Still here.

No siis, joten kuten täällä ollaan yhä. Väsyttää vain jatkuvasti niin maan perhanasti etten jaksa uskoa tästä tulevan loppua ollenkaan. Bloggerissakin olen ravannut kuitenkin jatkuvasti, mutta oman elämän raottaminen on vain ihan pelkällä ajatustasolla tuntunut todella raskaalta. Pari kaveria on jopa melkeinpä kärttänyt blogipäivitystä ja kummasti mulle oli ilmaantunut jostain uusi lukijakin, joten ehkäpä viimein yritän saada jonkinlaista tuotosta aikaiseksi. Ongelma ei ole siinä etteikö mulla olisi mitään mistä kirjoittaa. Päinvastoin, jutun juurta löytyis vaikka millä mitalla: menneisyys, syömisvammailu, opiskelu&stressi, faija, Rajamäki, ystävät, kirpputoriesittely, tatuoinnit...

Tuntuu kuin kulkisin jossain sumussa koko ajan. Rämmin päivien läpi ja yritän pysyä mukana. Teen paljon, mutta en näytä saavan mitään aikaiseksi. Suurin saavutus mihin tunnun näinä päivinä kykenevän on kouluun raahautuminen (enkä sinnekään aina) ja satunnaisesti puhelimen esiin kaivaminen keskellä mitä kauneinta ruskaa koulumatkan varrella. Näitä kuvia mulla riittää vaikka millä mitalla.

Eilen mä saavuin takaisin Rajamäeltä vietettyäni siellä muutaman lomapäivän hyvässä seurassa, sieltäkin olisi muutama kuva tarjottavana. Mut siitä kyllä teen ihan erillisen merkinnän. Nyt mä taidan kirjoittaa pari pahoittelevaa sähköpostia liittyen tämän päivän läsnäoloihin tunneilla, vetää tirsat ja raotella filosofian kirjaa. Myöhemmin sit tarkempaa selostusta ja päivitystä, ok? Kiitos kun jaksatte lukea!