Mä olen ihan auttamattoman koukussa röökiin. Se on riippuvuus siinä missä Facebook, kahvi, energiajuomat tai suklaa, mutta noista edellämainituista ainoastaan tupakka hävettää mua kaikista eniten. Pitkään olen jo tehny ajatustyötä ja mä tahdon lopettaa tupakoinnin lopullisesti. Tiedän, että tahdonvoimaa riittäis, onhan sitä nähty, mutta mistä mä sen massiivisen motivaatiopiikin tempaisisin? Jos raha on tiukilla, niin ok, poltan sätkiä tai sauhuttelen vähemmän - pois tupakka ei siltikään kokonaan jää. Sairaana ollessa oon iloinen kun ei tee mieli tupakkaa, kovat pakkasetkin estää aika hyvin sauhuttelemasta, sillä niin kovasti en halua paukkupakkasille hytisemään. Nikotiinipurkat ja -laastarit nostaa mun niskakarvat pystyyn ihan jo vain hintansa puolesta, eikä toi sähkötupakka tunnu kurkussa kauhean kivalta. Pahemmaltakin jopa, kuin tavallinen tupakansavu. Turha tulla paasaamaan tupakoinnin terveyshaitoista tai siitä, että syöpä tullee ja korjaa poies, mulla kellertää oikean käden etu- ja keskisormi joo, mutta eipä sekään ihan älyttömästi tuota sauhuttelutahtia pitkäksi aikaa hidastanut. Tummuneet ikenet? Check. Vaatteet ja henki haisee? Check. Ja silti mä yhä vain tupakoin. Tää alkaa olla jo ihan naurettavaa, minunkin mielestäni!
Vaasassa asuessa moni vanha papparainen on tullut mulle huomauttelemaan tupakoinnista jos olen erehtynyt seisahtumaan jonnekin sauhuttelemaan. Vähän kyllä nolottaa, mutta siltikään en oo tumpannut. Mulle on moni kertonut lopettaneensa tupakoinnin niin ja niin monta vuotta sitten, mutta eipä tuo hirveästi mieltä lämmitä, katkeraksi mä korkeintaan olen itseni tuntenut. Hyi, häpeä! Molemmat veljeni tupakoivat, mieheni tupakoi, isäni tupakoi, anoppi ja kälykin tupakoivat, muista sukulaisista en tiedä. Olen kuullut tuhottomasti juttuja tyypeiltä, jotka ovat olleet ennen tupakoitsijoita ja sittemmin lopettaneet, että vieläkin vain tekee mieli tupakkaa, vaikka on ollut jo niin ja niin monta vuotta savuton. Ei kuulkaa rohkaise ja lohduta!
Purkkaa on jauhettu, hammastikkuja pureskeltu, mutta ei sitä ole mikään korvannut, ainakaan vielä. Mikähän olis sellainen toimiva porkkana joka jeesais lopettamisen suhteen? Olen maailman stressaantunein ihminen, hermostun ja oon levoton, ja silloin tulee turvallinen ja rauhallinen olo kun polttaa sen yhden savukkeen. Eikä se ole pelkästään se tupakka, mikä rauhoittaa, vaan ihan vain se kaks, kolme minuuttia kun seisot/istut paikallas tupakoimassa hiljaa. Mä en oikeasti osaa muuten istua rauhassa paikoillani mitään miettimättä kuin vain tupakoidessani. Sekin olis taito, jonka haluaisin oppia.
Lukisin mielelläni teidän kaikkien - tupakoivien, tupakoimattomien ja tupakoinnin lopettaneiden - kommentteja, tarinoita ja vinkkejä! Kaikki mielipiteet tervetulleita!
(Arvatkaa vaan alkoiko tehdä mieli tupakkia tätä kirjoittaessa, yhy...)
