Kissaruokaa.

Mun on pitänyt kirjoittaa tästä jo pitkään, mutta olenko saanut aikaiseksi? En. Osaltaan siihen on vaikuttanut myös se, että minkähänlaisen vastaanoton tämä saa. Todennäköisesti ei sitten minkäänlaista vastaanottoa kun muutenkin lukijakuntani on pieni ja siitä kommenttia jättävien osuus vielä minimaalisempi, joten tuskinpa tässä mitään hätää on. :'D

Minä olen siis kasvissyöjä. Olen ollut enemmän tai vähemmän lakto-ovovegetaristi jo vuodesta 2006, joskin alkuaikoina söin vielä kalaa (nykyisin en niinkään). Syyt ruokavalioni muutokseen eivät olleet millään tapaa minkäänlaisen järkytyksen aiheuttamia tai ahaa-elämyksen seurausta. Tunsin vain kasvissyöjiä ja kasvisruokavalio itsessään viehätti. Ajattelin sen olevan elimistölleni sopivampi, joten päätin lähteä sille linjalle. Vuosien saatossa kasvissyönnin aatteellisuus ja eettisyys on ehkä hieman enemmän nostanut päätään, mutta kyllä mä esim. vannoutuneiden vegaanien ja monien kasvissyöjienkin seurassa tunnen itseni hyvin tekopyhäksi, kun kuuntelee miten dramaattisesti heidän elämänsä on muuttunut automaattisesti paremmaksi kuin muiden kanssatallaajien sen myötä, kun tämä kyseinen henkilö lopetti eläinkunnan tuotteiden käyttämisen. Tavallaan vähättelenkin omaa kasvisruokavaliotani monesti, että enhän minä nyt niin vakavastiotettava ole, no jaa, voiko minua nyt vegetaristiksi millään tapaa sanoa... Vaikka olenhan minä.

KUITENKIN. Meillä on kotona - kuten kaikki varmasti hyvin tietävät - kaksi kissaa. Kissathan ovat tunnetusti lihansyöjiä. En ole koskaan käsittänyt niitä HC-vegaaneja, jotka hankkivat lemmikikseen lihansyöjän ja sitten tuputtavat näille koira- tai kissaparoille vegaanista lemmikkimuonaa - kyllä näitäkin tyyppejä löytyy - ihan vain siksi, koska oma elämänkatsomus on sen mukainen. Eiks sitä lasketa eläinrääkkäykseksi? Minusta eläimen tulee saada syödä juuri sitä, mikä on sen elimistölle parasta. Meillä kissat siis syövät raakaa lihaa. Jos lemmikin on hankkinut, tulee siitä myös huolehtia parhain mahdollisin keinoin.

Vili ja Viski ovat ikäänkuin "pelastuskissoja", aka ne ovat molemmat syntymänsä jälkeen käyneet yhdessä tai kahdessa kodissa ennen meille saapumistaan. (Vilkaiskaa Lemmikkipalsta Apula, josta molemmat maukunakit siis ovat aikoinaan löytyneet!) Eräs vannoutunut kasvissyöjätuttavani tuntui vihastuvan ajatuksesta, että joku kasvissyöjä saattaisi hankkia kotiinsa kalliin rotulemmikin ja sitten kantaa tälle selkä vääränään sapuskaa lihatiskiltä, mutta jostain syystä pelastuslemmikit saivat tämän anteeksi. Siitä viis mistä lemmikki on kotoisin ja kuinka paljon se on maksanut (oikeastaan tästäkin minulla toki olisi mielipide, heh, mutta pidän sen kuitenkin itselläni), jos lemmikki on tullut jo hankittua tulisi siitä huolehtia kaikesta huolimatta kaikkein parhaimmalla mahdollisella tavalla. Olin lueskellut kissojen raakaruokinnasta jo aikaa sitten ensin täältä ja sitten sitä kautta löytyneestä linkistä, mutta todellinen pysäyttävä kokemus oli, kun Vinyylillä ilmeni virtsateissä huonosta ruokavaliosta seurannut tukos. Reppana viipyi eläinklinikalla tiputuksessa kuutisen tuntia, jonka aikana tukos huuhdottiin auki ja raasu sai asianmukaisen kipu- ja antibioottilääkityksen. Sen jälkeen olemme yrittäneet kovasti skarpata maukunakkien ruokailupuolen kanssa.

Nykyisin kissojemme ruokavalio koostuu lähinnä raa'asta lihasta, keitetystä seidistä, satunnaisesti sisäelimistä&raa'asta kalasta sekä kuivanaksuista, joista niistäkin tuli aikoinaan otettua selvää ja tarkasti... Ikävä kyllä Vinyylin ongelmana tuntuu olevan ainainen nirsous, joka sekin jo itsessään rajoittaa hänen ruokavaliotaan. Viski sen sijaan onneksi söisi melkein mitä vain.

Silti kissojemme nykyinen ruokavalio ei vastaa läheskään sitä, mitä se luonnonmukaisuudessaan parhaimmillaan saattaisi olla, mutta siihen tähdätään kovasti. Hiljakseen olen myös pääsemässä eroon siitä ajatuksesta, että olen jotenkin tekopyhä kasvissyöjä, kun ostan kissoilleni raakaa lihaa ravinnoksi. Enhän minä sitä itse syö kuitenkaan, ja ne eniten käsitellyt lihatuotteet - mm. jauheliha - jäävät kuitenkin tiskille. Harmittaa silti, etten juurikaan tiedä kotimaisen lihan matkasta sinne kaupan lihatiskille, sen eettisyydestä tai muustakaan yhtään mitään. Hävettää oikein oma tietämättömyys. Mutta siihen asti minulle tärkeintä on kissojen hyvinvointi, ajattelivatpa HC-vegaanit ja elämäntapakasvissyöjät sitten mitä tahansa.

Pakko mainita loppuun vielä, että Viski (joka täytti juuri noin niinkuin epävirallisesti 15.9. 1-vuotta!) kun on vielä kasvava lapsi ja sen maha tuntuu pohjattomalta, söisi kyllä ihan kaiken ja enemmänkin minkä nenänsä eteen saa... Siksi joudummekin ruokkkimaan pojat erikseen, ettei pieni tuhoeläimemme säntää tyhjentämään Vilinkin kipon parempiin suihin. Ylläoleva kuva esittää muka-kyllästynyttä Viskiä vartiopaikaltaan keittiön ovensuusta samalla, kun Vili paraikaa kuvan ulkopuolella nassuttaa omaa ateriaansa.

Mitenkäs muut kissaihmiset? Ajatuksia, mielipiteitä? Älkää nyt sentään täysin tyrmätkö, tämä on minun (sekava) mielipiteeni asiasta ja maailmaanhan niitä mahtuu monia!