Hupsistarallaa.

Otsikon nimi ei viittaa tähän kyseiseen blogiin (vaikka erittäin hyvä ja mielenkiintoinen blogi onkin!), vaan siihen, että onpahan taas jäänyt päivitykset tekemättä, ehehe. No, ei se mitään.

Huomenna olisi sitten ensimmäinen päivä kampuksella, huh! Vähän jännittää, mutta sellaisella hyvällä tavalla. Viimeiset kaksi viikkoa olen arkipäivät viettänyt omissa oloissani mieheni aloitettua työt, joten tämähän on käynyt ihan henkisestä valmistautumisesta alkavaan opintorupeamaan. Mitään järkevää en suinkaan ole tehnyt, vaan lähinnä tuijotellut mustavalkoisia zombie- ja hirviöelokuvia ja, no, askarrellut, ollut ja löhönnyt.

... no kävin mä ehkä kerran, kaks kirpparillakin, koska muiden ihmisten hylkäämien tavaroiden hypistely nyt vain on tosi rentouttavaa ja kivaa.

Epätarkka Inkeri, koska en jaksa tarkentaa/huolehtia hyvästä valaistuksesta (aka siirtyä lähemmäs ikkunaa ja luonnonvaloa)/otsani on superiso kun laitan tukkani kiinni. Epätarkasta saa ihan selvän käsityksen että sama ihminen täällä edelleen epäsäännöllisesti naputtelee.

Kissatkin ovat osallistuneet löhöilyyn. Kai nyt riehumisen jälkeen väsyttää: koittakaapa laittaa nojatuolin tyynyt uuteen uskoon noin pienikokoisena.

Ensin meinasin jättää tekemättä tämän meemin, mutta sit se tulikin sama palkinto kahdesta suunnasta, eli tehdään nyt sitten. Ja hei, saanpa lisäpituutta tälle merkinnälle, jee!

Kiitos sekä Jeanettelle että Miumiulle tunnustuksista! Tämän meemin/awardin säännöt lienevät jo aika monille tutut, mutta kertaus on opintojen äiti:
1. The person nominated must share 11 facts about themselves.
2. The person nominated must answer the questions the tagger set for them.
3. The person nominated must choose 11 people to tag and create 11 questions for them to answer. Then they must go to their pages and let them know the were nominated! There are no tag backs!

Mitähän "uutta" faktaa sitä keksisi, hmm.
1. Minulla on paha tapa levittää omaisuuttani ympäri asuntoa.
2. Innostun tosi helposti uusista asioista, mutta ihan yhtä nopeasti se innostus sitten laantuukin.
3. Olen viimeisen viikon aikana koettanut vaihtaa kahvin teehen.
4. Tupakkaa olen polttanut keväästä 2006 lähtien. Sitä ennen en ollut edes maistanut röökiä.
5. Mielipaikkani kotona on keittiö.
6. Olen kirjoittanut päiväkirjaa vuodesta 1994 lähtien.
7. En tykkää keitetyistä porkkanoista, mut kyllä ne menee alas: en ole nirso.
8. Penskana olin ihan koiraihminen, mutta vuonna 2010 tapahtui jotain kummaa ja pum! Kissat varastivat sydämeni tyystin.
9. Mulla on (ainakin) yksi salainen pahe, jonka tässä nyt julkistan: lueskelen silloin tällöin Seiska-lehden nettisivuilta Tuksun blogia. :I
10. Haaveilen streittariudesta, mutta multa puuttuu tahdonvoima (tupakoinnin lopettamisen suhteen nimittäin...).
11. Appelsiinit on hyviä hedelmiä, mutta oon tosi laiska kuorimaan niitä. Siks ne usein jää multa syömättä.

And on to the questions!

Jeanetten kysymykset:
1. Mikä olet horoskoopiltasi ja miten ajattelet sen itse vaikuttavan itseesi?
- Neitsyt. En usko horoskooppeihin, joten en ajattele sen vaikuttavan minuun millään tapaa.