Ittehän lopetin tupakoimisen, koska Askolasta ei saa sitä merkkiä, mitä Stadissa poltin. Keväällä tuleekin 4 vuotta lopettamisesta, ja välissä olen ottanut ehkä hatseja, jos niitäkään, ja pottanut max. 5 "tikkaritikku" röökiä noiden vuosien aika, eli ei paha. :D Miun ukkohan lopetti kans jo kohta yli 2,5 vuotta sitten, syynä se, ettei jaksanut ajaa kauppaan hakemaan röökiä. Sen jälkeen poltti kerran parin kuukauden ajan, todistaakseen ettei tupakoimattomuus hallitse hänen elämäänsä. x) Kohta hänelläkin siis kolmas vuosi alkaa, ihan tosta noin vaan. Tsemii sulle beib, se on helpompaa kuin luulet! <3
VastaaPoistaOlipa kiva lukea tämmösestä onnistumisesta, kiitos! Heh, olisinpa mäkin niin merkkisitoutunut että olisin ennemmin tupakoimatta jos omaa röökimerkkiä ei olisi saatavilla enää, vaan kun ei! Edullisimman perässä mennään, haha. No,ehkä tämä tästä jotenkin jossain vaiheessa ennenpitkää... Kiitos kuitenkin kovasti kommentistasi ja hurrrrjasti onnea tupakoinnin lopettamisen johdosta teille molemmille!
PoistaMä olen ollut aikoinani intohimoinen tupakoitsija. Tupakoiminen ja kaikki siihen liittyvät (kaikki se touhuaminen, tupakkataukojen rytmittämä päivä, tupakan tuoma turvallisuuden tunne!) asiat oli niin ihania, varsinkin aamun ensimmäinen tupakka! Aloitin tupakoinnin joskus 13-14 vuotiaana ja lopetin muistaakseni joskus ummm...ehkä jotain 32v. Eli aika pitkään tuli sauhuteltua, jopa raskaus ja imetysajat ei onnistuneet kokonaan tupakoimatta. Kunnes yks ilta (tätä oli edeltänyt ehkä noin satakakskyt yritystä lopettaa) sisko soitti ja kysyi, et lopetetaanko yhdessä. Mulla oli yks tupakka jäljellä ja ajatus uuden askin hakemisesta oli ärsyttänyt jo ainakin tunnin ajan, joten yllätykseksi itsellenikin vastasin, että lopetetaan vaan. Ja sen jälkeen en ole polttanut yhtä ainuttakaan kertaa. Nikotiinipurkkaa jauhoin yli "saalitun" ajan, ja sen jälkeen xylitol purkkaa vimmalla, kunnes lopulta pääsin siitäkin. Sanoisin, että kaikki muut paitsi toi viimenen lopetuskerta ovat olleet yhtä tuskaa, mutta sitten se onnistunut kerta olikin tosi helppo (sen purkan avulla, kun ei ollut "nikkiksiä"). Eli ainakaan mun mielestä "väkisin" lopettaminen ei onnistu, vaan jos se tuntuu ihan toivottomalta, niin silloin kannattaa suosiolla luovuttaa ja kokeilla kohta sit taas uudestaan. Ja yks minkä voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, minkäänlainen vähentäminen, säännöstely, ryypiskelytupakointi ei onnistu, ei ainakaan tietynlaisilta ihmisiltä (en tiedä minkälaisilta, mutta sellaisilta kuin minä ;)
VastaaPoistaOikein kovasti onnea siihen onnistuneeseen, viimeiseen lopetukseen! Kyllä sen aika tulee vielä! sitä ennen nauti minkä voit ;)
(alkuun, ehkä ensimmäiset kolme? kuukautta elämä voi olla ihan perseestä, tuntuu että kaikki parhaat jutut tapahtuu aina tupakkatauoilla jne. mut ei se oikeesti niin mene, ihan hyvää elämää on myös savuverhon takana!)
