Eihän siitä toimittajan köyhäilyelämästä mitään tuona kuukautenakaan tullut... Sinne se upotti "hyvään tottuneena" menojensa sekaan laulutuntia ja tuoreita yrttiruukullisia, mutta kieltämättä jäljille päästiin. En osaa loppujen lopuksi sanoa kuinka vaiettua Suomen "köyhälistö" on noin niinkuin aihealueena suuremmissa keskustelupiireissä, mutta koin ainakin tämän artikkelin olleen loppujen lopuksi suhteellisen fiksu ja asiallinen. Mitään se tuskin tulee muuttamaan, mutta onhan se varmasti silmiäavaava kirjoitus sellaiselle, jonka mielestä 990e/kk on mitätön raha tulla kunnolla toimeenkaan. Ei se "meitä köyhiä" tosin lämmitä. (Patterit lämmittää, öhöhö.) ... (...jos on varaa maksaa sähkölasku jne.)
Mielenkiintoisia kohtia artikkelista kyllä löytyi. Mm. "Köyhästi cool" -otsikon alla, heti toimittajan oman päiväkirjamerkinnän alapuolella kerrottiin kirjoittajan ottaneen selvä, kuinka pienillä rahoilla jollakin suositulla keskustelupalstalla kirjoittelevat tulevat toimeen. "Moni keskustelija kertoo pärjäävänsä 80 eurolla. Pystyy kuulemma herkuttelemaankin, jos ostaa halvinta vanilijajäätelöä ja mansikkahilloa: 'Ei aina tartte syödä sitä kalliimpaa Eldoradoa ja muuta.'" En koe sitä edes erityisen hävettävänä asiana, että minä ostin liki joka kerta sitä halvinta, ja hillot noudan Lidlistä, jos herkkuja on saatava.
Mutta on tuonne niitä klisheitäkin tungettu, jotka - surullista kyllä - taitavat ihan oikeasti olla joillekin arkipäivää. "Makaroni on edullista - ei tuorepasta vaan tavallinen sarvimakaroni. Sitä löytyy marketeista kuivatavaroiden alimmalta hyllyltä. Jos haluaa nähdä ympärillään köyhiä, kannattaa etsiä makaronihyllyn edestä, lattian rajasta. Siellä kykkii tänäänkin iäkäs mies vertailemassa kilohintoja." Vähän rumaa yleistystä, plus eiks tästä nyt saa sellaisen tekstin että siellä makaronikasojen ääressä olisi ihan hirveä ryysis? Ei sinne väijymään kannata mennä mikäli mielii "nähdä köyhiä", eiköhän ihan "tavallisetkin" ihmiset makaronia käyttele ihan yhtälailla. Vaikka onhan se makaroni edullinen tuote. Ei vaan se terveellisin vaihtoehto ja pakko munkin on myöntää, että ennemmin jättäisin ne makaronit sinne kauppojen hyllyille kuin että kantaisin kotiin ja söisin soijarouheen kanssa hyvällä ruokahalulla, om nom. Mut ei kaikilla tosiaan ole varaa valita.
Monesti poden huonoa omaatuntoa ruokavalinnoistani, enkä aina vain siksi, etten osta kotimaisia, läheltä tuotettuja vihanneksia ja kasviksia vaan että "apua maksaako tää nyt liikaa kaatuuko mun budjetti tähän". Olen opiskelija, saan opintotukea, joka on vähemmän kuin kyseisen artikkelin kirjoittaneen kuukausibudjetti ennen laskujen ja vuokranmaksua. Mieheni sentään on tällä hetkellä työelämässä kiinni, joka on kohentanut elämänlaatuamme huomattavasti, mutta pääasiallisesti toimeen tullaan sillä mihin varaa on ja herkästi ostokset kauppakassista päätyvät suoraan pannulle ja mahaan. Sit kun satunnaisesti hengaan tuttujen ja kavereiden ja randomien hiippareiden kanssa joilla on säännölliset hyvät tulot ja jotka käyvät kaupassa ilman, että laskevat ostoksiensa yhteenlaskettua hintaa kännykänsä laskurilla, suorastaan järkytyn. "Toihan maksaa ihan älyttömästi, miten se nyt sitä --- eiks se tiedä että tulis halvemmaksi ottaa tota tai tota --- miksei se ota ton sijaan vaikka tätä kun tää ajaa ihan saman asian mut tässä säästäis ihan hirveesti!" Hirveän vaikea käsittää muiden tapoja, jotka heille varmasti ovat ihan normaaleja ja arkipäiväisiä, mutta mulle ihan käsittämättömiä ylellisyyksiä. Kummasti sitä tottuu kaikkeen ja senttejäkin oppii venyttämään niin että paukkuu. Oon ollut joskus jopa aika ylpeä siitä, kuinka vähällä rahamäärällä saan ostettua ties kuinka paljon ruokaa.
Yhden aika hyvän pointin toimittaja itsekin hoksasi tehdä kirjoituksessaan: "Minun köyhäilydieettini ei perustu terveelliseen ruokaan. Kauden kasvikset ovat kalliita, euron juustohampurilainen on halpa."
Surullinen tosiasia, sentään ei roskaruokaan sorruta meidän taloudessa. Ainakaan ihan noin alleviivatussa muodossa.
Artikkelin loppupuoliskolla oman näkökulmansa asiaan kertoo oululainen yksinhuoltajaäiti, jonka vähävaraisuudella toimittaja tuntuu oikein mässäilevän. Haastateltavalla kuitenkin on myönteinen asenne tilanteeseensa, vaikka aika ankeaa luettavaa hänen artikkelissa kuvailtu elämänsä onkin. Huomasin kauhukseni ajattelevani, että onneks ei sentään ite noin alas oo tarvinnu vajota, but then again... kyllä meidän taloudessa paljon tehdään asioita samoin kuin haastateltava listaa. Kummasti se rajaa harrastemahdollisuuksia kun ei liikene kuukausibudjetista juurikaan muuhun kuin laskuihin ja ruokaan.
Kyllä mä silti koen, että elämänlaatu on kelvollinen. Tokihan sitä vois olla paremminkin, mutta ei pidä tottua liian hyvälle. Sitähän saattais vaikka ylpistyä! Kun raha ei oo se tärkein asia, sitä alkaa löytää syitä pieniin ilon ja onnen hetkiin jostain ihan muualta. Oppii arvostamaan olennaista. Hitto, tää oli varmaan klisheisintä mitä tähän mennessä olen blogiini kirjoittanut. Valintoja on tehtävä, joskus on vaan pakko jättää menemättä kun ei kerta kaikkiaan pysty laittamaan sitä extrakymppiä siihen kivaan juttuun mitä suositellaan/mihin pyydetään. Sit kun jostain tipahtaa syliin lahjakortti vaikka paikallisen teatterin näytökseen niin siitäkin osaa riemuita ihan eri tavalla kuin jos olis varaa käydä teatterissa vaikka joka viikko. No tää nyt oli ehkä vähän huono esimerkki, mutku satuin just saamaan tänään lahjakortin teatteriin ja tossa se makaa mun nenän edessä pöydällä, ni oli pakko päästä sanomaan.
Ei tämän kirjoituksen ollut tarkoitus korostaa sitä että voi voi kun ei oo rahaa tai lytätä kyseistä lehtiartikkelia täysin. Musta se oli oikeesti mielenkiintoinen kirjoitus ja tälläsen "alituloisen pummin" näkökulmasta välillä ihan hilpeäkin, kun toimittaja oli ihan hätää kärsimässä kun piti jättää saksanpähkinät ja rucolat kauppaan oivoi. Ja älkää peljätkö, oli siellä käsitelty sossut ja dyykkaamisetkin hei. Loppu toki oli aika antiklimaattinen kun toimittaja "poistui köyhyyden piiristä" - toisin kuin haastattelemansa oululainen YH-äiti, jonka tilanteelle ei edes toiveikkaasti maalailtu onnekkaita tulevaisuudennäkymiä. Anteeks jos nyt hirveesti vihastutin, tää oli vaan aihe joka herätti paljon ajatuksia ja halusin jakaa. Mielipiteitä, kokemuksia, anyone?
Mä oon todennut sen, että kun mulle menee yksityiselle puolelle itseni fyysiseen kuntouttamiseen, että en mene järjiltäni kivusta 300e/kk ja kun jäljelle jää se 150e/kk se on ihan törkeän vähän. Toki mua ei samalla tavalla tämä koske, koska mun elämäntilanne on sen verran erikoinen. Ja saan käyttää tuon rahan sosiaaliseen elämääni ja parisuhteeni ylläpitoon, mutta on se silti tosi hyvän.
VastaaPoistaLaskin kerran huvikseni, että kun käyn kaupassa ja ostan parin päivän mahdollisimman edulliset ja terveelliset ruoat laskua tulee vääjäämättömästi se 40e halvimmassa kaupassa.
Ja siihen se kuinka mun sitten pitäisi asua yksin, mitä tällä hetkellä tosiaan en tee, ja maksaa laskuni, mitä sossu ei maksa, koska saan sairauspäivärahaa jopa 480e/kk. Ja se ylijäämä on 120e ja sossun mielestä mun tulisi sillä maksaa laskut lähemmäs kolmen neljän sadan euron lääkkeet ja sitten bussilippu naurattaa mua niin paljon. Pelkään kauhulla sitä päivää, kun joudun ja saan vihdoin asua yksin. Tuun kuolemaan siihen shokkiin varmaan heti ensimmäiseksi!
Ja mä kuitenkin ostan kumppanini kanssa kuukausittain tuosta mun 150e ruokaa meille yhteiseksi, että se ei ole pelkästään aina sitä kuinka tuhlaan sen savuna ilmaan.
Mä oon aina nostanut hattua niille joilla on vähän rahaa ja pärjää silti! Itse en tiedä miten pärjäisin ilman tätä erikoiselämäntilannettani ja haaveilen siitä, kun sitten joskus mun ei tarvitse enää kuntouttaa itseäni niin pystyn jopa käyttämään sitä rahaa siihen, että ostan tännekin omia ruokia.
Itse ainakin tykkäsin tästä kirjoituksestasi :--)
- Kata
Ma kun hain tonne kouluun, ni kävin hirveen taiston Työkkärin ja Kelan kanssa, mutta kannatti! Ku juju on siinä, et jos yli 25 v. työtön hakee omatoimisesti ammattiin valmistavaan tutkintoon ja työssäoloehto täyttyy, niin saa täyden peruspäivärahan ja ylläpitokorvauksen, eli reilut 45 €/päivä miinus 20% ennakkopidätys, mikä siis ei muuten tulis toisen asteen opiskelijalle kuuloonkaan. Tiukoille meni mut onneks en luovuttanu, nimim. "Ennakkoveron jälkeen 755€/kk". Ja ku miettii, et ku olin duunis ni sain verojen jälkeen vähintään sen kahdeksan hunttia, ni ei sinänsä elintaso laske tällä köyhällä :D
VastaaPoistaMä myönnän että mua hävettää miten mä oon just esimerkiksi tilipäivinä sellainen ostelija joka menee tyylillä "en mä laskenu mitä nää tekee yhteensä, tiedän että mulla on rahaa" ja sit kaksi viikkoa ennen tiliä lasken senttejä. :D Me eletään Janin kanssa aika leveästi, ollaan monta kertaa se todettu kun ollaan marmatettu kunnon "first world problems" tyyliin kun ei saa jotain mitä haluaa. Totesin kerran Janillekin että ei meillä voi mennä huonosti kun ollaan näin ylipainoisiakin. :D
VastaaPoistaMutta sitten taas mekin pärjätään usein hyvin sen takia että me budjetoidaan kaikki. Siis ihan kaikki mahdollinen, kuten vuokra, laskut, ruokaraha, matkakortit, juopottelu jne. Jos joku juttu menee yli tai tulee yllätyksiä niin kaikki on, korjattavissa, mutta ylimääräistä. Ja vaikka me kummatkin ollaan töissä niin asuminen ja eläminen yleensäkin Espoossa on ihan sairaan kallista.
Itse saan joka kuukausi noin 1630€ verojen jälkeen ja omaan "mitä tahansa haluan" käyttööni kaiken mahdollisen jälkeen jää yleensä joku ~350€/kk.
HUi kamala kun on hyviä kommentteja, jä mä vaan päätin tulla kertomaan että sairaan hyvä kirjotus!
VastaaPoistaItsehän juuri olen päässyt työ ekämään aj ruvennut saamaan sitä tasasta palkkaa ja ää. Tuntuu melkein kuin lotto voitto ois rysähtäny käsiin.
Mutta katotaan sitten ku pääsen tonne oman katon alle asumaan, osaanko sitten enää fiksusti käyttää rahojani ;)