Säälittävän niukka Juhannuskooste.

Irlanti-vouhotus toviksi sikseen, pakko kai se on tiivistää Juhannus tännekin. Ah, Juhannus, tuo kaunis ja perinneikäs suomalainen juhlapyhä! Aka kaikki saavat taas yhden "hyvän" syyn lisää dokata. Monta kertaa kuulin taas että mikäs se sellainen Juhannus olisi milloin ei juotaisi. Miten olis esim. selvä? No joo, oli paikoin kyllä ihan hauskaakin.

Torstai 21.6.


(Kuvat miehen kaverin ottamia. Instagram, MÄKIN HALUUN!)
Istuttiin laiturilla, juotiin parit. Tein sushia, jätkät halus testata avokadoaurajuustorullia ja VITSIT miten hyviä oli. Ihime homma. Illemmalla käytiin yksillä yhessä jännässä kellarikuppilassa. Siellä vois käydä joskus vielä uudestaankin.

Avainsanat: Aurajuusto, DOM, karpalolonkero, sushi, futis, laituri



Perjantai 22.6.



Luin, olisin lukenu mieluusti koko päivän. Istuttiin Hoviskalla (ei kuvatodisteita), käytiin grillaamassa tallilla (ei kuvatodisteita). Todisteita on vain siitä, että Vaasa oli hiljainen kylä Juhannusaattona, ja että kävelin kotiin kuunnellen irkkupunkkia ja Jätkäjätkiä.

Avainsanat: grilli, maissi, valkoviini, Petri Nygård, kreisibailut, Hoviska, aurinko



Lauantai 23.6.


Iisi Jussipäivä: istuttiin sisällä pelaamassa kolmestaan yhden kaverin kanssa Mario Partya ja juomassa/syömässä.

Avainsanat: Mario Party, salmari, pullopantit



PAKKO silti mainita Irlantia sen verran, että pistin alkuviikosta sinne päin menemään tämän näköstä postia kaverille:

Suklaata, asianmukaista ristipistoa, kirjettä ja fanarttia. Oli menny perille just Juhannuksen alla, toivottavasti kelpas!

Tämmöstä. Palaan asiaan Dublin-merkintöjen, öh, merkeissä piakkoin.

To me, Dublin is _____________

Tiedätte varmasti miten monilla ihmisillä on olemassa jossain se paikka/kaupunki/maa/alue, jonne tahtoo intohimoisesti päästä uudelleen ja uudelleen - ja joissakin tapauksissa edes kerran elämänsä aikana? Se paikka josta on unelmoinut jo vuosia, ihannoinut kaikkea siihen liittyvää ja nähnyt unelmia siitä, että pääsisi kerran itsekin paikan päälle. 2000-luvun alussa olin minäkin osa sitä Japani-aaltoa, jolloin kaikki Japaniin liittyvä oli just SE juttu. Totta kai sitä silloin halusin päästä käymään Japanissa, kun kerran kaikki muutkin, ja kun se oli niin ihmeellinen ja kovasti puhuttu paikka, Nousevan Auringon maa! Moni haaveilee New York Citysta, ja tunnenpa ihmisiä jotka palavasti tahtovat visiteerata Israelissa tai Skotlannissa.

Kuten varmaan arvasitte, minulle tuo paikka on Irlanti, ja nimenomaan Dublin.

(Dublinin halki virtaava Liffey -joki.)

En oikeasti osaa edes sanoa mistä tämä kaikki on saanut alkunsa. Kai olin teininä kovin innostunut Brittein saaren historiasta ja ritareista ja linnoista, haha, jota kautta innostuin sittemmin samuraista ja Japanin historiasta ja, no, loppu onkin historiaa. Pahimman Japani-villityksen mentyä ohi jotenkin palasin takaisin Irlantiin - ja menetin sydämeni. Lopullisesti. Mulla oli vuosia unelma päästä muuttamaan Irlantiin ja ihan oikeasti haaveilin voivani jossain elämäni vaiheessa työskennellä dublinilaisen hotellin aulabaarissa baarimikkona, haha... No, tätä nykyä haaveeni on vain päästä viettämään mahdollisimman paljon aikaani Dublinissa. Kunhan saan tarpeekseni siitä kaupungista, keskittyisin enemmän kuin mielelläni obsessoimaan muuta Irlantia.

Olen käynyt Dublinissa kerran, maaliskuussa 2011. Valehtelematta yksi elämäni kohokohdista. (Kiitoksia vain appiukolle kihlajaislahjasta!) Siitä asti Dublin-kuumeeni on vain pahentunut pahenemistaan... Koska seuraavasta Dublinin matkasta ei ole tietoakaan ajattelin kiusata lukijoitani muutamalla Dublin-aiheisella merkinnällä, hehe. Aloitetaan tällä, ja siirrytään sitten ensi merkinnässä puimaan sitä itse visiittiä!