Se on nimenomaan just se itse tupakoiminen mikä on musta niin kivaa! Oonkin sanonut, että tykkään polttamisesta, mikä on kyllä ihan totta, mutta viime aikoina jokaisella tupakkakerralla oon vaan miettiny että pitäis lopettaa ja oon usein jopa kiitollinen jos tulee paha olo. Sitä ei vaan tuu kovin usein. Onneksi en oo niitä ihmisiä jotka tupakois enemmän ja enemmän alkoholin yhteydessä, päinvastoin! Mä en kertakaikkiaan VOI polttaa jos oon juonut, siitä vasta huono olo tuleekin, hyi hitto! Mutta vähentäminen on ollut mulla aina aika helppoa jostain syystä, vaikka ei sekään kyllä koskaan ole lopettamiseen johtanut, pöh. Mutta kiitos hurjasti että jaoit oman kokemuksesi, mua niin rohkaisee kuulla onnistumiset ja kaikenlaiset kokemukset ja vinkit ovat kyllä enemmän kuin tervetulleita! <3
PoistaAlotin tupakoinnin 19-vuotiaana ja ajattelin jo silloin, ettei kannattais ko on näin kauan selvinny ilmanki. Ehin poltella n. kolmen-seitsemän savukkeen päivätahilla 26-vuotiaaksi, ja sitten lopetin osittain poikaystävän mieliksi. En koskaan polttanu kovin paljoa, joten lopettaminen oli helppoa. Silti tulee toisinaan tupakintuska - yleensä ko ahistaa tai stressaa.
VastaaPoistaLuulen, että sulla isoin haaste on keksiä joku muu tapa/syy seisahtua hetkeksi. Mulla auttaa ku sulatan kynttilästä ylivuotanutta steariinia takaisin palavaan kynttilään (jotku kynttilät palaa niin tasasesti, että tää ei onnistu). Lisäksi se, että todella moni sun ympärillä polttaa vaikeuttaa asiaa. Itekki sorrun joskus sillon, ko ollaan illanvietossa (l. juopottelemassa) ja jollaki kaverilla on tupakkaa. Oon ihan pummi! :P
Siskopuoli lopetti ku tuli raskaaksi, mutt en oo tarkemmin kysyny oliko se kuin vaikeaa. Eno lopetti jonku lääkkeen (tabletteja kaiketi) avulla: en tiiä mitä makso tai kuin pitkä kuuri, mutt muistaakseni se kerto, että oli melko tuskaton prosessi. Oisko sulla lähiympäristössä joku, jonka kans voisit lopettaa yhessä? Uskon, että sois helpompaa ko yksin lopettaminen.
Täysillä tsemppiä! ^_^
~ Sussu ~
P.S. Tietenki yks vaihtoehto on muuttaa Sallaan. Siellä on vissiin mitattu korkeimmat pakkaslukemat! XD
Kumma kyllä mulla ei tullut mieleen missään vaiheessa tuo, että enpä alottaisi tupakoimista kun olin kerta niin kauan selvinnyt ilmankin. :0 Totta kai nyt se sit harmittaa, pöh. Mutta ei ole onneksi elämä pilalla kun aina voi lopettaa! Mulla on tuttavapiirissä yksi tyttö lopettanut tupakoimisen alettuaan odottaa esikoistaan, ja tiedän kyllä muitakin tapauksia jotka ovat raskausaikana lopettaneet, mutta tiedän kyllä sit niitäkin, jotka ovat jatkaneet imettämisen lopetettuaan... Mutta taidat kyllä olla oikeassa. Pitäis kyllä keksiä joku hyvä tapa tai syy vain istua hetkeks paikoilleen eikä sännätä heti tupakalle. Tai sitten mä vain muutan sinne Sallaan! (Mies tuskin arvostaisi sitä edes ajatustasolla, haha.) Iso kiitos kommentistasi ja tsemppauksesta!
PoistaAina on tietysti Keijjon tapa lukita itsensä metsämökkiin viikoksi niin että ei pääse ostamaan tupakkaa :3
VastaaPoistaSun kirjoituksesta tuli se vaikutelma että tupakassa kivaa on se hetken rauhoittuminen polttamisen ajaksi kun ei tarvitse ajatella mitään.
Kirjoitit että oot kokeillut purkkaa ja hammastikkuja ja muuta, mutta sellaset kuulostaa vaan korvikkeilta eikä niissä ole silleen mitään järkeä. Ehkä voisit korvata säännöllisen tupakkatauon jollakin muulla säännöllisellä toiminnalla, joka olisi mielekästä ja sellaista johon tarvittavat välineet voisi aina olla mukana.
