Äitienpäivää.

Vaikka Vaasassa tuleekin yleensä aina, en tänään onnistunut kuolemaksenikaan nappaamaan edustavaa kuvaa kauniisti hulmuavasta juhlallisesta Suomen lipusta, jotka saloissa kaikkialla Äitienpäivän kunniaksi riippuivat. Mutta ei se mitään, ajatus se on se, mikä on tärkein!

Oma äitini asuu muutaman sadan kilometrin päässä, joten sinne en päässyt henkilökohtaisesti paikalle juhlistamaan äitiä, mutta onneksi äitiä voi muistaa kauniilla korteilla ja kukilla ihan minä päivänä tahansa. Äitiäni muistin World Visionin lahjakauppaa tutkiskeltuani lahjoituksella, joka saapui perille jo viime maanantaina, mutta oli myös äidille mieluisa. Ehkä mä viimeisen tentin jälkeen askartelen äipälle jonkun kortinkin vielä vaikka kesän kunniaksi, kun se sellaista kuitenkin jäi kaipailemaan, hehe.
Anoppilaan sentään päästiin kakkukahville. Oikeasti olisin halunnut poimia luonnonkukkia, koska itsepoimitut kukat - etenkin valkovuokot - tepsivät ainakin meikäläiseen, mutta kun siihen ei mahdollisuutta tullut, niin perinteinen suklaa ja soma kortti toimivat varmasti ihan hyvin myös. Ajatus on tärkein, eikös?-)
(Mä alan kohta ihan tosissani haluta kunnon kameraa käyttööni, haha, kyllä tuo kuvaaminen on jo sen verran runsaasti lisääntynyt että alkais olla korkea aikakin upgradeta laatua...)
Mun on kai turha kysellä että kai te muistitte omia äitejänne?-) Entä muistiko kukaan teitä, joille jälkikasvua on jo kertynyt? Toivottavasti!