Nysse on loppu.

NaNoWriMo minun osaltani siis. Käytännössähän on vielä aikaa kirjoittaa 30.11. asti, mutta minä rykäisin tuon loppuun viime lauantaina, heh. Muutenkin oli tarkoitus kirjoittaa se loppuun mahdollisimman "etuajassa" ihan vain siksi, että tunnuin keskittyvän siihen niin hurjasti, että oli vähällä muu elämä jäädä aivan retuperälle. Eniten olin ehkä huolissani siitä, että yliopisto-opiskeluni kärsisivät kirjoittamisesta, mutta toisaalta minulla oli vain kiire näyttää (itselleni? Muille?), että minä todellakin kykenisin viemään tuon projektin loppuun, enkä uskaltanut hirveästi löysäillä kirjoittamisen suhteen. Mutta nyt se on tehty, ja voin kaikessa rauhassa keskittyä syyslukukauden loppurutistukseen, ahh. Heti 26. pvä eli maanantaina mulla oli filosofian tentti, joka oli ensimmäinen tenttini opiskeluideni aikana ja voin sanoa, että jännitti!

Viski auttoi mua opiskelemaan filosofiaa viime lauantaina - siis ennen kuin päätin kirjoittaa maratonina 4000 sanaa putkeen valkkaripullon kanssa, eh.

Ihan hädässä kertailin vielä tenttiä edeltävällä luennollakin noita juttuja, heh. Luettavaa oli tuo päällimmäinen kirja tuossa ja iso pino luentomateriaaleja, mutta yksinkertaisemmaksi osoittautui selata läpi vanhoja lukiokirjoja, haha. Kaiken lisäksi tenttikysymykset olivat - suureksi helpotuksekseni - aika simppeleistä perusaiheista, joten voitte uskoa miten helpottunut olin.

Tajusinpahan nyt ihan oikeasti senkin, että miten pahasti mun opiskelutavat kaipaisivat uudistusta. Toi stressin määrä ennen tenttiä oli ihan hirveä, kun olin aivan satavarma siitä, etten pärjäisi. Pitäis oikeasti vähän miettiä että mitä lukee ja koska, eikä pitää mitään idioottimaisia lukumaratoneja parina tenttiä edeltävänä päivänä, koska eihän siinä opi mitään. Kauanpa mullakin on kestänyt oikeasti käsittää nämä asiat, haha. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tietty vanhat tavat istuvat tiukassa ja menee varmaan hyvä tovi ennen kuin todella omaksun mitään uusia tottumuksia vanhojen tilalle, mutta ainakin tiedän mikä ongelma on ja mitä sen eteen pitäis tehdä. Nimim. esseen palautus 9.12., tentti 10.12. ja 18.12.

Mutta kyllä mä silti edelleen olen ihan hävyttömän innoissani yliopistosta, vaikka stressaakin. Toisaalta oon sellainen luonteeltani, että murehdin ja stressailen turhia enkä usko että saisin oikein mitään aikaiseksi jos en stressais. Vähän viisastuneempana tuosta filosofian tentin aiheuttamasta stressiahdistuksesta sain skarpattua sen verran, että kävin eilen yhden luokkakaverin kanssa tekemässä koululla (vapaapäivänäni, ooh!) yhden itsenäisen tehtävän pois alta vaikka siinä on deadline vasta joskus joulukuun puolella ja sain aikaiseksi ilmottauduttua ens kevään kursseillekin. Senkin olisin toki voinut tehdä jo paljon aikaisemmin, mutta ei sentään ihan viime tinkaan jäänyt ja oon ihan suhteellisen tyytyväinen siihen, miltä lukujärjestys näyttää. Tuskin tulen ottamaan mitään extraa tuohon (ellen sit kuitenkin jotain filosofiaa sinnekin ujuttais, hmm...), vaikka onhan se vähän nihkeetä että on kesken päivää useamman tunnin hyppytunteja, mutta no. Nyt syksyllä se ärsytti ainakin aluksi, mutta mitä lähemmäs Joulua päästään, sitä enemmän olen oppinut olemaan sujut asian kanssa. Kyllä sitä tekemistä riittää muutenkin ja vois vaikka käyttää aikansa ihan vaan kurssimateriaalin LUKEMISEEN.

