4. NaNo-päivä & hengailua.

Lumi tuli ja meni, seuraavaa satsia odotellessa. Koululle oli kasattu Jack-o'-lanterneita, vitsit, ens vuonna haluun tehdä oman tommosen! En mä mikään Halloween-ihminen ole, mutta tykkään uusista ja jännistä jutuista.

No olipa taas aloitus merkinnälle, heh heh. Tarkoitus oli muuten vaan naputella ja tappaa aikaa, ei mulla mitään tärkeää tai erityistä kerrottavaa ole. Eilen kävi kivoja vieraita kylässä ja askartelin vähä vegesusheja, nam nam.

Kaikki meni ja kelpasi, hyvähyvä. Siinä sujui ilta mukavasti napostellessa, viiniä siemaillessa ja kattellen Whose Line Is It Anywayta (viiksillä). Ärsyttää et oon tosi mielikuvitukseton kaikenlaisten makizushien kanssa, nuo sisälsivät vaihtelevasti kurkkua, paprikaa, sesaminsiemeniä, wasabia ja sit toki tuo poikien kesällä keksimä spessuyhdistelmä avokadoa ja aurajuustoa (mikä on - hämmentävää kyllä - aika hemmetin hyvä yhdistelmä, haha). Et ideoita ja vinkkejä otetaan vastaan! ... vaikka on noikin hyviä. Mut olis kiva kokeilla uusiakin juttuja! Nigirizusheja en tällä kertaa viitsinyt alkaa väkertää, mut nekin on jees. Oho, juttu karkas käsistä. Siis! Eilen oli mukavaa, hauskaa! Join viiniä pitkästä aikaa ja öö. Joo.

Tänään tietty heti herättyäni kampesin itseni koneen äärelle ja rykäisin oitis aamutuimaan sellaiset hieman päälle tuhat sanaa lisää NaNoa. Toki tässä päivän mittaan olis tarkoitus kirjoitella vielä lisääkin, mutta en nyt ota mitään paineita, kun yritän pitää tämän lähinnä hauskanpitona enkä pakkopullana. Toistaiseksi oon onnistunut pysymään tavoitteessani, sekä sanamäärissä!

Pakko hehkuttaa, että on kyllä ihan luvattoman kivaa hommaa. Tulee hurjan tyytyväinen ja onnistunut olo itseensäkin, kun sanamäärä kasvaa ja saan ihan oikeasti tuotettua tekstiä. Ei se ehkä laadullisesti ole mitään parasta mahdollista, mutta kuten sanottua, ei se ole se tärkein asia muutenkaan. Kirjoittaminen tuntuu mahtavalta ja palkitsevalta, vaikken sitä monen montaa tuntia päivässä teekään ja vaikka ainakin vielä vahtaan aika tiukasti sanamäärää. (Tosin Atlantiksesta senkin ominaisuuden taitanee saada pois päältä, ehkä pitäis ottaa joku writing spurt ja vain kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa esim. tunnin kerrallaan ilman sanalaskuria ja kattoa et mitä tapahtuu.) Silti lapsenomainen innostus ja usko omaan kirjoittamiseen on säilynyt, vaikka onkin toki vielä aikaista juhlia - nythän on vasta neljäs päivä meneillään ja kuun loppuun on vielä pitkä aika.

Vaikka tulee mullekin kyllä niitä hetkiä kun vain tuijotan näyttöä ja pää lyö ihan tyhjää. Onneksi melko nopeasti onnistun pääsemään siitä ajatuksesta yli sillä, että vaan totean itselleni että MITÄ VÄLII vaikkei teksti oliskaan superhienoa ja mahtavaa, toistaiseksi mulle riittää jos lauseissa on edes jokin järjenhitunen ja sit tartun ensimmäiseen lauseenaloitukseen minkä keksin ja lähden siitä sit etenemään. NaNon foorumi pursuaa kaikenlaisia vinkeitä ehdotuksia ja promptseja mutta olen (ainakin toistaiseksi) pitäytynyt niistä, kun sen verran perfektionisti olen että pitäydyn vakavamielisessä proosassa sen sijaan, että nakkaisin ninjoja keskelle parisuhdekriisiä. Mutta pyörii mulla jo seuraavakin projekti mielessä ja siihen voisin antaa itselleni luvan vähän hullutellakin, mut katsotaan nyt. Jospa hoidan tämän ensin kunniakkaasti pois alta! Välillä tekee tiukkaa kun paikoin koko teema tuntuu nihkeältä ja tylsältä ja haluaisin niin älyttömästi kirjoittaa jostain ihan muusta ja vaikka mä niin saisin tehdäkin, niin kyllä mä silti aion suoriutua tästä ensin asiallisesti ja tyylilleni uskollisena. Itsepähän aiheeni valitsin, joten eiköhän tästä kirjoitettavaa vielä piisaa. 7411 sanaa ja 12 sivua, enkä ole vielä edes toistanut itseäni. Go me!

Anyhoo, palaillaan asiaan - oletettavasti taas NaNo-tunnelmissa, hehe. Koittakaa kestää!