Ekana tulee mieleen ukulelen soittaminen, kutominen tai piirtäminen. Niissä kaikissa kädet saa tekemistä ja pitää keskittyä siihen mitä puuhaa eikä tule ajateltua kauheesti muuta. Tietty ajatus siitä että pidät nyt pienen piirtämis- tai soittamistauon saattaa tuntua hassulta ja nololta, mutta onhan sellanen paljon järkevämpää kuin tupakan polttaminen.
Voit kanssa ruveta harjoitteleen rauhoittumista ilman tupakointia. Jos mun pitää rauhoittua ja nukahtaa niin lasken sydämenlyöntejäni yhdeksään asti uudestaan ja uudestaan ja annan hengityksen hidastua. Toinen tapa on laskea sisään ja uloshengityksiä kymmeneen asti ja ikäänkuin tarkkailla hengittämistään ulkopuolelta ja antaa sen tapahtua. Vielä kolmas mikä tulee mieleen on sulkea silmät ja alkaa intensiivisesti kuunnella ympäröiviä ääniä ja koittaa niiden perusteella selvittää mitä ympärillä on.
Eli mun idea olis ottaa se asia mikä tupakoinnissa on mukavaa ja tehdä se toisella tavalla.
Keijjon tapa ei kuulosta kyllä yhtään hullummalta! Tosin mun tapauksessa tuskin viikko riittäisi. Vähintään kaksi pitäisi olla! Ja toki sekin vois tuottaa vaikeuksia, että saatan myös tupakoida jos kamalasti tylsistyn. :I Tupakointi mulle on ajanviete ja rauhoittumistapa. Siis nimenomana TAPA, jolle en ole vielä keksinyt korviketta. Koulussa ei onneksi hirveästi ole kanssatupakoijia, mutta ne savuttomatkin kyllä tulevat aina mun seuraksi tupakalle ulos hytisemään jos vain pyydän, pöh!
PoistaHyviä vinkkejä kuitenkin, kiitos hurjasti! Kivaa kun jaksat kommentoida niin usein, ja vielä superimpaa on tietty se, että vaikka et itse tupakoikaan (miten mulla on sellainen käsitys ettet ole koskaan tupakoinutkaan?) niin silti kommentoit ja yrität keksiä jeesaavia konsteja!
P.S. Se sähköpostin kirjoittaminen on vieläkin ihan viivästynyt, yhy, anteeksi. :I En kuitenkaan ole unohtanut sitä! Yritän skarpata!
Hip, toivottavasti on jotain apua mun ajatuksista. En oo koskaan tupakoinut, tosin armeijassa joutui pakostakin passiivitupakoimaan. Siellä kysyin usein ihmisiltä että miksi he polttaa ja kyllä kaikki taisi vastata että ei he kyllä haluais polttaa.
PoistaTosin mä oon tämmönen ihme hippi, en käytä myöskään kahvia tai limsaa tai energiajuomaa tai alkoholia ym. Särkylääkkeenkin otan vasta kun on ihan pakkopakko. Toivottavasti pysyn terveenä tai jotain, mutta nää mun elämäntavat tekee vaikeeksi uskotella ihmisille että oon ihan oikeesti peliohjelmoija u.u
Mun mielestä tupakointi on silleen hieno juttu, varsinkin se mielikuva että poltetaan sikaria ja samalla istutaan nojatuolissa tai sitten sellanen itämainen vesipiippu, jota poltetaan kaverien kanssa istumalla tyynyillä. Kun niistä molemmista tulee se mielikuva että siinä samalla ollaan vaan ja voi aatella ja jutella mitä mieleen tulee. Röökit ja sätkät tuntuu noihin verrattuina sellasilta hätäratkaisuilta eikä ne ole koskaan kiehtoneet mua.