2. Mikä on unelmiesi ammatti?
- Öh. Tota. En oikeastaan tiedä. Baarimikon ammatista joskus haaveilin. Kirjailija?

3. Uskotko yliluonnolliseen?
- Toisinaan. Kristillisen taustani tähden tavallaan kai uskon henkimaailmaan.

4. Mihin uskontoon tunnet lähinnä kuuluvasi?
- Ää. Kinkkinen kysymys, kun en tahtoisi kokea kuuluvani mihinkään tiettyyn uskontoon. Buddhismi on mielenkiintoinen sen perusteella mitä siitä tiedän. Vastaa moniin elämänkatsomuksellisiin kysymyksiini.

5. Jos joutuisit valitsemaan, olisitko kuuro, mykkä vai sokea?
- Mykkä, koska tykkään nähdä ja kuulla.

6. Missä asiassa haluaisit olla ehdottomasti täydellinen?
- En missään. Kaikessa saa ja pitää olla parantamisen varaa. Paitsi no, ehkä olis kiva olla täydellinen itsensä hyväksymisessä sellaisena kuin on.

7. Jos voisit saada MINKÄ TAHANSA eläimen lemmikiksi, niin minkä ottaisit?
- Hepan!

8. Paras asusi Halloweenina, jos juhlit sitä. Jos et, niin jossain muussa tapahtumassa?
- Pakko sanoa etten ole koskaan ollut missään Halloween-kemuissa, tai oikein muissakaan pukujuhlissa, mistä voisi mainita jonkun "parhaimman" asukokonaisuuden. On mulla kyllä kaapissa jemmassa yks puku mitä tahtoisin käyttää, mut... tilaisuutta odottelen yhä.

9. Missä kaikissa maissa olet käynyt?
- Eestissä, Ruotsissa, Tanskasa, Ranskassa, Saksassa, Espanjassa, Baskimaassa, Irlannissa, Pohjois-Amerikassa, Irlannissa.

10. Valkoinen, maito vai tummasuklaa?
- Riippuu mielialasta. Useimmiten tumma, toisinaan valkoinen. Jos ei muuta ole tarjolla niin sit maitosuklaa.

11. Kaupunki/maa jossa voisit elää loppuelämäsi?
- Dublin/Irlanti. Ei varmaan tullut yllätyksenä kenellekään.


Miumiun kysymykset:
1. Mikä on villeintä, mitä olet tehnyt?
- Oon aika pliisu ja tylsä ihminen. Varmaan se, kun kaverit yllytti ottamaan nännilävistyksen keväällä 2006.

2. Mitkä kolme asiaa haluaisit vielä tehdä elämäsi aikana?
- Kirjoittaa kirjan, asua ulkomailla, valmistua yliopistosta.

3. Miksi ihmiset kiusaavat toisiaan?
- Koska syvällä sisimmissään kaikki on vain kateellisia ja epävarmoja.

4. Kumpi on parempi, antaa ymmärtää vai ymmärtää antaa?
- Äh, riippuu kai tilanteesta. Ei kyllä kumpikaan kuulosta mun korvaan paremmalta. Antaa ymmärtää?

5. Teko, jota kadut yli kaiken?
- En kadu mitään! Jos katuisin, niin katuisin monia asioita. Mutta kyllähän nekin asiat mitä mahdollisesti katuisin (jos katuisin) ovat tehneet musta sen henkilön joka nykypäivänä olen. Oliko tarpeeksi monimutkaisesti ja ympäripyöreästi sanottu?

6. Elämäsi kaunein tapahtuma?
- Moni varmaan sanois että ~häät~, mutta mä sanon että se, kun mieheni kosi mua.

7. Millaiset häät haluaisit? Vai haluatko ylipäätään?
- Sain sellaiset häät kuin halusinkin! Hähää!

8. Mikä saisi sinut syömään Pelkokertoimestakin tuttuja toukkia/hämähäkkejä/torakoita?
- Ei MIKÄÄN. No, ehkä maailmanrauha.

