Ihanat ystävät ja heidän ihanat lahjuksensa!

Nyt on kuulkaas niin, että vaikka olen laiminlyönyt niin blogia kuin sosiaalisia suhteitanikin kaiken maailman angstin ja koulustressin varjolla, niin siitä huolimatta olen saanut tällä viikolla pari superkivaa lahja-asiaa!

Toissapäivänä kiiruhdin luennon jälkeen läpi tuulen ja tuiskun kohti keskustaa, jossa tapasin pitkästä aikaa erästä suloista ystävääni nti H:a, jonka olen viimeksi tavannut viime kesänä, nyyh! Syy tähän tapaamattomuuteen on lähinnä se, että H opiskelee ja asuu Englannissa, eli tapaamiset ovat harvinaista herkkua. Mutta ihanaa että nyt tavattiin! Käytettiin tapaamisaika hyvin hyödyksi ja hengailtiin Amarillossa kahvin ja kuoharin parissa juoruamassa. Sen lisäks, että H oli muutenkin ihan superihana ja kiva, niin hänelläpä oli meikäläiselle tuliainen Brittein saarilta!Ää-ääää-ää, mun ystävät tuntevat mut niin hyvin..! Oon viimeisen puolen vuoden aikana onnistunut kiintymään koristetyynyihin ja pöllöjä suorastaan rakastan - tai no, tykkään kyllä kovasti kaikista muistakin eläimistä, mut... pöllöjä!
Viski suorittamassa asianmukaista tarkastusta.Kun palasin kotiin tyyny kainalossa, niin suureksi yllätyksekseni keittiön pöydällä mua odotti mystinen pakettikortti nti K:lta. :0! En malttanut tietenkään odottaa huomiseen, vaan päätin noutaa paketin sit saman tien, malttamaton kun olen.Hyvin umpeen teipatun paketin sisältä paljastui uututtaan kiiltelevä viiksimuki, joka on ehkä hienoin asia mitä oon hetkeen nähnyt. Kirjeenkin sain, siihen vastaaminen onkin mun viikonlopun tuleva projekti, kunhan onnistuisin eka selviytymään huomisesta johtamisen tentistä ja yhden raportin uudelleenkirjoittamisesta, yhy... Mutta kunhan tentistä selviydyn niin pahin on jo takana ja hetkeksi helpottaa kiire ja stressi! Sain hienovaraisesti vihjailtua aviomiehelleni että mua kiinnostais ehkä kovasti käydä katsomassa Mama, joten sinnepä olemme huomenna illalla suuntaamassa, hehe...

Ainakin traileri vaikuttaa lupaavan jännältä! Eilen Spyrren kanssa vaihdettiin tuosta pari sanaa jo, vaikka näyttäiskin siltä että kovasti tuossa kyseisessä pätkässä on viljelty runsaasti jump scare-säikäytyksiä niin ehkäpä tarina kantaa sen verran pitkälle että kyllä tuota kelepaa katsella. Mulla ainakin nousi niskakarvat pystyyn kun katsoin tuota, haha. Ehkä Ö-luokan kauhuleffat ovat mädättäneet aivoni niin, että pelkään jo vähänkin potentiaalisia elokuvia, nyyhy.

Mitäs viikonloppusuunnitelmia teillä on? :3

Se on viimein täällä!

... nimittäin kissojen uusi parimetrinen raapimapuu! Tämän hirvityksen eka osa toimitettiin meille jo perjantaina ja ehdin jo kaavailla ottavani yhteyttä asiakaspalveluun, koska kuka toimittaa kokonaisuuden kahdessa eri erässä, mutta sit onneksi paketti nro 2/2 saapuikin tänään. Kissat tietysti asiaankuuluvasti olivat enemmän innoissaan laatikoista, mutta kyllä ne sitten keksivät, että tämä uus kyhäelmä onkin aika hauska. Etenkin Viski, joka temppuili jokaisella uudella tasolla silloinkin, kun mies yritti pultata vielä tolppia paikoilleen.

Aa, mä olen varmaan enemmän innoissani tästä hölötyksestä kuin kissat. Se on niin komea. Ei ehkä sisustuselementtinä se kaunein ja kyllähän tuommonen herkästi koko olohuonetta hallitsee, mutta sama se. Onpahan kateilla uutta jännää tekemistä.Kallishan tuo oli ku mikäki, mutta omapa oli valinta. Ihana, ihanampi osamaksu - opiskelijan ja osa-aikatyöläisen paras kaveri! Nyt vaan sormet ja käpälät ristiin ettei pojat riehu puuta ikkunasta läpi.

Hitailen.

Vähän on sellainen olo ettei tekisi mieli tavata ketään, pistää mies asioimaan kauppaankin ja vain käpertyä kirjakasojen taakse päiväkausiksi joku hyvä opus sylissä. Tiistaina oli jostain syystä yleisesti ottaen paha mieli, mutta se korjaantui kun keittelin pannullisen kahvia, join tyylikkäästä kahvikupista (oli tassi ja kaikki!) ja kuuntelin Armstrongia ja Piafia älppäriltä olkkarin lattialla turvallisesti nurkassa. Äh, miten voikin olla näin vetämätön olo?

Pikainen.

