/gʊd æftənu:n/

Hiukanko turhauttaa! CDon.com panttaa mun fonetiikan kirjaa jossain... en tiedä missä. Se on maksettu ja kovasti sivuilla lupailivat toimittavansa sen 5-15 arkipäivän sisällä, mutta ihan puppua lupailivat. Pari päivää sitten tuli sähköposti että joo ei pysty just nyt, jäädään seurailemaan. Viimeksi kun ne mulle noin sanoivat niin lopulta infosivat, että EI ONNISTU ja palauttivat sentään rahat. Luotto oli kova ja oikeesti haluaisin sen kirjan. Mahdollisimman pian tietty, koska tentti on vissiin joskus ensi kuussa ja apua hyi enkun fonetiikka mitä. Se oli jo suomeksikin haastavaa niin entäs tämä sit, puuh. Onneks meidän opettaja on kuitenkin tosi sympaattinen. Kieltämättä aika kuumottava heppu, kun se vaan arpoo aina opiskelijoiden seasta jonkun pahaa-aavistamattoman kertomaan että MITEN SE KIELI ON SUUSSA SILLOIN KUN SANOT NÄIN JA NÄIN tai muuta mukavaa. Keskitytään aina tiukasti papereihimme vieruskaverin kanssa kun se etsii seuraavaa uhriaan ettei vaan sattuis katseet kohtaamaan. Mutta se on kyl hauska setä muuten! Näkisittepä miten se heiluu ja huitoo käsillään luokan edessä ja selittää ihan tohkeissaan sanojen etymologiasta ja allofooneista ja mistä milloinkin. Huikee. Mut silti hirvittää jo valmiiksi että mitähän tosta tentistä tulee, apua.

NIIN takas turhautumiseen haha. Sen lisäks, että kallisarvoinen tenttikirjani viipyy teillä tiettymättömillä, ni arvatkaapa mitä. Maanantaina kun just pääsin vaahtoamasta ihanista korvakoruistani niin ENKÖS SITTEN HUKANNUT TOISEN heti koulumatkalla nyyhy. Mä en ikinä ole ennen hukannut korvakoruja. Melkein pääsi itku. ;_; Kävin etsimässä ensin yksin ja sit aviomiehen kanssa ja tänään kävelin taas samaa reittiä, mut ei löytynyt, ei. Mutta itseäni saan syyttää! Olis pitänyt suosiolla laittaa vaan omiin reikiin killumaan korvikset eikä väkisin ahtaa venytyksien kanssa samaan. "Noku näyttää niin tyhmältä" öllinnöllin. No, tyhmemmältä näyttää kun on vaan yksi korvakoru!

JA koko turhautumisen komeuden kruunaa tietty se, että menkat. No, on näistä joka kuukausi selvitty, niin ehkä tälläkin kertaa. Ja lääkkeeksi/lohduksi on hankittu asioita:
Jaaa kuten kuvasta näkyy niin sen mun tupakoimattomuuden kanssa kävi ei-niin-yllättäen aika huonosti, huoh. No mut, koskaan ei ole liian myöhäistä, maailma ei loppunut epäonnistumiseen yms. yms.

Jännästi oon kyllä ottanut hirveet määrät kuvia, mutta en mä sit koskaan enää jälkeenpäin tohdi niitä postailla mihinkään, haha. Hirveä kynnys noussut äkkiä, että enhän mä nyt kännykkälaatuisia kuvia voi (kuten ylläoleva) tai jotain sumeita tai heilahtaneita tai ketä nyt muka oikeesti kiinnostaa jotku nolot ruokakuvat jne. Mut OI VOI kun ei ole järkkäreitä joka taloudessa, eikä tähänkään kotiin varmaan ihan heti sellaista ole mulle bloggausleluksi tulossa, haha. Joten jatkan surkealaatuisten kuvien ottamista ja elämäni taltioimista. Eikä sillä väliä vaikkei ne päätyisikään koskaan blogiin tai minnekään muualle. Kiva niitä on silti selata, että jaajaa, huhtikuussa söin tommosia asioita, se oli kylä hyvää, vois syödä ehkä uudelleen samaa.

That being said, mulla tosiaan olis lisää kännykkäkameralaatuisia otoksia JA noloja ruokakuvia JA noloja ruokakuvia jotka on otettu kännykän kameralla, hoh hoh. Joo. Oikeasti yritän vain teeskennellä että olisin jotenkin aktiivinen bloggaamisen suhteen (ja koska mulla ei just nyt muuta tekemistä ole, koska mies on vallannut olohuoneen töllön ja PS3:sen enkä voi jatkaa Ōkamia hetkeen, nyyh. Tästä lisää merkinnän lopussa.).

Kenkä aidalla on oikeesti jo sirkusillalta, ja leskenlehdetkin taitaa olla jo parin viikon takaa. Mut kevät jee!


Bataattimuusi oli muy bueno, täytetty paprika ei niinkään.