Itekin kaipaisi tollasta rauhoittumistaukoa kun yleensä meen aika kovaa vauhtia koko päivän ja vasta kun illalla menee nukkumaan niin ehtii ajatella. Sitten ryöpsähtääkin päähän kaikki päivän jutut ja kestää ikuisuus nukahtaa. (Tänäänkin koko päivän taas ottanut koulutehtäviä kiinni)
Käyhän tää juttelu näinkin :3 Toivottavasti et oo silleen spiraalissa että mietit että kun on viivästynyt niin pitää olla hienompi viesti, jolloin tarvitset sen kirjoittamiseen enemmän aikaa ja sitten ei olekaan aikaa ja sitten se viivästyy taas. Koita samalla asenteella kuin nanowrimossa, aloitat vaikka että "pöppöröö" ja sitten vaan suollat jottain :3
Toivottavasti onnistut lopettamaan ja keksimään jotain kivaa tilalle.
Mieheni on kahdesti lopettanut tupakoinnin. Molemmilla kerroilla noiden imeskelytablettien avulla. Hän sanoi, ettei purkka ole hänen juttunsa, mutta tabletti toimii. Ensimmäisellä kerralla lopettaminen onnistui, kun hän päätti ettei koulussa tai koulumatkoilla polttaisi ja koska parvekkeeton kotimme sijaitsi hissittömän talon neljännessä kerroksessa, oli se röökille lähteminen oikeesti motivaatiota vaativaa hommaa. Hän ratkesi polttamaan uudessa työpaikassa, jonka kahvitauot suurin osa väestä vietti röökipaikalla. (Niinhän se aina on, että röökipaikalla on parhaat bleet.) Uusi lopettamisprojekti onnistui sitten sillä, että hän jätti tupakat kotiin työpäivän ajaksi ja ilmoitti kovaan ääneen kaikille, että nyt se loppuu (eikä tällaisen ilmoituksen jälkeen enää kehdannut pummia tupakkaa). Äksy hän ei oikeastaan ollut pahimpien niksojen aikaan, vähän vain vaisun oloinen. Kaikkihan eivät asiaa näin koe, mutta mieheni yllättyi suuresti siitä, miltä ruoka maistui ja maailma tuoksui. Hän muun muassa sanoi, ettei ollut koskaan tajunnut, että 'avocado maistuu oikeasti tältä'. Hän aloitti tupakoinnin n. 14-vuotiaana, lopetti ekan kerran 21-vuotiaana ja tokan kerran 23-vuotiaana. Sittemmin on pystynyt pysymään biletupakoijana, jota itse olen.
VastaaPoistaJossain vaiheessa poltin itse aski-päivässä-tahtia, omalla kohdallani se oli ennen kaikkea 'koska kaikki muutkin niin minäkin'-tupakoimista. Vähentäminen ei ole minulle tuottanut hankaluuksia, mutten vieläkään ole kyennyt täysn lopettamaan. Miellän vahvasti omenasiiderin ja menthol-savukkeet yhdeksi symbioosiksi.
Yksi ystäväni on lopettanut chambix-lääkkeiden avulla. Kuulemma toimivat. Toinen kaveri luki jonkin kirjan (olisiko ollut stumppaa tähän) ja sen jälkeen nähnyt valon. Kolmas kaverini joi aina valtavan lasin vettä keittiössä seisten kun teki mieli tupakkaa. Tätä projektia edelsi kaikkien tupakoiden leikkaaminen puolta pienemmiksi, joka oli vähän koomista. Toinen kaveri päätti, että polttaa vaan pikkusikareita ja niitä ei kuulemma vain voi polttaa samoja määriä kuin tupakkaa.
Tsemppiä prokkikseen! Koskaan ei ole liian myöhäistä vaikkapa edes puolittaa poltettujen savukkeiden määrää. Se on jännä, miten ne paheet vie mukanaan, vaikka kaikki niiden vaarat onkin tiedossa. Itse olen niin sokerikoukussa kuin vain voi olla. Miäli en saa päivittäistä karkkiannostani, päätäni alkaa särkeä ja tulen äreäksi. Pitäisikö meidän vaihtaa addiktioita? Tai ehkä lopettaa yhtä aikaa ;)
-Glaci
k
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaMinkä merkkistä tupakkaa poltat ja kuinka paljon poltat päivässä vai oletko jo onnistunut lopettamaan? Ei se varmaan ainakaan helppoa ole..