Long time no see - long time no BBC!

No ehkä mä jotain kuulumisia jaksaisin kirjoitella! En oo viitsinyt vaivata päätäni stressaamalla blogia, sorry about that, kun kuitenkin mielessä on niin paljon kaikenlaista muuta. Tuntuu että pitää opetella joitakin asioita ihan uudestaan ja että olen alkanut vasta nyt selvitellä että minkälainen ihminen mä pohjimmiltani olen. Kai tää on osa 30:n kriisiä, tai jokin yleinen kriisi mikä mulla mahdollisesti on päällä, en tiedä.

Suurin uutinen varmaankin on se, että lääkäri määräsi mut sairaslomalle kesäkuun loppuun asti. Terapia jatkuu samaan malliin kuin ennenkin, eli suunnilleen kerran viikossa, ja koetan keräillä voimiani ja itseäni. Semmosta se joskus on. Ystäviäni kaipaan valtavasti, mutta jotenkin yhteydenottaminen tuntuu ylitsepääsemättömän raskaalta. Tekis mieli reissata eteläisempään Suomeen viettämään aikaa mm. Spyrren kanssa, mutta jotenkin on niin tajuttoman vaikeaa repäistä itsensä irti täältä Vaasasta.

Mutta kyllä tässä on ihan mukavasti mennyt. Oon alkanut käydä ahkerammin anniskeluravintoloissa. Haha, kuulostaa ehkä huonolta, mutta kun ottaa huomioon, että oma juomiseni on siitäkin huolimatta hyvin vähäistä, niin se on vain positiivinen lisä. Ei se nyt ihan joka viikonloppuista ole, mutta silloin tällöin. Mukavaa nähdä ihmisiä ja hengailla, vaikka kuppiloissa toi sosialisointi onkin yleensä tosi vaikeaa liian suurella volyymilla soivan musiikin takia ja siksi, koska valtaosa baarikansasta on aika tuhdissa humalassa. Mutta jotenkin se on ollut ihan positiivinen lisä mun ennen niin kuolleeseen sosiaaliseen elämään täällä asuinkaupungissa.

Kävin jopa keilaamassa ekaa kertaa sitten lapsuuden! Olin ihan tajuttoman huono (listassa viimeisenä), mutta hauskaa oli silti. Kenties joskus uudestaan ja mielellään sellaisessa porukassa, jossa kanssapelaajat ovat luonnostaan aivan käsittämättömän surkeita keilaajia, haha.

Huikein juttu kuitenkin tällä hetkellä lienee se, että päästiin miehen kanssa ekaa kertaa testaamaan Couchsurfingia. Meille nimittäin tuli täksi viikonlopuksi kaksi ranskalaista tyttöä yöpymään ja ollut kyllä niin mahtava kokemus. Jotenkin sitä on alkanut nähdä itsekin kotikaupunkiaan eri silmin, kun on kävellyt ympäri Vaasan katuja kahden suomea puhumattoman, ennen Vaasassa vierailettoman henkilön kanssa. Eilen käväistiin Black Wall Galleryssa ihmettelemässä minimaalisen pientä taidenäyttelyä, omituista nukketeatterimiestä ja taidelainaamoa ja illan päätteeks tytöt kokkasivat meille ranskalaisittain ratatouillea. Tänään oli tarkoitus käväistä Pohjanmaan museossa ja illalla lasillisella ja huomenna vielä lupasin käyttää vieraita kirpputorilla.

Vaikka liki päivittäin vellonkin joko välinpitämättömyyden harmaassa massassa tai sitten puhtaasti vain eksistentiaalisen kriisin vallassa, niin asiat on muutoin kai ihan ok. Uusien juttujen opettelua, vähemmän ei-sanan käyttöä ja enemmän spontaanisuutta. On käyty lätkämatseissa ja dyykkaamassa, juomassa kaakaot keskellä yötä ABC:lla ja tehty kotikutoisia tatuointeja. Lukeminen tökkii, mut jaksan silti yrittää, koska kaipaan kirjoja. Löysin vasta hiljattain kirjaston ihanan rauhallisen kahvilan ja pitkästä aikaa jopa kirjeiden kirjoittaminen on alkanut luonnistua. Ens viikolla pitäis tulla postissa kuvat Hemingwaysta, Poesta, Kerouacista ja Palahniukista ja saan viimein seinälleni hienojen herrojen kuvakollaasin muistuttamaan mua lukemisen huikeudesta ja kirjoittamisen tuomasta vapauden ja onnistumisen tunteesta. Päivä kerrallaan.