Tell me more about this man, "Houdini".

Kotiuduin eilen iltasella takaisin Vaasaan uudenvuoden lomareissulta tuolta Nurmijärven kolmanneksi suurimmalta kylältä ja aijettä kun teki hyvää vain olla ja löhötä. Ystävän seura ei koskaan ole pahitteeksi, etenkin kun kyseessä vielä sattuu olemaan sellainen tapaus, joka jaksaa vielä yli kymmenenkin vuoden jälkeen meikää katsella. Ollaan molemmat melkoisen antisosiaalisia yksilöitä ja sehän siinä juuri parasta onkin ja varmankin myös ystävyytemme perusta, että voimme vaivaantumatta tai kiusaantumatta vain möllöttää ja nörtteillä. Ei turhaa pätemistä tai jatkuvaa sosialisointia ja läsnäoloa ja silti kuitenkin olet seurassa: parhautta. :')

Vaasa on siitä nihkeä paikka, että tämä sijaitsee ihan väärässä paikassa. Ei riitä, että junamatkatkin kestävät useamman tunnin, vaan liki aina sitä perhanan junaa pitää vaihtaa Seinäjoella. En arvosta vaihtoja, ennemmin vain istua möllöttäisin paikallani murehtimatta raiteita ja junia, buu. Mutta pientä se junapelleily on sen rinnalla, että pääsee viettämään laatuaikaa tärkeän ihmisen kanssa!

Menomatkalla oli jostain syystä ihan supermelankolinen olo. Mies saattoi mut asemalle ja tekstaili sit seuraksi uutisia CityMarketin pihasta, jonne oli sammunut tai kuollut joulupukkiasuinen ukko. Asan uusi Foetida - Use Your Illusion III -levy soi korvissa ja tiirailinkin lähinnä talvimaisemia ja kelasin asioita, oikeastaan mun junamatkat menee useinkin ihan vaan noin.

Sain tosin sit myöhemmin luettuakin pitkästä aikaa, nimittäin tuota Noah Levinen Dharma Punx -opusta, joka tarttui tässä taannoin kirpparilta mukaan. Tykkäsin ja suosittelen lämpimästi kaikille streittareille sekä punkista että buddhalaisuudesta ja meditoinnista kiinnostuneille. Helkkarin päräyttävää luettavaa, vaikka tuskin minussa itsessäni saa aikaan mitään suurta elämäntapamuutosta siltikään. Kelasin että laitan kirjan kiertoon, mitä useampi sen lukee niin sen parempi.

Kännykkäkameralaatu for the win. Valkoinen huppari on joululahja miehekkeeltäin!

Riksussa oli plussaa ja satoi räntää, olin aika järkyttynyt. Poikettiin samantien syömässä ja kaupassa ja loppuilta menikin sit taas jo tutuissa merkeissä kehnojen kauhuleffojen parissa. Luksusta. Kissat voivat hyvin ja paksusti, aijettä miten tykkään noista pojista.

Pianojakkaralla Tapsa, hylkeen muotoinen yksilö on Pertsa.

Ei hitto tuota leffojen määrää, haha. Joskus vuosia sitten yritin aina laskea niitä määriä mitä visiittini aikana tuli katsottua, enää en kerta kaikkiaan jaksa. Lähinnä tulee tuijoteltua kaikenlaista kuraa, mutta mahtui sinne muutama helmikin - tai jos ei helmi niin sit jotain niin hirveää huttua että se on just sen tähden huikea ja jää mieleen. Saatiin viimein aikaiseksi katsottua Grave Encounters 2, joka tietty hävisi edeltäjälleen, mutta oli sit loppujen lopuksi kuitenkin ihan viihdyttävä ja katsottava. Livide oli kanssa mieleenpainuva, semmoi goottihenkinen kauhutarina jossa piisaa balettitanssijoita sun muita koomamummoja kaasunaamareissa. Found-footage tuntui jostain syystä olevan ihan meidän teemana (tosin tahattomasti), joita siis Grave Encounters 2:n lisäksi tuijoteltiin myös ainakin The Bay (tappajasiiroja), The Tunnel (jänniä tunneleita), The Lost Coast Tapes (isojalkoja) sekä Evidence (retkeilyn mukavuuksista ja armeijan testailuista). Muodon vuoksi vilkuiltiin myös Quarantine 2: Terminal, vaikka tietty kovaan ääneen dissattiin näitä kämäisiä jenkkifilmatisointeja, koska onhan se nyt vain niin että [Rec] on aitona ja alkuperäisenä se parhain, hehe. Mutta oli se Terminaali ihan katsottavaa settiä, etenkin jos otti sen ihan vain hölmönä zombieselviytymiskauhuna! Lisäksi katsottiin vielä myös ainakin [REC]³ Génesis joka oli näin toisella katselukerralla paljon parempi (ah, Clara!) sekä ihan räävittömän huono Rise of the Animals joka kaikessa surkeudessaan oli ihan superhauska. Gorilla mohawkilla, oikeesti? Maininnan ansaitsevat vielä myös The Dinosaur Project (joka itseasiassa sekin oli found-footagea!), Dead End sekä ruotsalainen Det okända. Ja no joo, ajattelin ensin että jätän mainitsematta, mutta katsottiinhan me myös Masters of the Universe sekä Flash Gordon... Huh, ehkä mä nyt viimein hiljenen näiden elokuvien saralta.

Itse vuodenvaihde meni aika rauhaisasti. Koristelin ystävän pikkusiskon kanssa ensin täytekakkua ja sit väkerrettiin aika hiton monta pizzapohjaa, katteltiin töllöä ja hörpittiin mojitoja. Enpä ennen tykänny mojitoista, mutta kummasti kyllä aattona maittoivat.

Tietysti sit asiaankuuluvasti käytiin ampumassa muutamat raketit lähijärven rannassa ihan pilkkopimeässä ja hyyyyi ku on vaarallista ja typerää touhua, ei voi muuta sanoa. :'D Hengissä sentään selvittiin, vaikka yks raketti jäikin lähtöalustalleen ja sokaisi meidät kaikki kolme hyväksi toviksi (oli meillä sentään turvaväli siinä!) ja vaikka sytkärini päätti sanoa sopimuksensa irti kuin uudenvuodenlupaustani tukeakseen.

Ei ollut helppoa ei. Huomatkaa Leguana-lonkku taskussani!

Tulitettuamme siskoksien porukoiden rahat taivaan tuuliin taapersimme tyytyväisinä takaisin kämpille tuijottamaan vielä pari leffaa, ottamaan hölmöjä valokuvia ja sensellaista. Ihan kelvollinen vuodenvaihde, ei valittamista! Oli kyllä mukava reissu, vaikka olihan mulla ihan hävytön ikävä miestäni ja kissojakin. Oli ihan kiva päästä kotiinkin takas.

Minkäslaisissa merkeissä teidän vuodet vaihtuivat?

Poltergeist-Inkeri, heehhehhehhee.