Niin se Vappu tuli ja meni. Olin kipeänä, joten hyvä kun jaksoin hädin tuskin raahautua miehen perässä vappumarkkinoille ihmisvilinään ostamaan metrilakua. Miehen mummolassa käytiin myös syömässä vähän munkkeja, joten olihan siinä sentään jotain. Muuten meni aika rauhallisissa merkeissä.
Edeltävänä viikonloppuna tosiaan velipoika käväisi kylässä, oli leppoisaa. Lähinnä hengattiin vain, mutta eipä sitä nyt aina tarvitse mitään spesiaalia tehdäkään. Lauantaina meillä oli miehen kanssa date night ja käytiin ulkona syömässä. No okei, käytiin pizzalla, mutta vähän laadukkaammassa pizzeriassa sentään, Illyriansissa, ja oli kyllä Vaasan parhaat pizzat siellä.
Veli toi tullessaan meille Ikeasta parit Benno-hyllyt lisää, kun alkoi edelliset olla jo sen verran täynnä, ettei tuo meidän alati kasvava dvd-kokoelma oikein tahtonut enää mahtua.
No nyt ainakin on hetkeksi taas tilaa.
Jonninsortin sisustushuuma mulla on ollut viime aikoina muutenkin käynnissä ja makuuhuone pääsi pienimuotoisen uudistuksen kohteeksi. Mähän siis en osaa sisustaa ollenkaan, mutta jotain vaihtelua oli tärkeää saada aikaiseksi. Ennen makkarissa näytti tältä:
Hankkiuduin kirjoituspöydästä eroon, kun huonekaluja ei vaan saanut mitenkään järkevästi sijoitettua, huoh. Harmitti, mutta parempi näin, kun en mä sitä muutenkaan kamalasti käytellyt... Kivahan se oli, mutta yhden käden sormilla voin laskea kerrat jotka olen sen ääressä viimeisen vuoden aikana viettänyt. Mutta nyt on tilaa taas, kirjatkin mahtuvat hyllyihin ja huone tuntuu isommalta, jes!
Muutama sananen valinnoista, hoh hoh:
- Verho on kirpparilta, joskin se on vielä liian pitkä ja mietin, että tohtisinko lyhentää sitä... Kälyllä kuulemma olisi ompelukone. Tykkään pitkistä verhoista, mutta ikkunalauta, kissat ja pitkäverho eivät vain ole toimiva yhdistelmä.
- Nojatuoli ei ehkä väritykseltään sovi huoneeseen, mutta mä rakastan sitä. Käytettynä saatiin joskus jostain joltain. Älkää huomioiko kuivaustelinettä.
- Punainen tilkkutäkki on äidin ompelema!
- Peili on äidin äidin peruja, pitkä taulu sen vieressä on kuva Etelä-Suomen saariston majakoita kartoittava ja sen vierellä vielä äidin isän saama kunniakirja Mannerheimilta. Mun aarteita, heh.
Rakastan käytettyjä, vanhoja huonekaluja. Antiikkihommista en niinkään perusta, vaikka onhan nekin hienoja... Mutta sisustussuunnittelijaa musta ei kyllä ikinä tule, vaikka penskana sellaisesta haaveilinkin.
Käytin just minuutin keksiäksen jonkun nasevan lopetuksen tälle merkinnälle. Ei irtoa mitään rään täyttämästä päästäni, joten olkoot, pöh. Mikä on teidän suosikkisisustuselementti asunnossanne/asia joka täydentäisi kotia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti