Rajamäki-raportti!

Eli eli! Rajamäellä piipahdin rakkaan ystävän luona tuossa 10.-13.10. (apua, onko siitä jo niin pitkä aika...) rentoutumassa ja kuten aina, mukavaa oli. Mä olen ravannut tuon kyseisen ystävän luona jo jostain vuodesta 2001 lähtien, eli paikka on mulle kuin toinen koti, heh. Sinne on aina mukava mennä käymään ja vaikka useimmiten meidän toimintamalli etenee saman kaavan mukaan, niin on se silti aina sellainen reissu jota tulee odotettua jo useampi viikko edes ennen varsinaista lähtöpäivää.

Kissapojat Pertsa (kuvassa) ja Tapsa voivat hyvin ja leveästi. Pertsa etenkin oli hyvinkin tuttavallinen ja huomionkipeä, lämmittää oikein sydäntä kun tämmöinen pyörylä muistaa meikäläisen vaikka en kovin usein tuolla ravaakaan kylässä. Pertsalla kun tuota elopainoa on kertynyt melkolailla runsaasti ja kun tällainen rotjake sitten äkisti äityy puskemaan vauhtia otettuaan jalkoja niin siinä saa kyllä ottaa tukea seinästä ettei lentäisi nurin. Mutta hellyyttähän hän vain osoittaa, kattokaa nyt sitä!

Yksi reissun kohokohdista (muiden muassa) on tietty metsät, mitä tuolla piisaa. Ja kun noissa metsissä on tullut juostua teini-ikäisestä asti, aijai. Vähän käytiin silmäilemässä joskos olisi vielä löytynyt syömäkelpoisia sieniä (ei löytynyt), mutta lähinnä vain se metsässä hortoilu hienoisessa auringonpaisteessa oli jo jotain taivaallista. Täällä Vaasassa ei vaan riitä metsää missä hortoilla, tai ainakaan sellaisen sopivan etäisyyden päässä jonne pääsis kävellen tai fillarilla. :I

Ja tietty kirpparilla tuli käytyä. Viirin kirppis on nimi, ja se on valehtelematta varmaan yksi mun suosikkikirpputoreista ikinä.

Mä ihan totta harkitsin tekeväni Viirin kirppiksestä erillisen kirppismerkinnän, mutta tulin siihen tulokseen että just nyt mun ajatukset menee jossain ihan muualla jatkuvasti, että ehkä parasta on vain sisällyttää tämä tähän reissukokonaisuuteen, heh. Mahtava kirppis silti, paljon myyntipöytiä, paljon tavaraa, tilavat käytävät ja alati vaihtuva valikoima! Tuolla reissulla mukaan tais tarttua perinteisesti pari dvd:tä, kirjaa sekä paketillinen suitsukkeita. Niin joo, ja yksi erittäin kiva lirtti paita!

Perinteisen kaavan mukaan suurkulutettiin aikaamme töllön ääressä elokuvia katsellen, tietysti. The Omen (1976), The Tunnel (2011), The Locals (2003), Devil's Child (2007), Half Light (2006) ja Rabies (2010) nyt ainakin tuli katsottua, just to mention a few. Taidettiin me yksi Ghiblinkin animaatiopätkä katsoa, sekä tietty aasiakauhua (A Tale of Two Sisters (2003)!), kun innostuin väkertämään onigirejä ja misokeittoa viimeisenä iltana.

Kaiken kaikkiaan jälleen kerran yksi onnistunut reissu. Ah, ma niin nautin tuolla hengailusta. Ystävissä parasta on se, ettei aina tarvitse sanoa mitään jos ei tunnu siltä. Sitä voi olla surutta oma itsensä, murehtimatta mistään ulkopuolisesta, sanoa rehellisesti kun väsyttää tai jos ei uskalla mennä yksin savukkeelle pimeällä kauhuleffan jälkeen, heh. Näitä ihmisiä mulla on elämääni siunaantunut monta, ja oon siitä aivan käsittämättömän kiitollinen.

Until next time!