En ihan hirveän pitkästi ajatellut nyt minkäänlaista päivitystä väkerrellä, mutta jonninmoisen halusin tehdä, ihan vain siksi koska! Kuulin tänään et BMTH:n pojat olivat julkaisseet uusimman levynsä Sempiternalin jo kuukautta ennen aiemmin suunniteltua julkaisupäivää ja pakkohan sitä oli päästä kuuntelemaan saman tien. Shadow Moseksen olin jo kyseiseltä levyltä kuullut ja siitä kyllä ihan tykkäsin, joten toiveikkaana laitoin levyn ensimmäisen biisin soimaan ja... olihan se aika outo. :I Mutta onneksi outous koski vain ekaa raitaa ja loppulevy onkin sit ollut jo paljon paljon parempaa. In my humble opinion that is! Nolottaa vähän että tykkään jostain BMTH:sta (tai Attack Attackista tai A Day to Rememberista tai tai tai...), mutta eihän mieltymyksien pitäis ikää katsoa... Oisinpa syntyny 90-luvun puolivälissä niin saisin olla nyt ihan luvan kanssa oikeen kunnon skeneteini! Pahus.
Ja hei arvatkaapa mitä! Oon pitkästä aikaa saanut luettua! Vitsit, miten helpottunut olo. Viimeksi tammikuussa tainnut lukea jotain ja mulle joku tämmöi yli kuukauden kestävä lukutauko on ihan hirveän pitkä. Sormet ristissä toivon tämän jatkuvan. Toissapäivänä luin loppuun Heli Krugerin "Pidä minusta kiinni" ja eilen illalla aloitin Banana Yoshimoton "Kitchenin", jonka ahmaisin melkein yhdeltä istumalta... :I Pakko oli laittaa kirja syrjään että jäis tällekin päivälle vielä luettavaa. Mut se on ihana. En tiedä miksi. Kai se on se tunnelma.

Mut nyt mun pitää ruokkia kissat ja sen jälkeen painella kouluun! Tiistaisin on mun ainoa kasin aamu ja se alkaa kevyesti kriittisen ajattelun ja argumentoinnin luennolla. Onneks tykkään niin älyttömästi filosofiasta ni ei haittaa!

Maaliskuu on täällä!

Jee! Maaliskuu! Kevät! Tosin ainakin täällä oli heti ihan hirveä lumimyräkkä.

Mulla ei ole mitään järkevää kerrottavaa, mutta kuvia kyllä löytyy. Mitään jännää ei ole tapahtunut, en ole tehnyt mitään järkevää paitsi tuijottanut laaduttomia elokuvia ja murehtinut koulujuttuja, mutta ei sitä aina pidäkään tehdä kaiken aikaa jotain. Viime torstaina mulla oli yks suullinen kuulustelu ja se meni omalta osaltani aikas hyvin, ja toisen kurssin viikkojohtajana oon selvinnyt nipinnapin tehtävistäni. Nuuduttaa ja oon epämotivoitunut, tyhmää.


Palautin pääainevalintalomakkeen hyvissä ajoin kaksi viikkoa ennen palautuspäivää. Pakko ruikuttaa, että onpa ihan hirveän typerä systeemi tämä. Nyt jännitänkin sit sitä maaliskuun loppuun saakka että riittääkö Spoken English -kurssista saatu arvosana yksin takaamaan mulle englannin pääaineekseni vai joudunko väkisin lukemaan nykysuomea siihen asti kunnes saan luvan vaihtaa pääainettani. En ymmärrä, en käsitä - tää on tää uusi VINE-linja minkä Vaasan yliopisto otti viime syksynä ensimmäistä kertaa käyttöön. Epäkäytännöllistä, mutta minkäs teet. En muuten olisi kyllä edes päässyt sisälle tuonne, meh.

Sattumoisin liittyen aiheeseen tämäkin kuva, nimittäin parahin opiskelijatoverini V.P. haastatteli muutamaa opiskelijaa tutorryhmästämme (minua mukaanlukien) Vaasan Yloppilaslehteen tuon pääainevalinnan tiimoilta. Onneksi lehti on pienilevikkinen, muuten vois vähän nolottaa. :I

Paras lastumaku. Mies toi tuliaisiks käytyään kuvioimassa itseään ja vaihtoi limutölkin lastupussiin kun tiesi, että tykkään just näistä, nam.

Ja viime torstaina sain ihan spontaanisti ruusuja aviomieheltä!

Kissat voivat hyvin ja paksusti. Etenkin Viskillä on kissanpäivät, koska se keksi alkaa nirsoksi ja lopettaa sen viimeisenkin kissanruokamerkin syömisen että sais nykyisin pelkästään raakaruokaa. :I Kukkaro huutaa hoosiannaa kun molemmat katit vaativat sydäntä ja munuaista ja kieltä ja mitävielä. Söisivät nyt edes jauhelihaa tai suikaleita mutku ei! No, parempi näin. Kieltämättä mulla olikin ollut vähän huono omatunto siitä, että rahansäästömielessä aiemmin syötettiin Viskille märkäruokaa.

Vili päättää koska dataillaan ja koska paijataan.

Lopuksi:
Asdfghjkl hirveen ruma kissa. :'DDDD

Aijoo, tänään mää saan laittaa ruokaa taas jee! Tai siis saanhan mä laittaa ruokaa koska vaan, mutta tätä oon jopa suunnitellut, hehe. Tänään Inkerin kokeellisessa keittiössä tehdään siitä kuuluistasta avokadopastasta joku oma jännä variaatio, huhuhu. Saa nähdä mitä jännää saan aikaiseksi. Toivottavasti nyt edes syömäkelpoista. Jotain noloja ruokakuviakin voisin taas sit räpsiä, hmm! Palaillaan astialle.