A perfect getaway.

Vaikka mä olenkin asunut koko ikäni enemmän tai vähemmän kaupunkilaisessa maailmassa kaipaan silti toisinaan päästä edes hetkeksi luonnon helmaan. Eilen mulle tarjoutui siihen oivallinen tilaisuus, kun sain kutsun nti R:n perheen kesämökille, joka sattumoisin sijaitsee täällä Pohjanmaalla. Tarkoituksena ei ollut vain rentoutua, vaan valmistella mökki kesäkuntoon, joten tottahan mä nyt kannan korteni kekoon jos kerran vastapainoksi/palkkioksi pääsen nauttimaan Suomen kauniista luonnosta!
Sain kehoituksen ottaa vähän kehnommat vaatteet ja saappaat mukaan, koska mökki sijaitsi kuulemma melkolailla metsässä. Autossa mua peloteltiin vielä entistä enemmän, että kyseessä on pikemminkin lautakasa kuin mökki ja koko automatkan Maksmohon (ja siitä vielä eteenpäin...) sain kuulla spekulointia hiirenpapanoista ja -raadoista ja siitä, että onkohan koko mökki vielä kasassa... Vaikka Vaasassa asunkin, niin aika harvoin on tullut mahdollisuuksia päästä näkemään naapurikuntia ja noita pienempiä kyliä, ja nyt mulle esiteltiin pikaisesti Maxmon kirkonkylä sekä toki Tottesundin kartano, jossa kuulemma on vihitty Aino Järnefelt ja Jean Sibelius. Myös mainittava huomio on se, että kirjailija Anni Swanin teos Tottisalmen perillinen sijoittuu tuohon kyseiseen kartanoon, sekä se, että tuo samainen kartano on tunnettu myös valittavasta kummituksestaan, "Valkoisesta rouvasta".

Vietin lapsuuteni kesät perheemme omalla vuokramökillä Nummi-Pusulassa ilman sähköä, sisävessaa ja juoksevaa vettä, joten eipä nuo säikyttelyt juurikaan tepsineet, hehe, vaan olin pikemminkin luvattoman innoissani siitä, että pääsen jonnekin sellaiseen paikkaan, joka mitä luultavimmin saisi mut lähinnä nostalgian kuin kauhistuksen valtaan. Ja niin kävi! Aijettä, lähes umpeenkasvanut mökkitie, pihaan vievä pieni polku ja se mökki, se mökki...
Sympaattinen pieni puutalo, joka ei ollut juurikaan olohuonettamme isompi ja jossa tuoksui mökille; kostealle, metsälle, lievästi ehkä homeelle, haha, mutta joka toi mulle saman tien lapsuuden mieleen. Oli kaasuhellaa ja -jääkaappia, kertakäyttöastiapaketteja hyllyillä ja öljylamppu roikkui ruokapöydän yllä. Ja kuten mulle oltiin luvattukin, sijaitsi mökki melko lailla metsässä - mitä nyt meri avautui noin kolmelta sivulta, sillä saaressahan tuo sijaitsi, käsittääkseni jossain Kvimon läheisyydessä. Harmi, ettei enää kulje lossi, vaan sekin on korvattu sillalla. Siinä sitä vasta oliskin ollut kunnon mökkitunnelmaa, hehe.
Alueen kiersi nopeasti ympäri, mutta siitä teki entistäkin upeamman ja ainutkertaisemman R:n opastus; jokaisella kivenmurikalla oli oma nimensä, mulle osoitettiin majapaikat ja auringonottokivet. Oli aittaa ja saunaa ja tietty ulkohuussi, joka ei suoraan sanottuna ole mun suosikkiasioita maailmassa, mutta joka sekin kyllä kieltämättä on olennainen osa kunnon mökkielämystä!

Siinä tuli sit pudisteltua vuodevaatteita, patjoja ja mattoja, lakaistua saunakamaria ja kannettua vettä, selattua vanhoja naistenlehtiä ja istuttua laiturilla pulisemassa. Mua vähän nolottaa kun tuntuu että olisin voinut tehdä enemmänkin, mutta sit kuitenkin vain löysäilin, apua... Mutta ehkä musta sentään jotain apua oli ennen kuin unohduin fiilistelemään luontoa ja mökkiä ja keskustelemaan syvällisiä R:n kanssa. Kyllä sitä vain teki mieli hykerrellä ja hyristä onnesta kun istuttiin koko porukka viileässä vastapestyssä mökissä syömässä kolhuisessa kattilassa lämmitettyä tomaattikeittoa kertakäyttömukeista ja nakertamassa kylmiä karjalanpiirakoita talouspaperin reunalta.

Mutta se meri, se meri...
Uskomaton paikka. Mutta kyllä mä kehtaan myöntää että saattaisin kyllä herkästi turhautua jos tuolla viettäisin pidempiä aikoja hyttysten keskellä, vaikka tekisikin varmasti enemmän kuin hyvää irtautua välillä vähän, noh, kaikesta. Kännykkää kuulemma pitää lähteä lataamaan kirkonkylälle asti ja aika saattaa käydä pitkäksi, mutta eiköhän sekin olisi vain ja ainoastaan hyväksi. Kaikenlaista puuhasteltavaa riittäisi, mutta olisi siellä varmasti myös aikaa syventyä hyvien kirjojen pariin tai vaikkapa kirjoittaa, kun ei olisi kaikenlaisia nykyaikaisia hömpötyksiä tarjolla aiheuttamassa kiusauksia. Penskana tekemistä keksi varmasti helpommin, ainakin omat kesät Nummi-Pusulassa menivät leikkiessä, kun oli lampea, puroa ja metsää, maanomistajan pellon laidassa heinälato jossa ei saanut käydä mylläämässä mutta jossa kuitenkin aina salaa käytiin piehtaroimassa sekä faijan rakentamat puuhevoset. Meillä kannettiin juomavesi lähteestä ja käyttövesi lammesta, tupa lämmitettiin puilla ja valoa iltaisin antoivat kaasulamput. Ihan niin kuin pitääkin!