Vitsit, mitenkäs siitä onkin päässyt vierähtämään näin pitkä aika kun olen viimeksi päivittänyt, hups. Eipä sillä että mitään erityistä olis tapahtunut, mutta on mulla silti ollut vähän huono omatunto. Ehkä länttään vain tähän loppuun muutaman kuvan ikäänku koosteeksi, vaikka tuskinpa nekään nyt ihan älyttömästi mitään kertoo, haha.

Marraskuun alussa lähdin käymään tosiaan Jyväskylässä Katan luona, koska ei oltu nähty vuosiin ja asdfghl. Sinä perjantaina Sofi Oksanen oli jakamassa nimmareita Vaasan Suomalaisessa Kirjakaupassa ja pyytämättä rakas aviomieheni kävi jonottamassa mulle nimmarin sieltä, iih. Ihan vain tiedoksi tyypeille, etten mä Oksasesta julkisuudenhenkilönä niinkään välitä, mut esim. Stalinin lehmät teki muhun aikoinaan niin ison vaikutuksen ja Puhdistuksesta pidin myös, että musta oli vain hienoa saada kirjailijan nimikirjoitus (tai no, pikemminkin tuo näyttää siltä että se olis vain sotkenut kirjani, haha) ensisivuille. Also: en olis varmaan ite ees uskaltanut käydä hakemassa nimmaria, joten siksikin mun mies nyt vaan on maailman parhain tyyppi.

Kata oli neulonut mulle jotku huikeimmat villasukat ikinä, KATTOKAA NYT NOITA. Ne on pitkävartiset ja huikeet ja lämpimät ja ahihi Autobot-sukat. Nyt pysyy katu-uskottavalla tapaa jalat lämpöisinä läpi talven.

Lopuks Vili, ihan vain siksi koska. Nyt kyl meen tekeen jotain hyödyllistä, oon vasta saanut aikaiseksi juotua aamukahvin ja ruokittua kissat (ja katsottua Katy Perry: Part of Me -leffan...) ja just paasasin tässäkin kuinka pitäis opetella opiskelemaan uudelleen, että joo. Sanoista tekoihin än yy tee nyt. Palataan mahdollisimman pian taas asiaan!

Nyt kyllä.

Hei mitä tää nyt oikein on olevinaan. Miksi ihmeessä bloggaaminen on tuntunut niin älyttömän vaikealta? En tiedä. Mutta hengissä olen ja NaNokin on edennyt, yliopistollakin olen istunut (paitsi kiinan tunneilla, apua) ja ehtinyt reissatakin, nimittäin kävin viikko sit Jyväskylässä vanhan taidekouluaikaisen ystävän luona jes, katteltiin leffoja ja ihmeteltiin Minni-kissaa, vilkaistiin parit kirpputorit ja juotiin energiajuomia ja oli mahtavaa jesss. Tänäviikonloppuna toinen velipoika ja lisäksi yksi yhteinen kaveri piipahtivat Vaasassa ja ei tehty kyllä mitään järkevää, taidettiin katsoa yksi ainoa elokuva koko viikonlopun aikana ja pikkasen Adventure Timea, mutta muuten se oli vaan sellaista yleistä muhjuamista ja pleikkarin pelaamista. Mut en mä muuta kyllä olis kaivannutkaan, ah. Onpahan tullut rötväiltyä. Palaan asiaan, öh, viimeistään joulukuun alussa, nyt vaan halusin infota että KYLLÄ, olen vielä hengissä ja että älkää menkö mihinkään, kirjoitan kyllä pian!

4. NaNo-päivä & hengailua.

Lumi tuli ja meni, seuraavaa satsia odotellessa. Koululle oli kasattu Jack-o'-lanterneita, vitsit, ens vuonna haluun tehdä oman tommosen! En mä mikään Halloween-ihminen ole, mutta tykkään uusista ja jännistä jutuista.

No olipa taas aloitus merkinnälle, heh heh. Tarkoitus oli muuten vaan naputella ja tappaa aikaa, ei mulla mitään tärkeää tai erityistä kerrottavaa ole. Eilen kävi kivoja vieraita kylässä ja askartelin vähä vegesusheja, nam nam.