9. Mitä sanonta "Suosi suomalaista, potki pakolaista" sinussa herättää?
- Että suomalaiset on ahdasmielisiä idiootteja.

10. Mitä on erilaisuus?
- Hyi miten vaikea kysymys! Sitä ettei ole samanlainen.

11. Loppuviikon suunnitelmat?
- NO. Huomenna aloitan opinnot yliopistolla! Tai ehkä pikemminkin vaan hengaan siellä ja kiertelen infotilaisuuksia. Torstaina samaa, perjantaina samaa... Viikonlopulle ei mitään suunnitelmia.


Ai pitääkö munkin jonkinlaisia kysymyksiä kehitellä tähän? Notota...
1. Oletko ylpeä suomalaisuudestasi? Jos olet, niin miksi? Jos et, minkä takia näin on?
2. Oletko taiteellisesti lahjakas, millä saralla? Jos et, niin millä alueella tahtoisit olla pätevä?
3. Mitä tekisit jos saisit viettää päivän julkisuuden henkilönä?
4. Ensimmäinen ihastuksesi?
5. Noloin paheesi/tapasi?
6. Mitä nettisivustoa (FB, Blogspot, Twitter, Instagram, Tumblr jne.) ilman et tulisi toimeen?
7. Esineet, mitä laukkusi sisältää?
8. Harrastus, joka on kiinnostanut sinua jo kauan, jota haluaisit mahdollisesti harrastaa mutta jota et ole saanut aikaiseksi aloitettua syystä tai toisesta? Miksi juuri se harrastus?
9. Jos kuolemasi varmistaisi maailmanrauhan, heittäisitkö ilomielin henkesi?
10. Kerro paras muistosi lapsuudestasi.
11. Miten sinut saa iloiseksi?

Olen nyt ihan supertylsä, enkä tagaa ketään. Anteeks. Mutta olkaa niin hyvät ja vastailkaa kysymyksiin tuohon kommenttiboksiin! Olisi kiva kuulla mitä tyypit näihin keksii vastaukseksi. Kiitos ja anteeksi!

Kissoja ja kirjoja.

En olekaan hetkeen vaahdonnut kirpparilöydöksistä, vaikka paikallisia kirpputoreja tulee koluttua varsin ahkeraan. Tänään osuin kyllä muhkeaan kultasuoneen, että ihan jo sen takia pitää tehdä oma merkintä blogiin ja samaan syssyyn postata parit asiaankuulumattomat kuvat lojumasta pois työpöydältä.

Kirjoja! No ok, ostin muutakin (mm. vaatteita!), mutta ne eivät nyt tässä tapauksessa liene relevantteja, joten näillä mennään. Yhdessä pöydässä kaupiteltiin Terry Pratchettin englanninkielisiä pokkareita oikein urakalla ja vielä alehintaan, joten kahmaisin mokomat parempaan talteen.

Discworld-kirjat ovat jotain suurinta herkkua, vaikka näin suomea äidinkieltään puhuvalle alkuperäiskieliset teokset tuottavatkin toisinaan hieman päänvaivaa. Tosin olen kuullut myös väitöksen että jopa englanninkielisillekin joskus Pratchettin lukeminen olisi hieman kinkkistä! Kai se riippuu lukijasta. Mutta sama se, sekä suomeksi että englanniksi kelpaavat, molemmilla kielillä tullut jo lueskeltua. Kokoelmani kasvaa~!

Ja pari muutakin Pratchettia nappasin mukaan, kun olivat tyrkyllä. Yksinäinen olohan niille olisi siinä hyllyssä kahdestaan tullut!

Ja tämä... En tiedä yhtään mikä tämä on ja miksen ole aiemmin törmännyt tähän, mutta suurena epäkuolleiden ystävänä oli ehdottomasti ostettava. Takakansi lupaa seuraavaa:

"THE END OF THE WORLD - WITH FLESH-EATING ZOMBIES!
In the near future, a desperate and ever-more controlling UK government attempts to restore a sense of national pride with a New Festival of Britain. But construction work on the site of and old church in south London releases a centuries-old plague that turns its victims into flesh-hungry ghouls whose bite or scratch passes the contagion - a supernatural virus which has the power to revive the dead - on to others.