(Merkinnän kuvat löydetty Googlesta ja Tumblrista.)

Keksi tähän jotain.

Hirveän vaikeaa keksiä otsikoita merkintöihin. Ei haluais lainata laulun sanoja tai muuten vain siistejä quoteja jos niillä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, mutta jotenkin ne perus "päivä ulkona", "kissakuvia" kuulostaa niin ankeilta. :'D

Käytiin tänään ulkona. Ooh, minäkin käyn ulkona vapaaehtoisesti enkä vain silloin, kun tahdon päästä jonnekin!


Eli siis istuksittiin paikassa nimeltä Räätälinsaari muutaman kaverin kanssa ja koitettiin ottaa arskaa. Tai no, mies koitti, mä lähinnä vääntelehdin ja yritin löytää sopivaa asentoa, haha. Koska ketään ei kiinnosta nähdä enempää kuvia mun ulkoilusta (ja koska enempää kuvia ei ole) niin skippaan suoraan pärstäkuviin (joita niitäkin tuli vain kaks).


... joista niistäkin toinen on epätarkka, koska yritin nolosti ikuistaa ihastuttavan huomionkipeän Vinyylin, jonka mielestä olennaisempaa oli tulla paijatuksi kuin että emäntä saisi räpsittyä uusia kuvia blogia tai Naamakirjaa varten. Miks on niin hirveän vaikeaa saada otettua järkeviä kuvia itsestään? Miksiköhän niitä edes pitää saada napsittua? Mä en edes pukeudu mitenkään tietynlaisesti että siitä kannattais räpsiä asukuvia, pöh.

Lopuks: Viski repussa. Kännykkäkameralaatua nam.

Paras paikka.

Meillähän kissat nukkuu ihan missä lystäävät. Siis ihan kaikkialla. Hirveän omituisia makuupaikkoja ei ole osunut silmiin, en tiedä miten ne öisin nukkuu. Eivät ainakaan meidän vieressä samassa sängyssä, boo! Viski nukkui pentuna meidän välissä, mutta ei enää. Nykyisin sen suosikkipaikka on olohuoneen pöydän alatasolla.

Se on liki aina siellä. Oli siellä sit tavaraa tai ei. Välillä aina työntyy käpälä esiin ja kähmäisee ohi kävelevän Vilin häntää tai heiluvia varpaita. Sika.

Vaikka ihan yhtälailla kumpaakin kissalasta rakastamme, on Viski jotenkin saavuttanut sellaisen alituisen naljailtavan aseman. Useimmiten jos kuvataan kissoja, koitetaan parhaamme mukaan napsia etenkin Viskistä mahdollisimman epäedustavia kuvia. Sit saadaan hyvät naurut kun katotaan kamerasta niitä kuvia, vaikka kaveri makaa vieressä ihan yhtä tyhmän näkösenä. Ei se jostain syystä livenä naurata niin älyttömästi.

No en nyt tietenkään sit tätä merkintää varten löytänyt mitään ylityhmää tuoretta kuvaa asianomaisesta. :I

Vili pelkäs ennen hirveästi kuljetuskoppia, mutta kun tuotiin yksi oveton yksilö olohuoneeseen onkin Vili alkanut nukkua siinä. Vois olla ihan toinen ääni kellossa sit jos siihen iskettäis ovi kiinni...
Toinen mistä se tykkää kovasti on nää meidän uudetvanhat nojatuolit.

Vilistä saa vain kauniita kuvia, oli mikä oli. Vili on meidän kiiltokuvapoika.

Hänellä on upea sivuprofiili ja hän tietää sen itsekin. Sääli vain, ettei Vili rakasta kameraa, vaikka kamera rakastaakin häntä.

Välillä mua harmittaa ettei pojat esim. keiku ovien päällä ja kirjahyllyynkin ne pyrkivät melkoisen harvoin, mutta sit toisaalta taas... Olis kyllä aika kamalaa jos Viski äkkiä keksisikin loikkia paikkoihin missä se ei ole ennen käynyt. Tulis rytinällä aika äkäseen hyllyt seiniltä ja voisin ehkä saada turhaa sydämentykytystä jos napero hyökkäis niskaan äkkiarvaamatta... :F

Millaisissa paikoissa teidän kissat hengaa? Oon jo muutamia stalkannutkin, mut kertokaa ny!

Kesäkesäkesäkesä.

Oikeasti kesä on kyllä aika turha juttu, pöh. Ihan yliarvostettua hömpötystä, sanon minä! Ainakin mulla on mennyt vuorokausirytmi saman tien ihan harakoille, ja koko ajan on niin kuuma kaikkialla ettei oikein tiedä miten päin olis. Noei, onhan se kiva kun ei tartte palella. Ja kunhan toi kylmä merituuli lakkaa puhaltamasta kylmästi niin ulkonakin on sit kiva istua ja vaikka lueskella.


