Saatta kuulla, millaista on hurja elämäni.

Oho, joko minä taas unohin päivittää. No, parempi havahtua myöhään kuin ei milloinkaan!

Ihan ekaksi kiitoksia kamalasti osanotoista lukijakilpaan (aikaa on vielä tämän kuun loppuun, osallistukaahan jos ette oo vielä osallistunu!) sekä tietty kommenteista perheenlisäysentryyn! Kissarintamalla sujuu kyllä vallan mainiosti, melkeinpä paremmin kuin olis voinut kuvitellakaan. Jo kolmantena päivänä seniori ja juniori säntäilivät peräkanaa ympäri kämppää ja painivat kuin parhaat kaverukset, vanhempi pesee pienemmän otsaa ja selkää ja mahaa, hehe. Väkisinkin pistää hymyilyttämään nuo kaksi. Eli eiköhän me Viski pidetä, vaikka aluksi sen piti olla meillä viikon verran vain koeajalla.

Ja jee, yksi uusi lukija lisää! Tervetuloa, Miumiu! Oon ihan hurjan otettu siitä, että haluat seurata blogiani, kun olen ihan samaa mieltä siitä, että meillä tuntuu olevan muutakin yhteistä kuin ikä. Vertaistuki on aina tervetullutta ja jopa toivottavaa, aiheeseen mihin hyvänsä liittyen.

Juurikaan ihmeempiä elämääni ei tällä hetkellä kuulu. Kirjoittelen päivittäin kappaleen tai kaksi, luen sivukaupalla (tällä hetkellä Donna Tarttin "Jumalat juhlivat öisin" vika luku menossa) ja siinäpä se lähinnä sit onkin. Viime aikoina ahdistuneisuus on jostain syystä lisääntynyt ja on alkanut hirvittää, ettei ahdistuslääkkeeni olisikaan sitten niin tehokas kuin olin aluksi luullut. Ei se silti estä minua käymästä kaupungilla, kaupassa tai vaikkapa Know How -messuilla, vaikka välistä tekisikin mieli pinkoa pakoon kun tuntuu, että varmasti joka ikinen vastaantulija katsoo minua halveksuvasti ja inhoten, huh.

Lohtua tuo toki kirpparireissut, vitsit miten huiketa kirpputoreja tässä meidän lähelläkin on ihan kävelymatkan päässä! Pari päivää sit poikettiin Suvilahden Suvi Kirppiksellä, kun edellinen vuokranantaja oli viimein suvainnut maksaa lopunkin takuuvuokrasta ja muutamalla eurolla löytyi läjäpäin mieleistä tavaraa.

Pablo Nerudan runoja, Moby Dick, Da Vinci Code, Kirjastokissa! Lisäksi löysin yhden pullotetun paatin lisää, mulla on hirveä pakkomielle purjelaivoihin ja mereen. Tykkään ajatella että se johtuu siitä, että äidin isän puolella on ollut merimiehiä, jotka karkasivat merille jne. Ehkä vähän romantisoin tuota mielikuvaa, mutta väliäkö hällä.

Ja ettei teiltä ihan pääsisi unohtumaan minkä näköinen naama tämän tekstin takana on, niin muistutukseksi vielä kuvaa silmälasipäisestä Inkeristä, hehe.

Äiti pääsee kommentoimaan taas sitä miten vakavalta ja onnettomalta muka näytän. ;D Ja on mulla oikeasti muitakin vaatteita kuin tuo hiljattain kirpputorilta ostamani villapaita, kunhan nyt sattui kuvanottohetkellä olemaan taas päällä.

Vitsit, odotan joulua ihan tosi innoissani. En tiedä miksi. Mies osti mulle eilen joulukalenterin, ja hirveä hinku olis leikellä punaisesta kartongista tonttu-ukkoja ikkunoihin ja oviin, ehkä postaan niistä seuraavaksi. ;D Mikä teidän mielestä on parasta joulussa, ja jos ei mikään, niin miksei? Onhan se aika kaupallista meininkiä nykyisin, joo, mutta itse ainakin vaalin muistoissani sitä ihanaa lapsena koettua joulutunnelmaa, perinteikkäät joulusapuskat, lahjat, joulusauna ja kaikki! Ei ne lahjat enää tätä nykyä tärkeintä ole (paitsi että tykkään kyllä antaa lahjoja enemmän kuin vastaanottaa niitä, hehe), mutta joulun alla puuhasteleminen sitäkin enemmän. Tulispa lunta jo! Mutta jouluvaloja en laita kyllä ikkunaan kuin vasta joulukuun puolella, siihen mä vedän rajan!