Nykyisin teen harvoin mitään spontaanisti. Ehkä olen tulossa vanhaksi ja laiskaksi, ajattelen liikaa järjellä ja moni juttu jää tekemättä. Mutta onneksi vielä joskus käy niin, että sitä innostuu samaan tapaan kuin nuorempana tekemään jotain sen suuremmin suunnittelematta, vaikkei kyseessä olisikaan isompi juttu kuin puistopiknik.
Eilen siis miehen kanssa hetken mielijohteesta suunnattiin läpi kansaa kuhisevan Vaasan keskustan (oikeasti, en ole hetkeen nähnyt Vaasan torilla niin paljon jengiä kuin eilen, ja vissiin kaikki olivat tulleet kyttäämään jotain Kalevan kisoja, emt) hakemassa hieman evästä ja siitä sit hortoiltiin rannan tuntumaan istuksimaan. Pitkästä aikaa oli lämmintä, arska paistoi eikä tuullutkaan mitenkään valtavan paljoa, ja sitä teki vain mieli heittäytyä nurmikolle pitkäkseen ja asetella kädet tyynyksi pään alle ja tuijotella puita ja sinistä taivasta. Oli aika hitsin hyvä olo kyllä.
Hyvät säät näyttäis jatkuvan vielä tänäänkin, mikä sopii mulle paremmin kuin hyvin. Vaikka yleensä inhoakin kuumuutta, niin enemmän mua raivostuttaa tuulinen ja harmaa ja kylmä sää heinäkuussa, joten otetaan nyt sit kunnolla ilo irti hyvistä keleistä, joita on luvattu jatkuvan läpi viikonlopun. Sehän passaa, kun toinen velipoika on tulossa tänne tänään kyläilemään vuorokaudeksi työkeikan ohessa ja huomenna olis yhdet hääkekkeritkin luvassa. Näyttäis pahasti siltä että tuun ulkoilemaan nyt enemmän kuin yleensä, haha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti