Eilen oli hyvä päivä. Ei ehkä vielä silloin kun meikkasin ja pukeuduin ja koetin keksiä tapaa napata hyvää asukuvaa jonka jälkeen turhauduin koko asukuvaideaan ja pähkäilin tovin että mikä niiden funktio ylipäätään on ja miksei porukka voi ottaa kuvia asuistaan vaikka siten, että levittää ne sängylle, että siinä olis. No, ehkä ne vaan ei ole mun juttu. Muutaman suht' järkevän pärstäkuvan sain napattua, tai ainakaan ne ei vielä tänäänkään aiheuta turhautumisefektiä, joten. Joo.
Sit kissat tuli pyörimään häiritsevästi siihen ikkunalaudalle (ks. kaksi ensimmäistä kuvaa) ja päätin lopettaa.
Mutta! Päivän paras juttu nro 1: mulla alkoi
filosofian peruskurssi! Oikeastaan se alkoi jo maanantaina, mutten pääse maanantain luennoille, joten torstai it is. Voi hitto miten rakastan filosofiaa... Tuntui siltä kuin olis palannut vanhan rakkaan ystävän luokse. Oikeastaan mulla on vähän huono omatuntokin ollut filosofian laiminlyönnistä, en ole lukenut muutamaan vuoteen enää filosofiaa, mutta se kipinä ja kaipuu on kyllä säilynyt. Mutta nyt sit viimein! Rakastuin silmittömästi filosofiaan lukiossa heti ekalla kurssilla ja siitä eteenpäin se on ollut mulle suoranainen intohimo (joka tosin paikoin unohtuu hetkeksi muiden kiinnostuksenkohteiden alle mutta joka aina palaa ykkösasemaansa takaisin ennemmin tai myöhemmin). Lukion jälkeen mä jopa harkitsin vakavissani hakeutuvani opiskelemaan filosofiaa yliopistoon, mutta hautasin sen ajatuksen sittemmin, sillä a) hemmetin haastavaa päästä sisälle b) mitä mä muka sit työkseni tekisin? c) pelkään innostuksen nuupahtavan kun siitä olisi tullut "pakollista". (Tosin nyt harkitsen vakavissani lukevani filosofiaa sivuaineena... hehe.)
En oikeastaan ole edes varma kuinka selittäisin tämän valtavan kiinnostukseni filosofiaa kohtaan... Eniten minua kai kiehtoo kaikki se ajattelu. Olen luonnostani taipuvainen ylianalysointiin ja asioiden turhankinpäiväiseen pyörittelyyn mielessäni, jonka seurauksena usein moni asia on
paistunutpaisunut aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin ja aiheuttanut milloin minkäkinlaisia ongelmatilanteita. Filosofiaa lukiessa saan ikään kuin suunnattua tämän "turhanpäiväisen" ajatusenergian johonkin "turhaan ja tarpeettomaan" ja, uskokaa tai älkää, musta on ollut aina tosi antoisaa ajatella olemista ja varmaa tietoa yms. Näin äkkiseltään voisin sanoa "suosikkifilosofeikseni" Immanuel Kantin, René Descartesin sekä Jean-Paul Sartren, sekä onhan noita pari muutakin teoriaa jotka ovat kutkuttaneet hykerryttävällä tapaa aivonystyröitäni... joo.
Päivän paras juttu nro 2: Filosofian tunnin loputtuani astuin ulos Fabriikista tähän maisemaan:
Ensilumi aaaaaaaa! Mun teki mieli hihkua samassa hississä alas matkustaneille tyypeille että kattokaa, eiks oo ihanaa, mut en sit kehdannut. Sen sijaan jäin tyhmänä hymyillen fiilistelemään kieltämättä hieman loskaisia haituvia keskelle katua.
Toki se ihanainen lumisade laantui sitten melko nopeasti, mutta silti. Aijettä. En käsitä tätä lapsenmielistä intoa joka mut aina loppusyksystä valtaa kun lunta satelee ensimmäisiä kertoja. Sit, kun lunta on ollut maassa jo kuukauden kaks ja pakkasta on sellaiset parikyt astetta miinusta en ookaan enää niin innoissani. Go figure.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti