Good morning, class!

Kuten siis jo ehkä aiemmin saatoin mainitakin, niin olen nyt työskennellyt eräällä ala-asteella kaksi viikkoa englanninkielisten luokkien parissa. Kyseessä on kuntouttava työtoiminta, joten se ei siis ihan ole työharjoittelu, mutta melkein. Rakastan tuota hommaa! Vaikken miltään lapsiystävällisimmältä tyypiltä ehkä vaikutakaan niin musta on ihanaa ja palkitsevaa työskennellä lasten kanssa. Myös se, että saan puhua paapattaa englantia päivät pitkät (mua on oikeastaan ohjeistettu puhumaan lapsille englantia kaiken aikaa) on iso bonus. Ei sillä, kyllä mä englantia luen ja ymmärrän hyvin, mutta sen puhuminen tuntuu hieman haasteelliselta, kun siihen ei oikein ole mahdollista tarjoutunut. Nopeasti se hermostuneisuus meni tosin ohi, penskoille on yllättävän helppo puhua englantia.

Osa naperoista on syntynyt ulkomailla suomalaisille vanhemmille, osa on maahanmuuttajia, osa täysin suomalaisia, joten englannintaito 2.-5.-luokkalaisten kesken on melkoisen vaihteleva. Toistaiseksi on pakko kehaista kakkosia, jotka ovat ihan supertaitavia englanninkielessä nuoresta iästään huolimatta.

Yksikään päivä ei ole vielä ollut samanlainen, tää on ihan huikeeta! Aamulla on helppo herätä, kun tietää, että on taas yksi kiva päivä tulossa. Saan puhua englantia, järjestellä hyllyjä, käsitellä kirjoja, jeesata lapsia, komentaa lapsia, tehdä toimistotöitä ja osallistua asioiden organisointiin (esim. Vappudiskon järjestämiseen, hehe). Asia saattais hyvinkin olla eri, jos naperoita pitäisi paimentaa suomeksi ja jos nappulat olisivat yläasteikäisiä, haha.

(Viimeisimmän kuvan sarjiksesta löytyy suurennos tästä. Oh, the things kids say to me...)

Kuvaoksennus pitää sisällään yhden koulupäivän aikaisen profiilikuvan, erään työpäivän eväät, kotimatkalla nähdyn oravan, sekä kouluaskartelua, hehe.