Tää viimeisin otos on viime perjantailta, kun tulin kymmenen jälkeen illalla kotiin tyttöjen illasta. Yks oli vähä askarrellu, awws. Oli lastuja ja dippiä ja Happy Joe-sidukkaa ja lisäks odottamaton perjantaipaketti, josta paljastui PSVita-peli Touch My Katamari. Onneks en oo maailman ainoa 28-vuotias naisihminen joka tulee ihan superiloiseksi siitä, että saa puolisoltaan lahjaksi videopeliaiheisen lahjuksen, hehe.

NIIN, ja oma PSVita kotiutui maanantaina. :I Nyt oon kovaa kyytiä kaupannut vähälle huomiolle jäänyttä PSP:täni pois peleineen päivineen Rajamäen suuntaan ja totta puhuakseni oon jo nyt tainnut pelata Vitalla enemmän tän viikon aikana kuin PSP:llä yhteensä, eh... En mä ymmärrä miks se on niin paljon parempi. Ehkä se on se touch screen. Ja trophyt. Ja saan siihen Plants vs. Zombiesin. Ahhh.

Siis eipä sillä, ettäkö mulla olis muka aikaa pelata... Oon vaan superhuono priorisoimaan asioita ja tekemisiäni, vaikka luulis, että kun on kerran ollut reippaasti päälle 28 vuotta aikaa opetella tekemään niin että sitä olis jotain jopa oppinut. Vaan ei. Kouluhommat sentään on tullut tehtyä suhteellisen ajallaan, mutta entä sit kaikki muu jännä näperrys? Mulla on kaks neuleprojektia ollu kesken jo useamman kuukauden (kuten esim. nti K:n lapaset, nyyh, sorry sweetie...), vino pino kirjeitä odottaa vastaamistaan ja lukemattomien kirjojen pino sen kuin kasvaa. Mä en kerta kaikkiaan malta istua alas lukemaan ja se ärsyttää. Jännempää on interaktiivinen sohlailu kun on liikkuvaa kuvaa ja värejä ja ääniä ja saa painella nappeja ja valita suunnan liikkuville hahmoille. Eli siis joo, oon pelannut. Ja paljon. Nolottaa ihan. Mut sain viimein aloitettua Ōkamin pelaamisen, kun se kerran oli PS Storessa ilmaisena ja mulle on sitä jo vuosia kehuttu. Koskahan mä aloitin sen, kolme päivää sitten? Arvatkaa onko mulla plakkarissa jo jotain 17 pelattua tuntia... About joo. Mä oon niin koukussa! Eilen en saanut muuta tehtyä kuin pelattua Okamia, huoh. No, hinnoittelin mä vähän kirpparille meneviä kamoja (niin joo, kirppispöydänkin ehdin varata ja täyttää tiistaina, eh...), mutta loppupäivän röhnötin sohvalla kaikkee muuta ku naisellisesti ja pelasin. Eikä Ōkamia ihan syyttä suotta ole mulle kehuttu... Pelattavuus on helppo, toiminnot olen jopa minä oppinut kepeästi ja aijettä ne hahmot ja tarina ja soundtrack ja grafiikka, mwaa... Kaunista.

Ehkä mä suosiolla vain pelaan tuon kerralla loppuun enkä yritä hillitä pelaamisiani, kun kerrankin pitkästä aikaa tekee mieli pelata jotain ihan tosissaan. Plus siitä saa kans niitä perhanan trophyja. Niistä en edes viitsi alkaa jauhaa, haha, you gamers all know what I'm talking about... Xboxin achievmentit vissiin ajaa saman asian. :I

Olikohan mulla jotain vielä, öö. Ei kai. Oon jo monta kuukautta suunnitellu postausta tatuoinneista, mutta olenko saanut aikaiseksi? Eehheen! Ja mitä nyt yhtään itseäni tunnen niin en kyllä varmaan seuraavaan pariin kuukauteen saakaan mitään tehtyä, haha. No, ehkä mä yllätän itseni. En pidä odotuksia korkealla niin mistäs sitä tietää jos saankin jonkun äkkinäisen innostuksen puuskan. Nyt mä taidan painella hernekeiton keittoon, tai no, lämmittämiseen, koska on torstai ja koska on nälkä. Myöhemmin vissiin kattellaan Catfish (2010) ja jos innostun/ehdin niin kai mä sitä Okamia vielä vähän naputtelen... On se rankkaa, hei. Mut huomenna se velipoika vissiin tosiaankin on tulossa vuorokaudeksi ihastuttamaan olemuksellaan (ja viiksillään) meikäläisten arkea ja tuo tullessaan parit Bennot IKEAsta ja faijalta perimäni taulun ja kirjat ja ehkä jopa fillarinkin. Oikeasti sillä oli joku työkeikka tänne päin, mutta tykkään ajatella että siskokultaansahan se pääasiallisesti tulee tänne katsomaan, hehe.

Mut nii. Semmosta tällä kertaa. o/