Kaikki meni ja kelpasi, hyvähyvä. Siinä sujui ilta mukavasti napostellessa, viiniä siemaillessa ja kattellen Whose Line Is It Anywayta (viiksillä). Ärsyttää et oon tosi mielikuvitukseton kaikenlaisten makizushien kanssa, nuo sisälsivät vaihtelevasti kurkkua, paprikaa, sesaminsiemeniä, wasabia ja sit toki tuo poikien kesällä keksimä spessuyhdistelmä avokadoa ja aurajuustoa (mikä on - hämmentävää kyllä - aika hemmetin hyvä yhdistelmä, haha). Et ideoita ja vinkkejä otetaan vastaan! ... vaikka on noikin hyviä. Mut olis kiva kokeilla uusiakin juttuja! Nigirizusheja en tällä kertaa viitsinyt alkaa väkertää, mut nekin on jees. Oho, juttu karkas käsistä. Siis! Eilen oli mukavaa, hauskaa! Join viiniä pitkästä aikaa ja öö. Joo.

Tänään tietty heti herättyäni kampesin itseni koneen äärelle ja rykäisin oitis aamutuimaan sellaiset hieman päälle tuhat sanaa lisää NaNoa. Toki tässä päivän mittaan olis tarkoitus kirjoitella vielä lisääkin, mutta en nyt ota mitään paineita, kun yritän pitää tämän lähinnä hauskanpitona enkä pakkopullana. Toistaiseksi oon onnistunut pysymään tavoitteessani, sekä sanamäärissä!

Pakko hehkuttaa, että on kyllä ihan luvattoman kivaa hommaa. Tulee hurjan tyytyväinen ja onnistunut olo itseensäkin, kun sanamäärä kasvaa ja saan ihan oikeasti tuotettua tekstiä. Ei se ehkä laadullisesti ole mitään parasta mahdollista, mutta kuten sanottua, ei se ole se tärkein asia muutenkaan. Kirjoittaminen tuntuu mahtavalta ja palkitsevalta, vaikken sitä monen montaa tuntia päivässä teekään ja vaikka ainakin vielä vahtaan aika tiukasti sanamäärää. (Tosin Atlantiksesta senkin ominaisuuden taitanee saada pois päältä, ehkä pitäis ottaa joku writing spurt ja vain kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa esim. tunnin kerrallaan ilman sanalaskuria ja kattoa et mitä tapahtuu.) Silti lapsenomainen innostus ja usko omaan kirjoittamiseen on säilynyt, vaikka onkin toki vielä aikaista juhlia - nythän on vasta neljäs päivä meneillään ja kuun loppuun on vielä pitkä aika.

Vaikka tulee mullekin kyllä niitä hetkiä kun vain tuijotan näyttöä ja pää lyö ihan tyhjää. Onneksi melko nopeasti onnistun pääsemään siitä ajatuksesta yli sillä, että vaan totean itselleni että MITÄ VÄLII vaikkei teksti oliskaan superhienoa ja mahtavaa, toistaiseksi mulle riittää jos lauseissa on edes jokin järjenhitunen ja sit tartun ensimmäiseen lauseenaloitukseen minkä keksin ja lähden siitä sit etenemään. NaNon foorumi pursuaa kaikenlaisia vinkeitä ehdotuksia ja promptseja mutta olen (ainakin toistaiseksi) pitäytynyt niistä, kun sen verran perfektionisti olen että pitäydyn vakavamielisessä proosassa sen sijaan, että nakkaisin ninjoja keskelle parisuhdekriisiä. Mutta pyörii mulla jo seuraavakin projekti mielessä ja siihen voisin antaa itselleni luvan vähän hullutellakin, mut katsotaan nyt. Jospa hoidan tämän ensin kunniakkaasti pois alta! Välillä tekee tiukkaa kun paikoin koko teema tuntuu nihkeältä ja tylsältä ja haluaisin niin älyttömästi kirjoittaa jostain ihan muusta ja vaikka mä niin saisin tehdäkin, niin kyllä mä silti aion suoriutua tästä ensin asiallisesti ja tyylilleni uskollisena. Itsepähän aiheeni valitsin, joten eiköhän tästä kirjoitettavaa vielä piisaa. 7411 sanaa ja 12 sivua, enkä ole vielä edes toistanut itseäni. Go me!

Anyhoo, palaillaan asiaan - oletettavasti taas NaNo-tunnelmissa, hehe. Koittakaa kestää!

