on niin hyvää.

Täällä Vaasassa on toi mustikkasato ollut tänä vuonna aika kehnonlainen, että en taida saada marjoja pakkaseen, ellen sit torilta osta, mutta katsotaan nyt... Onneksi tuolla sain syödä vähän varastoonkin, ja rehasin mä Vaasaan asti litran verran mustikoita pakkaseen. Ei se paljoa ole, mutta kyllä niistä yhden mustikkapiirakan pyöräyttää.

Jos joku tietää jonkun hilpeän kauhupätkän vaikka tappajapuolukoista tai metsään eksyvistä marjastajista jotka alkaa hädässä syödä toisiaan säilyäkseen hengissä, niin let me know! Harmiteltiin ettei sellaisia osunut kohdalle, olis sopinut niin hyvin teemaan!

Mutta joo, ei me ihan pelkkää kuraa katsottu, heh. Osui kohdalle vahingossa ihan hyviäkin pätkiä, kuten mm. Silmät ilman kasvoja (1960), molemmat versiot Little Shop of Horrorsista (1960&1986) ja The Kindred (1987). Kolme omaa suosikkiani olivat tämänlaiset:

3. Shark Night 3D (2011), joka sai haukkuja kavereiltani, mutta josta itse tykkäsin kaikesta huolimatta. Dokumenttihan se ei ollut ja epäloogisuuksia pullollaan koko pätkä, mutta tunnelmaltaan se oli mainio. Plus musta on aina tosi viihdyttävää kun nuorten jenkkiaikuisten ryyppyviikonloppu päättyy verisesti, nam nam.

2. Isolation (2005) taas oli jopa aika karmiva ja vissiin aika pienen budjetin irkkufilmi. Jos et tykännyt uudesta The Thing -elokuvasta, niin tässä pätkässä on enemmän sen alkuperäisen tunnelmaa! Suosittelen. Irlantilainen karjatila julistetaan karanteeniin kun geenimanipulointikokeilut menevät pahasti pieleen.

1. Grave Encounters (2011) oli silti oma henkilökohtainen suosikkini näistä kaikista. Kumpikaan meistä ei tiennyt tästä MITÄÄN paitsi että kummituksia oli kai tiedossa, no hyi, katsotaan silti. Paria hölmöä efektiä huolimatta kokonaisuus toimi ja jos en olis kutonut samaan aikaan, olisin ihan aikuisten oikeesti PELÄNNYT.

NIIN. HYVÄ. Paranormaaleja tapauksia ja näkyjä tutkiva tv-ryhmä sulkeutuu yöksi vanhaan mielisairaalaan, jossa väitetään kummittelevan. Kuvaus on toteutettu night visionilla, dokkarikameralla, käsikameralla ja parilla valvontakameralla, mutta toimii. Aika perussäikyttelyä, mutta hyvin toteutettu. Ei, tää ei ole mikään Paranormal Activity, vaikka joitakin yhtäläisyyksiä saattaa löytyäkin. Mut kandee kattoa jos vähääkään kummitusjutut kiinnostaa!

Jaa, no, siinäpä se, heh.

PS. Katsokaa La casa muda (2010) ja sen jälkeen sen jenkkifilmatisointi Silent House (2011) ja infoilkaa sit mulle mitä piditte! Henk.koht. muhun osui ja upposi molemmat, mutta ennen kaikkea tuo jälkimmäinen. Eka kerta kun tykkään enemmän uudelleenfilmatisoinnista, MITÄ. Triviaa: molemmat filmit on väittämän mukaan kuvattu yhdellä pitkällä otoksella, mitäs siihen sanotte!