Eipä sillä että mä mitään järkevää näin kesäisin keksisin tehdä, turha luulo. En oo festarityyppiä, plus kun ei sitä rahaakaan niin hirveästi ole ylimääräiseen, heh. Silloin tällöin ottaa siiderin tai pari, puistossa tai parvekkeella. Partsilla on yleisesti ottaen kivampi löhötä kun siihen paistaa arska niin lämpimästä ja tuuli ei pääse puremaan.

Miks juomat on lasipullosta paljon maukkaampia kuin tölkeistä?

Nti Sugar-Trick kauppaili tässä taannoin nettihuutokauppameiningillä muutamia itselleen turhaksi käyneitä juttuja, joten kävin minäkin sit ahnaasti kärkkymässä parit somat jutut itselleni. Tulivat tänään postissa, joten heti käyttöön!

Union Jack -sormus! Oon viime aikoina alkanut tykästyä enemmän ja enemmän isokokoisiin ja näkyviin sormuksiin.
Sit mun oli vain ihan pakko huutaa itselleni ylisoma pupukassi, joka kuvassa oli ihan huikea ja livenä odotettua parempi. Rrrrakastan tätä.

Vilikin arvostaa:

"I never drink... wine."

Kotona oli löysä meininki, vaikka mulla on jatkuvasti ollut kiire kaikkialle.


Autuaana hän siinä uinuu, täysin tietämättömänä siitä, että 26.6. vapautamme (tai pikemminkin eläinlääkäri vapauttaa) hänet ammoniakintuoksuisesta pissasta, ammeeseen virtsaamisesta ja levottomasta, taukoamattomasta mouruamisesta. Kyllä, kastraatio odottaa, eikä Vilin tarvitse enää kauaa tuntea katkeraa kateutta Viskin kiveksiä kohtaan!

Melkeinpä heti vikan työpäivän jälkeen hyppäsin junaan ja suuntasin ystävän luo Rajamäelle, ah.

Sielläkin oli laiskahko meno:

Pertti-poikaa vähän väsytti. On se painovoima niin raskas asia.

Ystävän siskolla oli 2.6. ylioppilasjuhlat, jonne mut oli kutsuttu ja jossa olin luvannut jeesata. Hyvin se meni kaiken kaikkiaan, tarjoilin siellä tervetuliaismaljoja ja järjestelin/täydensin ruokapöytää. Vaivanpalkaksi sain hyvää ruokaa ja siideriä, nam. Lahjaksi juhlakalulle vein skumppapullon ja kortin lisäksi mielikuvituksettoman ristipistotyön, hehe. Vastavalmistunut kun diggaa Disneyn piirretyistä ja vissiin Tuhkimo on melkoisen lähellä sydäntä, joten sellaista sit tuli väkerrettyä.

Parasta oli se, kuinka lahjan saanut hoksasi vasta paria päivää myöhemmin koko työn pointin. :'D No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Juhlien lisäksi... me ei tehty yhtään mitään. Pertti-poju alias Pertsa oli mulla unikaverina liki joka yön. Oli turvaisa olo kun iso, ronski mies vahti untani.


Pertsan velipoika Tapsa ei hirveästi tykännyt kun sohin kännykän kameran kanssa ympäriinsä, joten hänestä ei otoksia tällä kertaa ole tarjolla. Onneks Pertsa tykkäs poseerata.

Saman vanhan rentouttavan kaavan kautta meni taas Rajiksen reissu, en valita.

Lastuja, käsitöitä, juoruilua ja elokuvia, elokuvia, elokuvia. Lähinnä jotain ala-arvoista tuli taas vaihteeksi vilkuiltua (kuten aina ennenkin, hehe), mutta muutama jäi ihan jopa mieleenkin.



Sanokaa mitä sanotte, mut Pinokkion Kosto oli - häiritsevää kyllä - melkoisen hyvä. :'D Päihittää Chuckyn sata nolla, sanokaa mun sanoneen! Bela Lugosi Draculana oli kans aika pähee, mut melkein pisteet meni ennemmin Draculan latinalaisamerikkalaiselle versiolle, hehe, sitäkin nimittäin katsottiin. Aijoo, yhtä pätkää voisin kans jopa suositella: Rubber (2010). "Are you TIRED of the expected?" Saatiin aika maukkaat naurut, hehe.

5.6. palasin takas kotiin Vaasaan ja luin luin luin vielä vähän lisää pääsykokeisiin. Itse koetilaisuus oli perjantaina 8.6. ja, no, meni se paremmin kuin odotin ainakin siinä mielessä, etten palauttanut tyhjää paperia, hehe. Saa nähä. Thought I don't have my hopes that high anyway... Heinäkuun alkupuolella tulee tieto, hrrh.