perjantai 10. elokuuta 2012

Vaasan Taiteidenyö.

Kyllä, Vaasassakin vietetään Taiteidenyötä. Vissiin ihan vuosittainen tapahtuma, en tiedä kuinka monen vuoden takaa. Ohjelmaa on runsaasti kaikille ikäluokille keskipäivästä yömyöhään, ehkä vähän liikaakin. Moni ohjelmanumero mikä esim. mua olisi kiinnostanut meni päällekkäin toisten kanssa ja se oli tosi harmi. Jäi näkemättä legendaaristen laulajien henkiä kanavoiva meedio, Westcoast Vikings Cheerleadersien esitys, tulitanssit, argentiinalaiset tangot ja Ritz Lindy Hoppersit, mutta oli silti kyllä nähtävää koko illalle. Aloitettiin ilta maleksimalla kirjastoon tekemään kirjanmerkkejä poistokirjoista ja samalla vähä runoutta irtosivuista. Tällaisen sain aikaan:
Pikaisen kirjastovisiitin jälkeen suunnattiin tapaamaan kavereita, joiden kanssa pyörittiinkin sit liki loppu ilta. Koska oon asiallinen niin en postaile tänne kuvia muista kuin vain itsestäni, kas tässäpä upea ja kaunis sukkanutturani jonka opin tekemään eilen.
Kattokaa tota muhkeutta! Vitsit, googlettamalla voi sittenkin löytää ihan iisejä tukanlaittovinkkejä!
En mä ehkä sittenkään leikkaa tukkaani, kun sen saa noin kivasti nutturalle, hahaa! Äipällekin ehdin jo ahaa-elämyksestäni vouhkata, ja Triangelin tädeille, kun siellä nutturapäänä ehdin päivemmällä käväistä. Plus tää tukee mun niuhoa kukkahattutätiasennettakin, eikös!

Sain kuitenkin jengin puhuttua ympäri liikkumaan Ortodoksikirkon pihalle kyyläämään viikinkiajan kamppailunäytöstä, josta nähtiin suunnilleen viimeiset kolme minuuttia. Vaikka porukka dissaakin ja kaikenmaailman "höhö larppiesitys" -läppää lensi, niin pakko kyllä myöntää että olin salaa aika innoissani. Historianörtti mikä historianörtti. Ja okei, vähän kyllä vanha larppaaja sisällänikin nosti päätään...
Ihan hirveän hyviä otoksia ei lapsikatraiden yli saanut, but you get the picture.
Tää oli kai joku Vaasan kävely-yhdistyksen marssi. En oo varma. Hirveesti lippuja ja eläkeläisiä ja "I survived World War II" -paitoja.
Hietasaaressa soitettiin suomirockpunkhöttöä, joten sinne siis. Oikeastaan ainoastaan Tekonivel kiinnosti, jonka tahtiin tuo random tätikin tuossa ylemmässä otoksessa panee jalalla koreasti. Joo.

Mut sit iski hirveä kylmyys ja käytiin kavereiden luona lämmittelemässä, ennen kuin huomattiin et OHO kello onkin jo noin paljon, ja miehen kera paineltiin rautatieaseman puistoon (en edes tiennyt ennen eilistä että sellainen on olemassa...) etsimään käsiimme suloinen ihanainen takkutukkainen Melanie. Oon tuntenu Melanien ties kuinka monta vuotta Internetsin maailmassa, mutta jotenkin kummasti jäänyt aiemmin eilisiltaa tapaamatta. :0! Nyt on sekin vääryys sitten korjattu, vitsit miten hieno ihminen! Unohduttiinkin sit koko loppuillaksi sinne seurailemaan tilannetta ("tilannetta" aka teinit hirveessä kännissä, eh...), mutta tulipahan nähtyä Puukko-B livenä ja vietettyä laatuaikaa Melanien seurassa.
Pakko kyl sanoa että EN YMMÄRRÄ TÄTÄ ALKOHOLIKULTTUURIA. Välillä hävettää olla suomalainen, saanks näin sanoa? Totta kai saan sanoa näin omassa blogissani, hahaa! Olis paljon siistimpää jos jengi viihtyis ilman hurjaa promillemäärää veressään, tulis toimeen keskenään ja sosialisois. Eipä sillä, en mäkään mikään maailman sosiaalisin ihminen ole, mutta ainakin yritän.

Olipa miten oli, ihan kelvollinen ilta kaiken kaikkiaan. Ens vuotta odotellessa. Palaan asiaan Tanska-merkinnän merkeissä!

5 kommenttia:

  1. Musta on niin hauskaa että tunnet Melanien myös! Hengasin sen tytön kanssa aika tiiviisti joskus silloin 16-17 vuotiaana kun tutustuttiin siellä surullisen kuuluisalla Kompassilla Helsingin Rautatieasemalla missä kaikki muutkin ernut pörräs. Muistan hyvin kuinka olin pari kertaa Melaniella yötäkin kun se asui vielä kotonaan ja näytin sille ekaa kertaa Rocky Horror Picture Show'n ja kuunneltiin Mansonia. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienen pieni maailma. Itseasiassa mä en oo ennen ees tajunnut että säkin tunnet Melanien... :'D

      Poista
  2. Voi että, mä oon nähny sen laulajameedion kun se kerran oli yliopistolla! Onkohan se se sama!
    Sen laulun jälkeen se kanavoi paikalle olleiden kuolleita omaisia ja se oli oikeesti mulle tosi todellista ja vaikuttavaa. (Mä kanssa välillä mietin että keksinkö vaan koko jutun kun en löytänyt netistä siitä mitään tietoa. Ilmeisesti se on sitten olemassa.)

    VastaaPoista
  3. uguu. tuliko mun kommentti? '
    Mä oon nähnyt ton laulajameedion kerran yliopistolla ja se teki muhun kyllä vaikutuksen, varsinkin kun se esityksen jälkeen kanavoi paikallaolijoiden kuolleita omaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, tuli sun kommentit kyllä kaikki, pari tuplanakin mut en niitä julkaissu! Mulla on käytössä tämmönen kumma systeemi että yli kaks viikkoa vanhoihin merkintöihin pitää erikseen julkaista kommentit.

      Meillä jäi se meedio kyllä nyt näkemättä, mutta se on kuulemma joka vuosi tuolla, että ehkä ensi Taiteidenyössä sitten. Jos se on sama niin kuulostaa kyllä jännältä. :0

      Poista