'The Death' soon sweeps across London and the whole country descends into chaos. When a drastic attempt to eradicate the outbreak at source fails, the plague spreads quickly to mainland Europe and then across the rest of the world.

Told through a series of interconnected eyewitness narratives - text messages, e-mails, blogs, letters, diaries and transcripts - this is an epic story of a world plunged into chaos as the dead battle the living for a total domination."

Pitää jossain vaiheessa ottaa luvun alle, kunhan ensin noista muista keskeneräisistä opuksista selviän!

... ihan kuin en muutenkin lukis jo aivan riittävästi, haha. Kaiken aikaa joku kirja sylissä, tämmöstä tää vähän on. Noku on niin älyttömästi kaikkea luettavaa! Liian paljon kirjoja, liian vähän aikaa!

Ja Viski väijyy verhon takana ikkunalaudalla.

Lukaisin kuluneen viikon aikana Nälkäpeli-trilogian. Jotenkin koko sarja oli multa mennyt ihan ohi tähän asti, kunnes sit sain kaverin siskolta lainaksi kaksi jälkimmäistä osaa. Tietenkään en tätä tiennyt lainausvaiheessa, vaan vasta kun selailin kirjoja kotosalla kävi sekin asia ilmi. No, kirjastoon vain, onneks oli eka osa lainattavissa saman tien ja saman päivän aikanahan minä sen sitten ahmaisin (suomeksi). Sitä seurasi sitten kakkos- ja kolmososat englanniksi, ja tänään aamulla lopetin kolmannen lukemisen. Olihan siinä. Ymmärrän kyllä mistä jengi on innoissaan, ja ymmärrän myös yhtäläisyydet Battle Royale -elokuvan kanssa. En mä silti kyllä niitä samaan kategoriaan niputtaisi, vaikka vähän kirjailija samoilla jäljillä nuuskikin, mutta kyllä se siitä sit tavallaan ihan omaksi erilliseksi pelikseen irtaantui. Ekasta osasta tykkäsin kovasti, kakkoskirja "Catching Fire" jätti aika kylmäksi, mutta kolmas, "Mockingjay", piti kyllä otteessaan loppuun asti. Kannattaa lukaista.

No, se kirjoista. Loppuun läjä kissoja.

Super-soma Vinyyli siinä poseeraa karvamatona ja rennosti ikkunalaudalla pötköttäen. Vilistä on tullut joku huomionkipein mammanpoika koskaan. Silloin kun se meille tuli n. vuoden ikäisenä se reppana piileskeli ensin parisen viikkoa ammeen alla mouruamassa ja senkin jälkeen aristeli kosketusta ja luokse tulemista. Sylikissahan se ei vieläkään kyllä ole, mutta puskee kyllä ahkerasti käsiä ja jalkoja ja hakee huomiota ja rakkautta. Välillä hä tunkee viereeni nojatuoliin kun luen, ja nukkuu mieheni tyynyllä jos olen mennyt yksin alkuillasta nukkumaan. Vili on mun miäs!

Viski sen kuin kasvaa ja kasvaa... Se painaa enemmän kuin Vili, vaikka on vielä säkäkorkeudeltaan hieman matalampi. Tai no, en tiedä, olisikohan tuo jo kasvanut isoveikan kokoiseksi. Solakka ja rottamainen se on vieläkin, vaikkakin odotan että napero tuosta vielä kokoa kasvaa. Jos ei muuten, niin ainakin levenee, hehe. Ainakin sen ruokahalu on ihan sitä luokkaa että luulisi painon nousevan taivaisiin. No, toivottavasti ei.

Köpis! part II

Koska oon ihan liekeissä tän blogin kanssa tällä viikolla (for some odd reason) ni jatkanpa Kööpenhamina-reissun raportointia. Hämmästykäätten!

