Elo-syyskuun taite, oon ikäloppu jne.

Öhöhö, oonpas huono taas ja laiminlöin blogiani. Voin vetäistä tekosyyksi vaikka sen, et ku on ollu niin paljon kaikkee!

29.8. vanhenin taas vuodella ja se oli sellanen shokki et piti vähän aikaa järkytystä sulatella. Onnittelukortit ja synttärilahjat lievensivät tätä alati lähenevää kolmenkympin kriisiä, joten selvisin siitä ilman pakottavaa tarvetta ostaa moottoripyörä tai harkita silareiden ottoa.

Spyrre nakkasi meikää postitse neulahuovutetulla zombiekissalla, hyllyssä hyvältä näyttävällä mykkäelokuvaboxilla sekä tarpeeseen tullella piirrustustussilla. (Hävytön mainos: Spyrren muita huikeita huovutuksia sekä muuta taidetta löytyy täältä. Häikäistykäätten!)

Koska kuitenkin oon jo hyvin liki täti-ikää niin asianmukaisesti toinen ystävä muisti mua Salkkari-dvd:llä, sekä muutamalla energiajuomatölkillisellä jotten simahtaisi kesken Salkkarimaratonin. Mieheni mun sen sijaan meni ja hankki mulle tatuointisetin, hävytön!-) Vielä en ole ehtinyt sitä korkata. Vielä.

Juuri parahiksi myös synttäreideni kunniaksi mulla alkoi koulu!

Tästä se yliopistoura urkenee. No ei ehkä ihan niin moitteettomasti alkanut tämä, kun kuitenkin aloitin ensimmäistä kertaa käytössä olevassa koulutusohjelmassa niin tuntuu, ettei oikein henkilökuntakaan ole osannut vastata riittävän tyhjentävästi kysymyksiin. Moni asia on täytynyt tehdä - ja tod.näk. tulen vielä tekemään jatkossakin - erehdyksen kautta, mutta eiköhän sitä henkiin jäädä. Kurssit eivät ole vielä edes kunnolla alkaneet ja esim. kaksi vapaapäivää keskellä viikkoa ovat aiheuttaneet enemmänkin turhautumista kuin ilahtuneisuutta. Hirveästi on infoa jaeltu, mutta sekin on esitetty meille fukseille niin sekavasti ettei tästä yliopistoon pääsystä ole oikein osannut iloita asianmukaisesti. Harmaita hiuksia aiheuttaa myös syyslukukaudella kerääntyvien opintopisteiden vähyys, ruotsin kertauskurssi sekä se, kuinka perhanan vaikeaksi kursseille ilmoittautuminen on tehty. Kaksi (tai oikeastaan kolme) erillistä ohjelmaa, oikeesti? Lohtua on tuonut huikea tuutori, joka korvaa ajoittaisen asioista tietämättömyyden hyvällä huumorilla ja ryhmähengen nostatuksella, sekä tää meidän kymmenen hengen fuksiryhmä, jota em. tuutori, noh, tuutoroi. Että eiköhän tää tästä vielä iloksi käänny.

En nyt aio tehdä minkäänlaisia vakaita lupauksia siitä että koska päivitän seuraavan kerran. Kahtotaan ny. Sentään joku raasu oli eksynyt lukijalistalle tässä päivitystaukoni aikana, tervetuloa vaan! Jotta uusi lukija onnistutaan säikäyttämään saman tien pois, kas tässäpä tuore kuva allekirjoittaneesta. Kattokaa tota tukkaa, miten se on päässy venähtämään noin pitkäksi?

Ninja-edit: Oho, meinasin ihan unohtaa. Pari viikkoa sit meillä hajos telkkari. Ei se ihan itsestään hajonnut, vaan sen päälle tipahti seinältä hylly. Eikä se hyllykään ihan itsestään sieltä seinältä tipahtanut, vaan kun sille lisättiin äkisti painoa sen verran, ettei se enää pysynyt siinä.
Vinkki 1: minä tai mieheni emme lisänneet painoa.
Vinkki 2:

Syyllinen noin pari viikkoa tapahtuneen jälkeen. Siinä hän tyytyväisenä köllöttää, autuaan ymmärtämättömänä lisäkustannuksista joita pienellä viattomalla korkeushyppyharjoituksellaan henkilökunnalleen aiheutti.

Vahingosta viisastuneena siirsimme tv-tason pois hyllyjen alta.

Ei ehkä mielellään koeta samaa uudelleen. Saattais ehkä mennä kissa vaihtoon tv:n sijaan. (No ei menis kyllä, just kidding.)

Epätarkka kuva uudesta töllöttimestä, mutta mitäpä nähtävää noissa on. Samannäköinen yksilö se on kuin edellinenkin, paitsi että isompi. Hirveen tarkka kuva, näkyy jokaikinen ihohuokonen Ismo Laitelan nenästä. :F