Miten elämästä yhtäkkiä tuli ihan hirveää vuoristorataa noin niinkuin tunnepuolen puolesta? Johtuuko se hormoneista? Viime vuonna kun täytin pyöreitä, niin eihän se nyt kivalta tuntunut. Tänä vuonna kun tuli yksi vuosi lisää niin se tuntui paskemmalta kuin koskaan. Vuodessa suunta on tuntunut olleen vain alaspäin ja se jos jokin masentaa.
Kela teki samat kuin yliopisto mulle silloin taannoin kun odotin tietoa sisäänpääsystä. Ensin annetaan ymmärtää ettei mitään tsänssejä, ja sit muutama viikko eteenpäin saatkin ilouutisia. Eihän se nyt ole reilua laisinkaan, leikkiä tuolla tavalla tyttöparan tunteilla!
DKT:aan pääsyä mä tässä vielä odottelen. Motivaatio sitä kohtaan alkaa olla kyllä jo nyt ihan nollissa, kannattaako sitä nyt edes lähteä ottamaan moiseen osaakaan sitten kun se alkaa? Tuskin. Eikä ihan hirveästi hotsittaisi jäädä tähän kaupunkiinkaan yhtään enää pidemmäksi aikaa. Huoh.
Mä vietin hiljattain viitisen päivää lapsiperheessä kylässä. Se jos jokin oli ihan parasta ehkäisyvalistusta, sanonpa vaan.
No hö, nyt kun ei vituta tai masenna aivan jäätävästi niin kirjoittaminenkin on vaikeaa. Oh welp, palataan astialle kun on taas ihan käsittämätön tarve nillittää!
Voi kun voisin vaan sanoa että tuu tänne, juodaan teetä ja valitetaan elämästä ja höpötetään syvällisiä niin myöhään kun valvottaa. No kai mä voinkin, eri asia sitten että onko se mahdollista. Mutta silti; tervetuloa koska vain!
VastaaPoistaTiedätkö, mä saatan oikeasti kohta tarttua tähän tarjoukseen hei! Kiitos. <3
PoistaNo mutta sepä vasta oiskin ihanaa! Viikot oon töissä kuten tiiätkin mutta saa täällä sillonkin olla. Ja viikonloppuisin yleensä olen vaan ja ois vaan aikaa ja kaipaan seuraa. <3
Poista