Siitä on kyllä hyvä tovi kun oon viimeks syönyt loisteliaan hotelliaamiaisen. Kieltämättä vähän meni överiksi ekan aamun aamupalat, mutta hyvvää oli: munakasta, sämpyliä, juustoja, hedelmiä, mehuja ja pahaa kahvia. Mut jo alle parin tunnin lepuuttelun ja ruoan sulattelun jälkeen saatiin itsemme koivillemme ja paineltiin kohti Carlsbergin tehdasta/panimoa/museota.

Sen sijaan että kuvaisin taloja, kuvaan roskia maassa ja hekoheko-ikkunatekstejä.

(Hehe, Wienerschnitzel.)

Nautittuamme kaksi pientä mukillista virvoittavan kylmiä (ja ilmaisia!) juomia ja paijattuamme Carlsberg-heppoja saatiin tarpeeksemme koko panimomuseosta ja käveltiin miehen kans kahdestaan keskustaa kohti. Kiinnosti päästä näkeen Nyhavnenin pastellisävyiset talorivit ja Pieni merenneitopatsas! Ja oli ne kyl ehkä parasta antia Köpiksessä, vaikka tuulikin kylmästi ja koitti vähän sadellakin.

Tää ylläoleva ei oo vielä se merenneitopatsas. Mut se oli niin hieno! Joku entinen prinsessa tai kuningatar tai joku. Tykkään patsaista.

Tämä pronssipatsas paljastettiin vuonna 1913 ja sen veisti Edvard Eriksen tilaustyönä Carlsberg-panimon perustajan pojalle, joka oli ihastunut pieneen merenneitoon nähtyään tästä H.C. Andersenin sadusta tehdyn baletin. Kuuleman mukaan Eriksen käytti vaimoaan mallina tätä veistäessään.

Ja oli se kyl hieno. Siellä se kököttää yksikseen Köpiksen satamassa Churchill-puiston laidassa. Ja koska paikalliset on toisinaan idootteja, on tämä patsas joutunut usein vandalismin kohteeksi, esim. päätä on sahattu muutamaan otteeseen poikki ja kättä viety ja 2007 koko patsas oli maalattu punaiseksi. Mikä ihmisiä risoo? Anyhoo, näin siis kertoo Wikipedia.

Kööpenhaminassa ei osata näemmä lukeakaan.

Illemmalla piti sit vielä porukalla painua keskustaan hortoilemaan ja käytiin parissa kuppilassakin istumassa. Oli kyllä jalat aika hellänä ja alaselkä kipeenä koko päivän patikoinnista.

Vikana kokonaisena päivänä eli sunnuntaina päätettiin ottaa iisisti. Kaikki olennainen oli kuitenkin jo nähty, ja päädyttiinkin läheiselle isolle ostarille Fisketorvetille pyörimään.

Se oli ostoskeskus. Iso sellainen. Ja siellä oli akvaario, ooh!

Ostin parit maatuska-aiheiset koristelautaset itselleni tuliaisiksi, sekä alakerran ruokakaupasta energiajuomaa ja suklaata lohdutukseksi kaikesta patikoinnista ja kuukausittaisen mahakipuilun lääkkeeksi. Näin se loppupäivä sit meni.

Noei, käytiin me vielä vähän hutkimassa minigolffia hienoisessa tihkusateessa hotlan takapihalla, mutta ei siinä sit enää kyllä minnekään kauemmas jaksanut lähteä.

Vika päivä oli maanantaina, pakattiin, syötiin aamiainen, suunnattiin junalla keskustaan ja sieltä toisella junalla lentokentälle ja kotiin. Hip hei, koti kultainen ja kisulit punkkeisine korvineen!

Loppuun vielä random otos jättilegoukkelista kälyn kamerasta, koska Tanskahan nyt vain on Legojen luvattu maa.

Legolandiaan sit ens kerralla. Ehkä.