1. NaNo-päivän fiiliksiä

No enpä sit jaksanutkaan vastoin uhkauksiani valvoa puoleen yöhön asti ja aloittaa kirjoittamista heti, kun sen virallisesti sai tehdä, vaan menin tyytyväisenä nukkumaan joskus yhdentoista jälkeen. Heti aamusta lähtien kyllä kutkutti ajatus, että NYT SE ALKAA ja avasinkin koneen heti aamukasilta. Sellaiset 1700 sanaa sain naputeltua aamupäivän aikana eli hyvällä mallillahan tuo on, ainakin vielä... Mutta sen kyllä sanon että hyi huh huh jännää. Ja aivan kamalaa soopaa sain aikaiseksi. Tai en minä tiedä minkälaista siitä tekstistä tuli, sillä koetin parhaiden kykyjeni mukaan olla lukematta taaksepäin, ettei vain kiusaus korjailla ja muotoilla lauseita uudelleen kävisi liian suureksi... Kamalalta kuralta se ainakin näin jälkeenpäin ajateltuna vaikuttaa, mutta hei, ainakin tavoitin päivätavoitteeni ja näillä linjoilla olisi tarkoitus jatkaa!

Jatkuvasti on nyt tuo NaNo mielessä, huh. Että mihin se juttu viimeksi jäi ja mistä seuraavaksi jatkan. Olin alunperin suunnitellut itselleni avauslauseen josta lähtisin kirjoittamaan eteenpäin, mutta kun klikkailin Atlantiksen auki aamusella, muuttui tuo avauslausekin aikamoiseksi sanahirviöksi, hehe. Harkitsen jonkinlaisten säännöllisten kirjoitusharjoitusten tekemistä, mutta pahoin pelkään, että sekin jää vain ajatustasolle. (Tai pahimmassa tapauksessa klikkaan vain Bloggerin auki ja tulen tänne vikisemään kyvyttömyyttäni tuottaa helpostiluettavaa, lennokasta ja mukaansatempaavaa proosaa...)

Enää en tosin olekaan ihan niin itsevarma kuin mitä vielä eilen, ja stressaan jo valmiiksi että tulenko varmasti pysymään tuossa ~1700/pvä -tavoitteessani... Vielä tässä illan mittaan olisi aikeissa naputella muutama rivi, jos ei muuten niin väkisin! Ensisijainen tavoitteeni onkin siis tuottaa tekstiä, oli se sitten laadultaan mitä tahansa... kunhan vain sanamäärä täyttyy! Menin ja länttäsin jopa tuohon oikeaan laitaan sanalaskurinkin, jotta sitä voivat blogiini eksyneet pällistellä mennessään. Se tuo mukavasti lisäpaineita, sillä olen ollut jo vuosia tuttu siitä, miten kovasti ja helposti innostun erinäisistä asioista ja kyllästyn nopeasti ja sitten muutan mieltäni. Mitä useampi tietää tästä säälittävästä kirjoituskyhäelmäyrityksestäni, sen korkeampi kynnys minulla on luovuttaa ja jättää leikki kesken. Rohkaisevia kommentteja otetaan vastaan! Jo tuo NaNoWriMon oma (suomenkielinen) foorumi tarjoaa aika paljon rohkaisua muilta kanssa-nanoilijoilta, sekä ideoita ja ehdotuksia satelee samalla kaupalla. Ja sinnekin sopii aina käydä valittamaan mikäli juttu seisoo eikä tarina kulje, heh. Vaasalaisista NaNoWriMoiljoista minulla ei ole tietoakaan, ainakaan kukaan ei ole ilmoittautunut, mutta parahin aviomieheni armeliaasti osallistuu NaNoon myös ihan vain vertaistukena, ooh! (Ja mokoma meni ja kirjoitti jo päälle tuhannen sataa työpäivänsä aikana vaikka arveli alun alkaen että saisi aikaan ehkä muutaman hassun sanan per päivä.)

Joo, no ehkä tämä riittää tältä erää tämän päivän tunnelmista. Yhteenvetona voisi kai mainita tunnelmia, jotka ovat hyvin pitkälti stressaantuneita mutta yhtäältä myös innokkaita. Uteliaana ja malttamattomana lähden seuraamaan tarinan kehitystä, ei sitä koskaan tiedä mihin se loppujen lopuksi johtaakaan.

(Jos lukijakunnastani löytyy NaNoilijoita niin nyt olisi hyvä hetki ilmiantaa itsensä!)