Noloja ruokakuvia ja nolompia tv-sarjoja.

Tajusin justiinsa että mähän tykkään oikeasti ruokakuvista. En ymmärrä miksi. En mä sillain hakemalla hae netistä ruokablogeja tai googlaa ruokakuvia, mutta sit kun niitä tulee vastaan niin nehän on oikein kivoja katsottavia. Sama pätee omiinkin ruokakuviin, vaikka ne noloja onkin. Ehkä oon viime aikoina alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota valaistukseen ja annoksen asetteluun. Eilen kun tein patonkia ja ennen täyttöä asettelin palasia lautaselle sopivan kuvauksellisesti havahduin itsekin siihen että mitähän mä nyt taas touhuan. Mieskin toki katsoi vieressä aika pitkään ja tais hymähtääkin, ennen kuin hoksasin mitä tein. :'D Mutta kattokaa nyt miten epäammattimainen mutta siltikin ihan kiva kuva!

En vieläkään osaa leipoa tarpeeksi pehmeää leipää, vaikka parhaani mukaan vaivaan taikinaa hyvin ja pitkään ja kohotankin pariin kertaan. Viimeksi onnistui ihan hyvin, nuo patongit eivät ehkä niinkään kuohkeiksi jääneet kuin olisin toivonut, meh. Mutta oikeanlaisilla täytteillä tuli kyllä aikas makoisia silti, nams.

Tuore basilika on vaan NIIN HYVÄÄ, tekis mieli käyttää sitä kaikkeen. Vielä jonain päivänä mä kasvatan omat basilikat ja rucolat ja tillit ja ruohosipulit ja salaatit, nuo kuvien bassut on ihan kaupasta ostetut. Ja nyt kun sitä vielä on, niin ripottelen basilikaa ruokaan kuin ruokaan. Eilen käväistiin miehen kanssa iltapäiväkävelyllä ja tarkastin samalla josko olis mustikat kypsyneet (eivät vielä riittävästi), kun viime vuoden kantarellispotista pilkisti esiin jo muutama pikkuruinen sieni. Tästä inspiroituneena kokkailin tänään kermaista sienikastiketta kera täysjyväpastan... ja sinnekin piti basilikaa sit laittaa. Tosin vasta valmiin annoksen päälle. Jännästi kyllä omasta mielestäni maistui sekin kokonaisuus vallan mainiosti!

Tänään kävin yhden ihanaisen ystävättären kanssa kahvilla keskustan Amarillossa ja ehdittiin siinä jo suunnitella yhteiset ruoanlaittotreffit ylihuomiselle. Eli lisää noloja ruokakuvia luvassa, hahaa! Noei. Vegesushisettejä olis tarkoitus väkerrellä, kun ei hetkeen ole tullut askarreltua ja kuitenkin on mieli tehnyt. Siihen ehkä kylkeen hieman viiniä ja videopelejä, ehkä yks parhaimmista tavoista viettää iltaa!

No mut hei. Ettei vallan menisi ruokalätinäksi tämä niin ehkä viimein voisin kirjoittaa otsikon toisesta aiheesta, eli noloista tv-sarjoista. Onhan niitä varmaan monia, mutta nyt mulla on mielessä tasan yksi. Tulipa tuossa viime viikolla katsastettua erään amerikkalaisen tosi tv -sarjan ensimmäinen tuotantokausi kokonaan, kun erehdyttiin katsomaan miehen kanssa siitä pari ekaa jaksoa töllöttimestä... Sanooko kenellekään Here Comes Honey Boo Boo mitään?-)

Sarja kertoo siis 7-vuotiaasta Alana "Honey Boo Boo" Thompsonista ja tämän perheestä, joka koostuu Alanasta, tämän äidistä Junesta eli "Mamasta", Alanan kolmesta isosiskosta "Pumpkinista", "Chubbsista" ja "Chickadeesta" ja perheen päästä "Sugar Bearista". Perhe elelee McIntyren kylässä Georgiassa ja sarjassa kerrotaan heidän arjestaan ja elämästä, joka pyörii hyvin pitkälti - tattadaa - Alanan lapsimissi-/kauneuskilpailujen ympärillä.

Aluksihan suhtauduin koko sarjaan vitsinä. Eihän nyt kukaan tosissaan... Mutta kummasti sitä tuli vilkaistua koko eka tuotantokausi tämän "punaniskaperheen" elämää ja, öhm, mitäs siitä nyt sanoisi ilman että leimautuisi kamalan ahdasmieliseksi tai vahingoniloiseksi. Koko perhe on kyllä yksi hilpeimmistä ja huumorintajuisimmista - ja myöskin hyväsydämisistä mitä telkkarista on vastaan osunut, mutta eihän siltä vitsinväännöltä voi välttyä. Koko kauneuskilpailukonsepti on jo ajatuksena aivan hirvittävä, puhumattakaan siitä, minkälaisen diivan luonteen Alana on onnistunut kaiken tämän myötä itselleen kehittämään, mutta pakko se on myöntää; kyllä tässä huushollissa varmasti tullaan seuraamaan myös piakkoin alkavaa tokaa tuotantokautta. :'D Please don't judge me.

(Honey Boo Boo -kuvat Googlesta.)

Alanalla riittää elämänohjeita ja lentäviä lauseita ihan jaettavaksi asti. Sellaiset klassikot kuin "I'm sassified" ja "I POOP BIGGER" (siskonsa Kaitlyn-vauvasta) jäivät näin ehkä ensimmäisinä mieleen. :'D Heti sieltä tarttui perheessä viljellyt sanat ja termit meidänkin käyttöön. Sellaisia huikeita heittoja kuin "beautimous", "damn gnats", "sketti" ja "vajiggle jaggle" ei vaan voi olla käyttämättä. Sketti muuten on spagetin kanssa syötävää kahden ainesosan kastiketta, jonka reseptin voin jakaa teidän kanssa tässä ja nyt: klimppi voita, suunnilleen saman verran ketsuppia. Laita nämä yhdessä mikroon, sulata voi, sekoita. Nauti spagetin kanssa.

Joo. Mitä tähän nyt voisi vielä sanoa. Ei kai mitään, tää entry on jo menetetty tapaus. Sen verraan ollaan "laaturimaa" nostettu, että siirryttiin katsomaan The IT Crowdia. Ehkä mainostan sitäkin sit täällä kun saan katsottua ensin koko sarjan loppuun, hehe.

Paitsi että hei! (Melkein unohdin, ehdin jo julkaista tämän mutta nopea ninja-edit vielä perään!) Kun vein tuossa hiljattain roskia niin NÄIN SIILIN! En oo nähnyt siiliä pitkään aikaan, tulinpas hyvälle tuulelle! Siellä se raasu tepsutteli menemään takapihalla puutarhakeinun välittömässä läheisyydessä ja vetäytyi heti kerälle ja alkoi sähistä kun huomasi minut. Mutta sainpas sentään pari pikaista kännykkäkameraräpsyä napattua, koska siili!

Vähän oli likaa kyljessä, raasulla, ei oo helppoa olla siili. Mites peseydyt kun kieleen jää vaan piikkejä jos yrität itse siistiä! Sinne se köpötteli naapurin omakotitalon pihaan aidan alta, toivottavasti ei jää auton alle.

Ninja-edit: Pakko lisätä loppuun vielä yks Honey Boo Boo -kuva (Googlesta tämäkin), joka on varmaan yksi hirveimmistä (ja yksi suosikkini...) sammakoista mitä Alana suustaan ekan tuottiksen aikana päästi. Se äänensävy...